Jumaluus ja pelastussuunnitelma

Vanhin Dallin H. Oaks

kahdentoista apostolin koorumista

Koska meillä on totuus jumaluudesta ja suhteestamme jumaluuden jäseniin, meillä on paras tiekartta taipaleellemme kuolevaisuudessa.

I

Ensimmäisessä uskonkappaleessamme julistetaan: ”Me uskomme Jumalaan, iankaikkiseen Isään, ja hänen Poikaansa, Jeesukseen Kristukseen, ja Pyhään Henkeen.” Me siis uskomme muiden kristittyjen tavoin Isään, Poikaan ja Pyhään Henkeen, mutta meidän käsityksemme Heistä on erilainen kuin muiden. Me emme usko siihen, mitä kristillinen maailma kutsuu opiksi pyhästä kolminaisuudesta. Ensimmäisessä näyssään Joseph Smith näki kaksi erillistä persoonaa, kaksi olentoa. Näin kävi selväksi, että silloin vallinneet käsitykset Jumalasta ja jumaluudesta eivät olleet totta.

Toisin kuin näkemys, jonka mukaan Jumala on käsittämätön ja tuntematon mysteeri, niin totuus siitä, millainen Jumala on ja mikä on suhteemme Häneen, on tiedossa ja on avain kaikkeen muuhun opissamme. Raamattuun on tallennettu Jeesuksen suuri esirukous, jossa Hän julisti: ”Ikuinen elämä on sitä, että he tuntevat sinut, ainoan todellisen Jumalan, ja hänet, jonka olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen” (Joh. 17:3).

Pyrkimys Jumalan ja Hänen työnsä tuntemiseen alkoi ennen kuolevaisuutta eikä sitä saada päätökseen täällä. Profeetta Joseph Smith on opettanut: ”Kestää vielä kauan senkin jälkeen, kun olette kulkeneet verhon lävitse, ennen kuin olette oppineet [kaikki korotuksen periaatteet].”¹ Me rakennamme sen tiedon pohjalle, jonka saavutimme kuolevaisuutta edeltävässä henkimaailmassa. Siksi profeetta Jesaja, yrittäessään opettaa israelilaisille, millainen Jumala on ja mikä on Hänen suhteensa lapsiinsa, julisti, kuten Raamattuun on kirjoitettu:

”Mihin te vertaisitte Jumalaa, mikä voisi häntä kuvata? – –

Ettekö te mitään tiedä, ettekö ole kuulleet, eikö teille ole kerrottu tätä alusta alkaen? Ettekö ole oppineet ymmärtämään [maailman alusta asti]?” (Jes. 40:18, 21.)

Me tiedämme, että jumaluuden kolme jäsentä ovat erillisiä ja erilaisia olentoja. Me tiedämme sen profeetta Joseph Smithille annetun opetuksen perusteella: ”Isällä on liha- ja luuruumis, yhtä käsinkosketeltava kuin ihmisen; Pojalla myös; mutta Pyhällä Hengellä ei ole liha- ja luuruumista, vaan hän on henkipersoona. Ellei niin olisi, Pyhä Henki ei voisi asua meissä.” (OL 130:22.)

Mitä tulee Isän Jumalan korkeimpaan asemaan jumaluudessa sekä jumaluuden jäsenten kullekin kuuluviin tehtäviin, profeetta Joseph selitti:

”Kuka tahansa, joka on nähnyt taivaat auenneina, tietää, että taivaissa on kolme persoonaa, joilla on pappeuden avaimet, ja yksi johtaa kaikkea. – –

Näitä persoonia kutsutaan – – seuraavasti: ensimmäinen Jumala, Luoja; toinen Jumala, Lunastaja; ja kolmas Jumala, todistaja.

Isän tehtävänä on johtaa päämiehenä tai puheenjohtajana, Jeesuksen olla välimiehenä ja Pyhän Hengen todistajana.”²

II Suunnitelma

Me ymmärrämme suhteemme jumaluuden jäseniin sen mukaan, mitä pelastussuunnitelmasta on ilmoitettu.

Kysymyksiin, kuten mistä me olemme tulleet, miksi olemme täällä ja minne olemme menossa, vastataan siinä, mitä pyhissä kirjoituksissa kutsutaan ”pelastussuunnitelmaksi”, ”suureksi onnensuunnitelmaksi” tai ”lunastussuunnitelmaksi” (ks. Alma 42:5, 8, 11). Tässä suunnitelmassa keskeisellä sijalla on Jeesuksen Kristuksen evankeliumi.

Kun elimme Jumalan henkilapsina kuolevaisuutta edeltävässä olemassaolossa, me halusimme päämääräksi iankaikkisen elämän, mutta olimme jo edistyneet niin pitkälle kuin pystyisimme ilman kuolevaisuuden kokemusta fyysisessä ruumiissa. Tarjotakseen tuon mahdollisuuden taivaallinen Isämme toimi johtajana tämän maailman luomisessa. Täällä – vailla muistoa siitä, mikä edelsi syntymäämme kuolevaisuuteen – me voisimme osoittaa halukkuutemme pitää Hänen käskynsä sekä kokea kuolevaisen elämän muita haasteita ja kasvaa niiden myötä. Mutta tuon kuolevaisuuden kokemuksen kuluessa ja ensimmäisten vanhempiemme lankeemuksen tuloksena me kärsisimme hengellisen kuoleman siten, että meidät erotettaisiin Jumalan luota, synti tahraisi meidät ja meistä tulisi fyysisen kuoleman alaisia. Isän suunnitelma otti huomioon ja tarjosi keinot voittaa kaikki nuo esteet.

III Jumaluus

Koska tiedämme Jumalan suuren suunnitelman tarkoituksen, pohdimme nyt jumaluuden kullekin kolmelle jäsenelle kuuluvaa roolia tuossa suunnitelmassa.

Aloitamme eräällä opetuksella Raamatusta. Päättäessään toista kirjettään korinttilaisille apostoli Paavali esittää tämän lähes ohimennen lausutun huomautuksen Isän, Pojan ja Pyhän Hengen jumaluudesta: ”Tulkoon teidän kaikkien osaksi Herran Jeesuksen Kristuksen armo, Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen yhteys [tai ”toveruus”³]” (2. Kor. 13:13).

Tämä Raamatun kohta kuvaa jumaluutta ja viittaa Isän Jumalan rajattomaan ja innostavaan rakkauteen, Jeesuksen Kristuksen armolliseen ja pelastavaan palvelutyöhön sekä Pyhän Hengen yhteyteen.

Isä Jumala

Kaikki alkaa Isästä Jumalasta. Vaikka tiedämme Hänestä verrattain vähän, niin se, mitä tiedämme, on ratkaisevan tärkeää, jotta ymmärrämme Hänen korkean asemansa, suhteemme Häneen ja Hänen valvovan roolinsa pelastussuunnitelmassa, luomisessa ja kaikessa muussa sen jälkeen.

Vanhin Bruce R. McConkie kirjoittikin juuri ennen kuolemaansa: ”Sanan perimmäisessä ja lopullisessa merkityksessä on vain yksi tosi ja elävä Jumala. Hän on Isä, kaikkivaltias Elohim, korkein Olento, maailmankaikkeuden Luoja ja Hallitsija.”⁴ Hän on Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, ja myös kaikkien meidän. Presidentti David O. McKay opetti, että ”ensimmäinen perustotuus, jota Jeesus Kristus puolusti, oli tämä: että kaiken takana, yllä ja päällä on Isä Jumala, taivaan ja maan Herra”⁵.

Meidän tietomme Isän Jumalan luonteesta perustuu lähinnä siihen, mitä voimme oppia Hänen ainosyntyisen Poikansa Jeesuksen Kristuksen palvelutyöstä ja opetuksista. Kuten vanhin Jeffrey R. Holland on opettanut, yksi Jeesuksen palvelutyön tärkeimmistä tarkoituksista oli ilmoittaa kuolevaisille, ”millainen Jumala, iankaikkinen Isämme, on – – [ja] sanoin ja teoin ilmoittaa meille ja tehdä meille henkilökohtaiseksi Isänsä, meidän taivaallisen Isämme, todellisen luonteen”⁶. Raamatussa on apostolinen todistus, että Jeesus oli Isänsä olemuksen kuva (ks. Hepr. 1:3), mikä pelkästään tarkentaa Jeesuksen omaa opetusta, että ”joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän” (Joh. 14:9).

Isä Jumala on henkemme Isä. Me olemme Hänen lapsiaan. Hän rakastaa meitä, ja kaikki, mitä Hän tekee, on meidän iankaikkiseksi hyväksemme. Hän on pelastussuunnitelman alkuunpanija, ja Hänen voimastaan Hänen suunnitelmansa saavuttaa tarkoituksensa Hänen lastensa suurimmaksi kirkkaudeksi.

Poika

Kuolevaisille näkyvin jumaluuden jäsen on Jeesus Kristus. Ensimmäisen presidenttikunnan suurenmoisessa opillisessa lausunnossa vuodelta 1909 julistetaan, että Hän on ”esikoinen kaikista Jumalan lapsista – ensimmäinen hengessä syntynyt ja ainosyntyinen lihassa”⁷. Isä valitsi Pojan, suurimman kaikista, toteuttamaan Isän suunnitelman – käyttämään Isän valtaa luoda maailmoja luvutta (ks. Moos. 1:33) ja pelastamaan Jumalan lapset ylösnousemuksellaan kuolemasta ja sovituksellaan synnistä. Tätä ylimaallista uhrausta onkin aivan oikein kutsuttu ”koko ihmiskunnan historian keskeiseksi teoksi”⁸.

Niissä ainutlaatuisissa ja pyhissä tilanteissa, jolloin Isä Jumala on henkilökohtaisesti esitellyt Poikansa, Hän on sanonut: ”Tämä on minun rakas Poikani, kuulkaa häntä” (Mark. 9:7; ks. myös Luuk. 9:35; 3. Nefi 11:7; JS–H 17). Näin juuri Jeesus Kristus, Jehova, Israelin Herra ja Jumala, puhuu profeetoille ja heidän välityksellään.⁹ Siksi Jeesus ilmestyessään nefiläisille ylösnousemuksensa jälkeen esitteli itsensä ”koko maan Jumalana” (ks. 3. Nefi 11:14). Siksi Jeesus puhuu usein Mormonin kirjan profeetoille ja myöhempien aikojen pyhille ”Isänä ja Poikana”, jota nimitystä selitettiin ensimmäisen presidenttikunnan ja kahdentoista koorumin innoitetussa opillisessa selonteossa juuri 100 vuotta sitten.¹⁰

Pyhä Henki

Jumaluuden kolmas jäsen on Pyhä Henki, jota kutsutaan myös Herran Hengeksi, Puolustajaksi ja Lohduttajaksi. Hän on se jumaluuden jäsen, joka on henkilökohtaisen ilmoituksen välittäjä. Henkipersoonana (ks. OL 130:22) Hän voi asua meissä ja hoitaa tärkeää rooliaan viestien välittäjänä Isän ja Pojan sekä maan päällä asuvien Jumalan lasten välillä. Monissa pyhien kirjoitusten kohdissa opetetaan, että Hänen tehtävänsä on todistaa Isästä ja Pojasta (ks. Joh. 15:26; 3. Nefi 28:11; OL 42:17). Vapahtaja lupasi, että Puolustaja opettaa meille kaiken, tuo kaiken muistiimme ja johdattaa meidät kaikkeen totuuteen (ks. Joh. 14:26; 16:13). Siten Pyhä Henki auttaa meitä erottamaan totuuden erheestä, opastaa meitä tärkeissä päätöksissämme ja auttaa meitä selviytymään kuolevaisuuden haasteista.¹¹ Hän on myös se keino, jolla meidät pyhitetään eli puhdistetaan synnistä (ks. 2. Nefi 31:17; 3. Nefi 27:20; Moroni 6:4).

IV

Kuinka siis ymmärrys tästä jumaluutta ja pelastussuunnitelmaa koskevasta taivaallisesti ilmoitetusta totuudesta auttaa meitä haasteissamme tänä aikana?

Koska meillä on totuus jumaluudesta ja suhteestamme jumaluuden jäseniin, elämän tarkoituksesta ja siitä, millainen on iankaikkinen päämäärämme, meillä on paras tiekartta ja matkavakuutus taipaleellemme kuolevaisuudessa. Me tiedämme, ketä palvelemme ja miksi palvelemme. Me tiedämme, keitä me olemme ja mitä meistä voi tulla (ks. OL 93:19). Me tiedämme, kenen ansiosta se kaikki on mahdollista, ja me tiedämme, mitä meidän täytyy tehdä, jotta voimme nauttia niistä suurimmista siunauksista, mitkä koituvat Jumalan pelastussuunnitelmasta. Kuinka tiedämme tämän kaiken? Me tiedämme sen Jumalan ilmoituksista profeetoilleen ja meille itse kullekin henkilökohtaisesti.

Se, että saisimme apostoli Paavalin kuvaileman ”Kristuksen täyteyttä vastaavan kypsyyden” (Ef. 4:13), vaatii paljon enemmän kuin tiedon hankkimista. Meille ei edes riitä, että me olemme vakuuttuneet evankeliumista, meidän on toimittava ja ajateltava niin, että me olemme kääntyneet siihen. Toisin kuin maailman instituutiot, jotka opettavat meitä tietämään asioita, pelastussuunnitelma ja Jeesuksen Kristuksen evankeliumi haastavat meidät muuttumaan.

Presidentti Thomas S. Monson opettikin meille viime yleiskonferenssissamme:

”Keskeistä [pelastus]suunnitelmassa on meidän Vapahtajamme Jeesus Kristus. Ilman Hänen sovitusuhriaan kaikki olisivat hukassa. Ei kuitenkaan riitä, että pelkästään uskoo Häneen ja Hänen palvelutyöhönsä. Meidän täytyy tehdä työtä ja oppia, tutkia ja rukoilla, tehdä parannusta ja kehittyä. Meidän täytyy tuntea Jumalan lait ja elää niiden mukaan. Meidän täytyy saada Hänen pelastavat toimituksensa. Vain niin tekemällä me saavutamme todellisen, iankaikkisen onnen. – –

Sieluni syvyyksistä ja kaikessa nöyryydessä”, presidentti Monson julisti, ”todistan siitä suurenmoisesta lahjasta, joka on meidän Isämme suunnitelma meitä varten. Se on täydellinen polku rauhaan ja onneen sekä täällä että tulevassa maailmassa.”¹²

Lisään oman todistukseni noihin rakkaan profeettamme ja presidenttimme sanoihin. Todistan, että meillä on taivaallinen Isä, joka rakastaa meitä. Todistan, että meillä on Pyhä Henki, joka johdattaa meitä. Ja todistan Jeesuksesta Kristuksesta, Vapahtajastamme, joka tekee kaiken sen mahdolliseksi. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.