Luottakaa Jumalaan horjumatta
Vanhin Ulisses Soares
seitsemänkymmenen koorumien johtokunnasta
Jos olemme lujia emmekä horju uskossamme, niin Herra lisää kykyämme nousta elämän haasteiden yläpuolelle.
Rakkaat veljet ja sisaret, haluan aloittaa sanomani tänään todistamalla tietäväni, että presidentti Thomas S. Monson on Jumalan profeetta meidän aikanamme. Itse asiassa myös hänen neuvonantajansa ensimmäisessä presidenttikunnassa ja kaksitoista apostolia ovat profeettoja, näkijöitä ja ilmoituksensaajia. He edustavat Herraa Jeesusta Kristusta ja heillä on oikeus julistaa Hänen mielensä ja tahtonsa, kuten se heille ilmoitetaan. Todistan, että heidän neuvojensa noudattaminen tuo turvaa. Herra innoittaa heitä tähdentämään uskomme vahvistamista taivaalliseen Isään sekä Hänen Poikaansa Jeesukseen Kristukseen ja Kristuksen sovitukseen, jotta me emme horju kohdatessamme oman aikamme haasteita.
Mormonin kirjassa meille kerrotaan miehestä nimeltä Ammon, joka lähetettiin Sarahemlan maasta Lehi-Nefin maahan ottamaan selkoa veljistään nefiläisistä. Sieltä hän löysi kuningas Limhin ja tämän kansan, jotka olivat lamanilaisten orjuudessa. Kuningas Limhi sai rohkaisua siitä, mitä Ammon kertoi hänelle Sarahemlassa asuvasta kansastaan. Hänen sydämensä täyttyi niin suurella toivolla ja ilolla, että hän kokosi kansansa temppeliin ja sanoi:
”Nostakaa sen tähden päänne ja riemuitkaa ja pankaa turvanne Jumalaan. – –
Jos te käännytte Herran puoleen täysin vilpittömin sydämin – – ja palvelette häntä kokonaan hartain mielin, – – hän vapauttaa teidät orjuudesta oman tahtonsa ja mielensä mukaisesti.”1
Ammonin sanat vaikuttivat kuningas Limhin kansan uskoon niin syvästi, että he tekivät Jumalan kanssa liiton palvella Häntä ja pitää Hänen käskynsä riippumatta vaikeista olosuhteistaan. Uskonsa avulla he pystyivät laatimaan suunnitelman paeta lamanilaisten käsistä.2
Veljet ja sisaret, pohtikaapa sitä, miten tärkeän kutsun kuningas Limhi esitti kansalleen, ja mitä se merkitsee meille. Hän sanoi: ”Nostakaa – – päänne ja riemuitkaa ja pankaa turvanne Jumalaan.” Näillä sanoilla Limhi kutsui kansaansa katsomaan tulevaisuutta uskon silmin – korvaamaan pelkonsa uskon synnyttämällä toivon optimismilla ja olemaan horjumatta luottaessaan Jumalaan olosuhteista riippumatta.
Elämä kuolevaisuudessa on koetuksen aikaa, jolloin meitä koetellaan, jotta nähtäisiin, teemmekö kaiken, mitä Herra, meidän Jumalamme, käskee meidän tehdä.3 Tämä edellyttää horjumatonta uskoa Kristukseen suurienkin vaikeuksien hetkinä. Se edellyttää, että ponnistelemme eteenpäin uskoen lujasti Kristukseen, antaen Hengen ohjata meitä ja luottaen siihen, että Jumala huolehtii tarpeistamme.4
Kun Vapahtajan maanpäällinen palvelutyö oli päättymässä – juuri ennen kuin Hänet vangittiin – Hän opetti opetuslapsilleen: ”Maailmassa te olette ahtaalla, mutta pysykää rohkeina: minä olen voittanut maailman.”5
Pohtikaa kanssani hetken aikaa tätä: Jeesus Kristus, Isän ainosyntyinen Poika, eli synnittömän elämän ja voitti kaikki maailman kiusaukset, kivut, haasteet ja ahdingot. Hän vuodatti veripisaroita Getsemanessa. Hän kärsi kauheaa, sanoin kuvaamatonta tuskaa. Hän otti päällensä kaikki meidän tuskamme ja sairautemme. Hän on valmiina auttamaan – auttamaan meitä kaikkia – jokaisen taakan kanssa. Elämällään, kärsimyksellään, kuolemallaan ja ylösnousemuksellaan Hän poisti kaikki esteet, jotta voimme kokea riemua ja saada rauhan tämän maan päällä. Hänen sovitusuhrinsa hyötyjä tarjotaan kaikille niille, jotka ottavat Hänet vastaan ja kieltävät itsensä, sekä niille, jotka ottavat Hänen ristinsä ja seuraavat Häntä Hänen todellisina opetuslapsinaan.6 Kun sitten osoitamme uskoa Jeesukseen Kristukseen ja Hänen sovitukseensa, meitä vahvistetaan, meidän taakkojamme helpotetaan ja me voitamme Hänen avullaan maailman.
Veljet ja sisaret, kun mietiskelemme sitä voimaa ja toivoa, jota voimme saada Vapahtajalta, niin meillä tosiaan on syytä nostaa päämme, riemuita ja ponnistella horjumatta eteenpäin uskossa, sillä ”joka epäilee, on kuin meren aalto, jota tuuli ajaa sinne tänne. – – Kahtaalle horjuva ihminen [on] epävakaa kaikessa mitä tekee.”7
Samalla tavoin kuningas Limhi kehotti: ”[Kääntykää] Herran puoleen täysin vilpittömin sydämin – – ja [palvelkaa] häntä kokonaan hartain mielin, jos tämän teette, hän vapauttaa teidät orjuudesta oman tahtonsa ja mielensä mukaisesti.”8
Kuunnelkaa Vapahtajan omia sanoja, kun Hän pyytää meitä:
”Älköön sydämenne olko levoton. Uskokaa Jumalaan ja uskokaa minuun. – –
Jos te rakastatte minua, te noudatatte minun käskyjäni. – –
Joka on ottanut vastaan minun käskyni ja noudattaa niitä, se rakastaa minua. Ja minun Isäni rakastaa sitä, joka rakastaa minua, ja häntä minäkin rakastan ja ilmaisen hänelle itseni.”9
Jumala siunaa meitä uskomme mukaisesti.10 Usko on lähteenä elämälle, jossa on jumalallinen tarkoitus ja iankaikkinen näkökulma. Usko on käytännön periaate, joka innoittaa uutteruuteen. Se on aktiivinen, elävä voima, joka käy ilmi myönteisestä asenteestamme ja halustamme tehdä auliisti kaikki, mitä Jumala ja Jeesus Kristus pyytävät meiltä. Se saa meidät polvillemme rukoilemaan Herralta johdatusta sekä nousemaan ja toimimaan luottavaisina saavuttaaksemme Hänen tahtonsa mukaiset asiat.
Vuosia sitten palvellessani lähetysjohtajana sain puhelun erään rakkaan lähetyssaarnaajamme vanhemmilta, jotka kertoivat minulle tämän lähetyssaarnaajan siskon kuolemasta. Muistan, kuinka sinä herkkänä hetkenä tämä lähetyssaarnaaja ja minä keskustelimme Jumalan suurenmoisesta pelastussuunnitelmasta lapsiaan varten ja siitä, kuinka tämä tieto lohduttaisi häntä.
Vaikka tämä lähetyssaarnaaja oli poissa tolaltaan ja murheissaan siitä vastoinkäymisestä, niin – kyynelsilmin ja uskoen Jumalaan – hän riemuitsi siskonsa elämästä. Hän ilmaisi horjumatonta luottamusta Herran lempeisiin armotekoihin. Päättäväisenä hän kertoi minulle, että hän jatkaisi lähetystyöpalveluaan kaikessa uskossa ja uutteruudessa ollakseen niiden lupausten arvoinen, joita Jumala oli varannut hänelle ja hänen perheelleen. Tänä hädän hetkenä tämä uskollinen lähetyssaarnaaja käänsi sydämensä Jumalan puoleen, pani kaiken luottamuksensa Häneen ja uudisti sitoumuksensa palvella Herraa uskossa ja kaikessa uutteruudessa.
Veljet ja sisaret, elleivät luja luottamus Jumalaan ja halu palvella Häntä ole juurtuneet meihin, kuolevaisuuden tuskalliset kokemukset voivat saada meidät tuntemaan aivan kuin olisimme raskaan ikeen kuormittamia, ja me voimme menettää motivaation elää täysin evankeliumin mukaisesti. Ilman uskoa me lopulta menetämme kyvyn arvostaa Jumalamme suunnitelmaa niissä asioissa, jotka tapahtuvat myöhemmin elämässämme.11
Näinä koetuksen hetkinä vastustaja – joka on aina varuillaan – yrittää käyttää loogista päättelyämme ja järkeilyämme meitä vastaan. Hän yrittää vakuuttaa meille, että on hyödytöntä elää evankeliumin periaatteiden mukaan. Muistakaa, että luonnollisen ihmisen päättelykyky ”ei – – ota vastaan Jumalan Hengen puhetta, sillä se on hänen mielestään hulluutta”12. Muistakaa, että Saatana ”on Jumalan vihollinen ja taistelee jatkuvasti häntä vastaan ja kutsuu ja houkuttelee [meitä] syntiin ja tekemään sitä, mikä on pahaa, jatkuvasti”13. Emme saa antaa hänen pettää meitä, sillä kun teemme niin, me horjumme uskossamme ja menetämme voiman saada Jumalan siunauksia.
Jos olemme lujia emmekä horju uskossamme, niin Herra lisää kykyämme nousta elämän haasteiden yläpuolelle. Me pystymme hillitsemään kielteisiä mielihaluja, ja meissä kehittyy kyky voittaa ylivoimaiseltakin tuntuvia esteitä. Juuri tämän ansiosta kuningas Limhin kansa pystyi vaikuttavalla tavalla pakenemaan lamanilaisten orjuudesta.
Veljet ja sisaret, kutsun teitä panemaan kaiken luottamuksenne Jumalaan ja Hänen profeettojensa opetuksiin. Kutsun teitä uudistamaan liittonne Jumalan kanssa ja palvelemaan Häntä koko sydämestänne, riippumatta elämän monimutkaisista tilanteista. Todistan, että Kristukseen kohdistuvan horjumattoman uskonne voimalla te voitte vapautua synnin, epäilyksen, epäuskon, murheen ja kärsimyksen orjuudesta sekä voitte saada kaikki rakastavan taivaallisen Isämme lupaamat siunaukset.
Minä todistan, että Jumala on todellinen. Hän elää. Hän rakastaa meitä. Hän kuuntelee meidän rukouksemme onnellisuuden hetkinämme sekä epäilyksen, surun ja epätoivon hetkinämme. Todistan, että Jeesus Kristus on maailman Vapahtaja. Hän on Lunastaja.
Päätän puheeni tänään lauluun ”Ei nyt, vaan tulevina vuosina”, joka on kirkon portugalinkielisessä laulukirjassa:
Jos sydäntämme tuskat ja pilvet varjostaa,
ei huolta, kohta Herran se tuntea jo saa.
Taluttaa meitä Jeesus, ja kertoo aikanaan,
miksi näin olla täytyy, jos kuuntelemme vaan.
Luottakaa horjumatta, laulakaa hartaammin,
kiitostaan, selityksen suo Herra myöhemmin.14
Sanon nämä asiat Jeesuksen Kristuksen pyhässä nimessä. Aamen.