2017
Maailman voittaminen
May 2017


Maailman voittaminen

Maailmaa ei voiteta yhtenä elämän ratkaisevana hetkenä vaan kaikkina elämän hetkinä, jotka yhdessä ratkaisevat iankaikkisuuden.

Monia vuosia sitten presidentti David O. McKay kertoi kauniin kokemuksen, jonka hän sai purjehtiessaan kohti Samoaa. Nukahdettuaan hän näki ”näyssä jotakin äärettömän ylevää”. Hän sanoi: ”Näin etäällä kauniin valkoisen kaupungin. – – Kaikkialla oli paljon puita herkullisine hedelmineen – – ja kukkia täydessä loistossaan. Sitten näin suuren väenpaljouden lähestyvän kaupunkia. Jokaisella oli valkoinen, hulmuava viitta – –. Huomioni tuntui kiinnittyvän välittömästi heidän Johtajaansa, ja vaikka näin vain Hänen piirteidensä – – ääriviivat, tunsin Hänet heti Vapahtajakseni! Hänen kasvojensa – – [säteilyä oli suurenmoista] katsella. Hänestä [huokuva] rauha – – oli jumalallista!”

Presidentti McKay jatkaa: ”Kaupunki oli Hänen – – iankaikkinen kaupunki, ja Häntä seuraavien ihmisten oli määrä asua siellä rauhassa ja iankaikkisessa onnessa.”

Presidentti McKay mietti: ”Keitä he [ovat]? [Keitä ovat nämä ihmiset?]”

Hän selittää, mitä tapahtui seuraavaksi:

”Ikään kuin olisi lukenut ajatukseni Vapahtaja vastasi osoittaen puoliympyrää, joka silloin ilmaantui [ihmisten yläpuolelle] ja johon oli kirjoitettu kultakirjaimin sanat:

’Nämä ovat ne, jotka ovat voittaneet maailman –

jotka ovat totisesti syntyneet uudesti!’”1

Vuosikymmenten ajan olen muistanut sanat: ”Nämä ovat ne, jotka ovat voittaneet maailman.”

Herran lupaamat siunaukset niille, jotka ovat voittaneet maailman, ovat henkeäsalpaavia. He saavat ylleen valkeat vaatteet ja heidän nimensä kirjoitetaan elämän kirjaan. Herra tunnustaa heidät omikseen Isän ja Hänen enkeliensä edessä.2 Jokaisella ”on osa ensimmäisessä ylösnousemuksessa”3, jokainen saa iankaikkisen elämän4 ”eikä – – joudu milloinkaan lähtemään”5 Jumalan luota.

Onko maailman voittaminen ja näiden siunausten saaminen mahdollista? Kyllä on.

Rakkaus Vapahtajaa kohtaan

Ne, jotka voittavat maailman, oppivat rakastamaan Herraamme ja Vapahtajaamme Jeesusta Kristusta kaiken kattavalla rakkaudella.

Hänen jumalallinen syntymänsä, Hänen täydellinen elämänsä, Hänen ääretön sovituksensa Getsemanessa ja Golgatalla varmistivat ylösnousemuksen meille jokaiselle. Ja kun teemme vilpittömän parannuksen, Hän yksin on kykenevä puhdistamaan meidät synneistämme mahdollistaen meidän paluumme Jumalan luo. ”Me rakastamme, koska Jumala on ensin rakastanut meitä.”6

Jeesus sanoi: ”Pysykää rohkeina: minä olen voittanut maailman.”7

Myöhemmin Hän lisäsi: ”Minä tahdon, että te voitatte maailman.”8

Maailmaa ei voiteta yhtenä elämän ratkaisevana hetkenä vaan kaikkina elämän hetkinä, jotka yhdessä ratkaisevat iankaikkisuuden.

Se voi alkaa, kun lapsi oppii rukoilemaan ja laulaa kunnioittavasti: ”Kuin Jeesus mä olla tahdon”9. Se jatkuu, kun ihminen tutkii Uudesta testamentista Vapahtajan elämää ja pohtii Vapahtajan sovituksen voimaa Mormonin kirjan pohjalta.

Rukoileminen, parannuksen tekeminen, Vapahtajan seuraaminen ja Hänen armonsa vastaanottaminen johtavat meidät ymmärtämään paremmin, miksi me olemme täällä ja mitä meistä on määrä tulla.

Alma kuvaili sitä tällä tavoin: ”[Heidän] sydämessään [tapahtuu] voimallinen muutos, ja he [nöyrtyvät] ja [panevat] turvansa todelliseen ja elävään Jumalaan – – [pysyen uskollisina] loppuun asti.”10

Ne, jotka voittavat maailman, tietävät olevansa tilivelvollisia taivaalliselle Isälleen. Vilpitön muuttuminen ja parannuksen tekeminen synneistä ei ole enää rajoittavaa vaan vapauttavaa, kun verenpunaiset synnit ”tulevat valkeiksi kuin lumi”11.

Tilivelvollisuus Jumalalle

Niillä, jotka ovat maailmasta, on vaikeuksia tilivelvollisuudessa Jumalalle – kuten lapsella, joka vanhempiensa poissa ollessa juhlii kotona nauttien metelistä ja kieltäytyen ajattelemasta seurauksia, kun vanhemmat vuorokauden kuluttua palaavat. 

Maailma on kiinnostuneempi luonnollisen ihmisen hemmottelemisesta kuin hänen alistamisestaan.

Maailman voittaminen ei ole maailmanlaajuista hyökkäystä vaan yksityistä, henkilökohtaista kamppailua, joka vaatii lähitaistelua omien sisäisten vihollistemme kanssa.

Maailman voittaminen tarkoittaa sitä, että vaalii suurinta käskyä: ”Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi ja koko voimallasi.”12

Kristitty kirjailija C. S. Lewis kuvaili sitä tällä tavoin: ”Jeesus sanoo: ’Anna minulle kaikkesi. En tahdo vain osaa ajastasi ja osaa rahoistasi ja osaa työstäsi; tahdon sinut itsesi.’”13

Maailman voittaminen on niiden lupausten pitämistä, jotka olemme antaneet Jumalalle – kaste- ja temppeliliitoissa ja uskollisuuden valassamme iankaikkiselle kumppanillemme. Maailman voittaminen johtaa meidät nöyrinä sakramenttipöydän ääreen joka viikko pyytämään anteeksiantoa ja sitoutumaan siihen, että muistamme Hänet ja pidämme Hänen käskynsä, jotta Hänen Henkensä olisi aina meidän kanssamme.14

Rakkautemme lepopäivää kohtaan ei pääty siihen, kun kappelin ovet sulkeutuvat takanamme, vaan se avaa ovet kauniiseen päivään, jolloin voi levätä arjen tehtävistä, tutkia, rukoilla ja olla yhteydessä perheeseen ja muihin, jotka tarvitsevat huomiotamme. Sen sijaan että hengähdämme helpotuksesta, kun kirkonmenot ovat ohi, ja juoksemme kiireesti etsimään television, ennen kuin jalkapallopeli alkaa, pysykööt ajatuksemme Vapahtajassa ja Hänen pyhässä päivässään.

Maailmaa vetää herkeämättä puoleensa houkuttelevien ja viettelevien äänten tulva.15

Maailman voittaminen on luottamista siihen yhteen ääneen, joka varoittaa, lohduttaa, valaisee ja tuo rauhaa – mutta ei ”sellaista jonka maailma antaa”16.

Epäitsekkyys

Maailman voittaminen tarkoittaa sitä, että käännymme ulospäin muistaen toisen käskyn17: ”Joka teistä on suurin, se olkoon toisten palvelija.”18 Puolisomme onni on tärkeämpää kuin oma ilomme. Ensisijaisena tavoitteenamme on auttaa lapsiamme rakastamaan Jumalaa ja pitämään Hänen käskynsä. Me jaamme auliisti aineellisia siunauksiamme kymmenyksinä, paastouhreina ja apuna tarvitseville. Ja kun hengelliset antennimme osoittavat kohti taivasta, Herra ohjaa meitä niiden luo, joita voimme auttaa.

Maailma rakentaa maailmankaikkeutta oman itsensä ympärille julistaen ylpeästi: ”Katsokaa minua verrattuna naapuriini! Katsokaa sitä, mikä on minun! Nähkää, kuinka tärkeä minä olen!”

Maailma on helposti ärsyyntyvää, kiinnostuksensa menettävää ja vaativaa, ihmisjoukkojen suosionosoituksia rakastavaa, kun taas maailman voittaminen tuo nöyryyttä, ymmärtämystä, kärsivällisyyttä ja myötätuntoa niitä kohtaan, jotka ovat erilaisia.

Turva profeetoissa

Maailman voittaminen tarkoittaa aina, että meillä on uskonkäsityksiä, joita maailma pilkkaa. Vapahtaja on sanonut:

”Jos maailma vihaa teitä, muistakaa, että ennen teitä se on vihannut minua.

Jos te kuuluisitte tähän maailmaan, se rakastaisi teitä, omiaan.”19

Presidentti Russell M. Nelson sanoi tänä aamuna: ”Jeesuksen Kristuksen tosi opetuslapset ovat halukkaita erottumaan joukosta, puhumaan rohkeasti ja olemaan erilaisia kuin maailman ihmiset.”20

Kristuksen opetuslapsi ei huolestu, ellei hän uskostaan kirjoitettuaan saa tuhatta tykkäystä tai edes muutamaa ystävällistä emojia.

Maailman voittaminen on sitä, että olemme vähemmän kiinnostuneita verkkoyhteyksistämme ja enemmän kiinnostuneita taivaallisesta yhteydestämme Jumalaan.

Herra suo meille turvaa, kun otamme varteen Hänen elävien profeettojensa ja apostoliensa opastuksen.

Presidentti Monson puhumassa

Presidentti Thomas S. Monson on sanonut: ”Maailma voi olla haasteellinen – –. Kun [menemme temppeliin] – –, kykenemme kestämään paremmin jokaisen koettelemuksen ja voittamaan jokaisen kiusauksen. – – Me uudistumme ja vahvistumme.”21

Lisääntyvine kiusauksineen, häiriötekijöineen ja vääristelyineen maailma yrittää viekoitella uskollisen ihmisen sivuuttamaan aiemmat rikkaat hengelliset kokemukset ja pitämään niitä typerinä huijauksina.

Maailman voittaminen on sitä, että silloinkin kun olemme lannistuneita muistamme ne hetket, jolloin olemme tunteneet Vapahtajan rakkauden ja valon. Vanhin Neal A. Maxwell on selittänyt yhtä tällaista kokemusta näin: ”Minua oli siunattu, ja minä tiesin, että Jumala tiesi minun tietävän, että minua oli siunattu.”22 Vaikka me saatamme tilapäisesti tuntea itsemme unohdetuiksi, me emme unohda.

Maailman voittaminen ei tarkoita, että me elämme luostarimaista elämää suojassa kuolevaisuuden epäoikeudenmukaisuudelta ja vaikeuksilta. Pikemminkin se avaa laajemman uskon näkemyksen tuoden meitä lähemmäksi Vapahtajaa ja Hänen lupauksiaan.

Vaikka täydellisyyttä ei saavutetakaan tässä elämässä, niin maailman voittaminen pitää yllä toivoamme siitä, että jonakin päivänä seisomme Lunastajamme edessä ja näemme iloiten Hänen kasvonsa23 sekä kuulemme Hänen äänensä: ”Tulkaa tänne, te Isäni siunaamat. Te saatte nyt periä valtakunnan, joka on ollut valmiina teitä varten.”24

Vanhin Bruce D. Porterin esimerkki

Viime vuonna, joulukuun 28. päivänä, hyvä ystävämme ja rakastettu johtava auktoriteetti, vanhin Bruce D. Porter päätti kuolevaisuuden taipaleensa. Hän oli 64-vuotias.

Tapasin Brucen ensimmäisen kerran ollessamme opiskelijoita Brigham Youngin yliopistossa. Hän oli yksi parhaimmista ja älykkäimmistä. Kun Bruce oli suorittanut tohtorin tutkinnon Harvardin yliopistossa pääaineenaan Venäjän politiikka, hänen ajattelunsa ja kirjoituksensa toivat huomattavan aseman, joka olisi voinut suistaa hänet pois oikeilta raiteilta, mutta maailman vauraus ja ylistys eivät koskaan sumentaneet hänen näkemystään.25 Hän oli uskollinen Vapahtajalleen Jeesukselle Kristukselle, iankaikkiselle kumppanilleen Susanille sekä lapsilleen ja lastenlapsilleen.

Vanhin Porter nuoren perheensä kanssa

Brucella oli syntymästään saakka munuaisvika. Hänet leikattiin, mutta ajan kuluessa hänen munuaistensa kunto heikkeni edelleen.

Vähän sen jälkeen kun Bruce oli kutsuttu vuonna 1995 johtavaksi auktoriteetiksi, palvelimme yhdessä perheinemme Frankfurtissa Saksassa, missä hänen työnsä keskittyi Venäjään ja Itä-Eurooppaan.

Vanhin Porterin elämä muuttui merkittävästi vuonna 1997, kun hänen munuaistensa toiminta ja hänen terveytensä alkoivat pettää. Porterin perhe palasi Salt Lake Cityyn.

Niiden 22 vuoden aikana, jotka Bruce palveli seitsemänkymmenen koorumissa, hän joutui lukuisia kertoja sairaalaan ja kävi läpi 10 leikkausta. Lääkärit kertoivat Susanille kahteen otteeseen, ettei Bruce eläisi yön yli, mutta hän selvisi.

Yli 12 vuotta siitä ajasta, kun Bruce palveli johtavana auktoriteettina, hän oli dialyysihoidossa verensä puhdistamiseksi. Suuren osan tuosta ajasta dialyysihoito vei viitenä iltana viikossa neljä tuntia kerrallaan, jotta hän pystyisi palvelemaan kutsumuksessaan päivällä ja ottamaan vastaan konferenssitehtäviä viikonloppuisin. Kun hänen terveytensä ei parantunut useiden pappeuden siunausten jälkeen, hän oli ymmällään, mutta hän tiesi, kehen hän turvasi.26

Vuonna 2010 Bruce sai munuaisen pojaltaan Davidilta. Tällä kertaa hänen kehonsa ei hylkinyt siirrettä. Se oli ihme, joka kohensi hänen terveyttään ja salli viimein hänen ja Susanin palata heidän rakastamalleen Venäjälle ja vanhin Porterin palvella vyöhykkeen johtokunnassa.

Vanhin ja sisar Porter Venäjällä

Viime vuonna, joulukuun 26. päivänä, taisteltuaan jatkuvia infektioita vastaan sairaalassa Salt Lake Cityssä, hän pyysi lääkäreitä lähtemään huoneesta. Bruce sanoi Susanille, ”että hän tiesi Hengen kautta, etteivät lääkärit voisi tehdä mitään hänen henkensä pelastamiseksi. Hän tiesi, – – että taivaallinen Isä ottaisi hänet kotiin. Hän oli täynnä rauhaa.”27

Joulukuun 28. päivänä Bruce palasi sairaalasta kotiin. Muutamaa tuntia myöhemmin perheensä ympäröimänä hän palasi rauhallisesti taivaalliseen kotiinsa.

Valokuva vanhin BruceD. Porterista

Vuosia sitten Bruce Porter kirjoitti lapsilleen nämä sanat:

”Todistus, joka minulla on Jeesuksen Kristuksen todellisuudesta ja rakkaudesta, on ollut elämäni kompassi. – – Se on Hengen puhdas, palava todistus, että Hän elää, että Hän on Lunastajani ja Ystäväni kaikkina hädän hetkinä.”28

”Haasteemme – – on oppia tuntemaan [Vapahtaja] ja uskon kautta Häneen voittaa tämän maailman koettelemukset ja kiusaukset.”29

”Olkaamme uskollisia ja luotettavia turvaten Häneen.”30

Bruce Douglas Porter voitti maailman.

Toivon, että kukin meistä yrittää vähän lujemmin ponnistella voittaakseen maailman – ei selittele vakavia rikkomuksia mutta on kärsivällinen vähäisemmissä lipsahduksissa ja lankeamisissa – jouduttaen siten innokkaasti vauhtiamme ja auttaen auliisti muita. Kun turvaatte täydemmin Vapahtajaan, lupaan teille suuremman rauhan siunauksia tässä elämässä ja suuremman varmuuden iankaikkisesta määränpäästänne. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.

Viitteet

  1. Kirkon presidenttien opetuksia: David O. McKay, 2004, s. 1, 3.

  2. Ks. Ilm. 3:5.

  3. OL 76:64.

  4. Ks. Ilm. 2.

  5. Ilm. 3:12.

  6. 1. Joh. 4:19.

  7. Joh. 16:33.

  8. OL 64:2.

  9. ”Kuin Jeesus mä olla tahdon”, Lasten laulukirja, s. 40–41.

  10. Alma 5:13.

  11. Jes. 1:18.

  12. Mark. 12:30.

  13. C. S. Lewis, Tätä on kristinusko, 1985, s. 183.

  14. Ks. OL 20:77.

  15. Ks. James E. Faust, ”The Voice of the Spirit”, Brigham Youngin yliopiston hartaustilaisuus, 5. syyskuuta 1993, speeches.byu.edu.

  16. Joh. 14:27.

  17. Ks. Mark. 12:31.

  18. Matt. 23:11.

  19. Joh. 15:18–19.

  20. Russell M. Nelson, ”Kuinka ammennamme elämäämme Jeesuksen Kristuksen voimaa”, Liahona, toukokuu 2017, s. 40.

  21. Thomas S. Monson, ”Pyhä temppeli – johtotähti maailmalle”, Liahona, toukokuu 2011, s. 93.

  22. Henkilökohtainen keskustelu vanhin Neal A. Maxwellin kanssa. Keskustelu viittasi kertomukseen, jonka vanhin Maxwell esitti huhtikuun 2004 konferenssipuheessaan ”Muistakaa, ’kuinka armollinen Herra on ollut’” (ks. Liahona, toukokuu 2004, s. 44–46).

  23. Ks. En. 27.

  24. Matt. 25:34.

  25. Yksi esimerkki vanhin Porterin älyllisistä kyvyistä on hänen 400-sivuinen kirjansa War and the Rise of the State, jonka hän kirjoitti 23 vuotta sitten. Se on yhä saatavilla, ja sitä käytetään laajalti poliittisten ajattelijoiden piirissä.

  26. Henkilökohtainen kirje, Susan Porterin luvalla, päivätty 6. maaliskuuta 2017.

  27. Henkilökohtainen kirje, Susan Porterin luvalla, päivätty 6. maaliskuuta 2017.

  28. Bruce D. Porter, The King of Kings, 2000, s. 14–15.

  29. Bruce D. Porter, The King of Kings, s. 7.

  30. Bruce D. Porter, The King of Kings, s. 18.