Uskonnon keskeinen maailmanlaajuinen rooli
Vanhin Dallin H. Oaks
kahdentoista apostolin koorumista
Vanhin Oaks piti tämän puheen 9. kesäkuuta 2016 Oxfordin yliopistossa Englannissa uskonnonvapautta koskevassa symposiumissa.
Emme voi menettää uskonnon vaikutusta julkisesta elämästämme ilman että kaikki vapautemme joutuvat vakavasti uhatuiksi.
Valokuvat © Getty Images
Yli 30 vuoden ajan olen ollut yksi Jeesuksen Kristuksen kahdestatoista apostolista. Ensimmäisen presidenttikuntamme johdolla hallinnoimme maailmanlaajuista kirkkoamme, jossa on lähes 16 miljoonaa jäsentä hieman yli 30 000 seurakunnassa. Me opetamme ja todistamme Jeesuksen Kristuksen jumalallisuudesta sekä Hänen pappeudestaan ja Hänen oppinsa täyteydestä. Ainutlaatuista opissamme on tietomme siitä, että Jumala kutsuu edelleen profeettoja ja apostoleja saamaan ilmoitusta ja opettamaan, kuinka Hänen käskyjään tulee toteuttaa meidän aikamme olosuhteissa.
1. Uskonnon tärkeys maailmanlaajuisesti
Uskonnonvapaus on ollut elinikäisen kiinnostukseni kohde. Ensimmäinen julkaisuni tuoreena oikeusopin professorina Chicagon yliopistossa 54 vuotta sitten oli kirja, jonka toimitin aiheesta kirkon ja valtion suhde Yhdysvalloissa.1
Nykyään, paljon enemmän kuin silloin, jokaisen meistä täytyy ottaa huomioon uskonnon merkitys maailmanlaajuisesti – politiikassa, konfliktinratkaisussa, talouskehityksessä, humanitaarisessa avustustyössä ja muualla. Maailman väestöstä 84 prosenttia samaistuu johonkin tiettyyn uskontoon2, ja silti 77 prosenttia maailman asukkaista elää maissa, joissa uskonnonvapautta rajoitetaan paljon tai erittäin paljon.3 On keskeisen tärkeää ymmärtää uskontoa ja sen suhdetta maailmanlaajuisiin huolenaiheisiin ja hallitusvaltoihin, kun pyritään parantamaan maailmaa, jossa elämme.
Vaikka suurimmassa osassa maailmaa uskonnonvapaus on tuntematonta ja jäljelle jäävää osaa uhkaavat maallistuminen ja äärisuuntaukset, puhun sen ihanteen puolesta, jossa vapaudet, joita uskonto pyrkii suojelemaan, ovat Jumalan antamia ja luontaisia mutta niitä toteutetaan toinen toistaan täydentävässä suhteessa hallitusvaltojen kanssa, jotka pyrkivät kaikkien kansalaistensa hyvinvointiin.
Näin ollen hallitusvallan tulee turvata uskonnonvapaus kansalaisilleen. Yhdistyneiden kansakuntien merkittävän ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen artiklassa 18 sanotaan: ”Jokaisella ihmisellä on ajatuksen, omantunnon ja uskonnon vapaus; tämä oikeus sisältää vapauden uskonnon tai vakaumuksen vaihtamiseen sekä uskonnon tai vakaumuksen julistamiseen yksin tai yhdessä toisten kanssa, sekä julkisesti että yksityisesti, opettamalla sekä harjoittamalla hartautta ja uskonnollisia menoja.”4
Uskonnon ja sen kannattajien vastavuoroisina vastuina on noudattaa sen maan lakeja ja arvostaa sen maan kulttuuria, joka turvaa sen vapaudet. Kun uskonnonvapaudet turvataan, tämä suhtautumistapa on iloiten maksettava kiitollisuudenvelka.
Mikäli nämä yleiset periaatteet hyväksyttäisiin ja niitä toteutettaisiin yksimielisesti, näille keskusteluille uskonnonvapaudesta ei olisi tarvetta. Mutta kuten kaikki tiedämme, maailmaamme vaivaavat näitä yleisiä periaatteita koskevat ristiriidat. Esimerkiksi nimekkäät henkilöt asettavat nykyään kyseenalaiseksi koko ajatuksen uskonnon ainutlaatuisesta turvaamisesta. Yhden tällaisen kirjan nimi on Freedom from Religion [Vapaus uskonnosta] ja toisen Why Tolerate Religion? [Miksi suvaita uskontoa?]5
Toiset tahot pyrkivät heikentämään uskonnon ja uskovien ihmisten asemaa esimerkiksi rajoittamalla uskonnonvapauden opettamiseen kirkoissa, synagogissa ja moskeijoissa sekä kieltämällä uskonkäsitysten julkisen esiintuomisen. Sellaiset pyrkimykset tietenkin loukkaavat yleismaailmallisen julistuksen vakuutusta oikeudesta ilmaista uskontoa tai uskonkäsityksiä ”sekä julkisesti että yksityisesti”. Uskonnon vapaan harjoittamisen täytyy koskea myös tilanteita, joissa uskovat toimivat yhteisönä, kuten koulutusta, lääketiedettä ja kulttuuria koskevissa hankkeissaan.
2. Uskonnon yhteiskunnalliset arvot
Uskonkäsityksiä ja uskonnollisia käytäntöjä arvostellaan myös siitä, että ne ovat järjettömiä ja vastoin hallitusvaltojen ja yhteiskunnan tärkeitä tavoitteita. Minä tietenkin pidän kiinni siitä, että uskonto on yhteiskunnalle ainutkertaisen kallisarvoinen. Eräs ateisti myönsikin äskettäisessä kirjassaan: ”Ei tarvitse olla uskovainen käsittääkseen, että länsimaisen sivistyksen ydinarvot perustuvat uskontoon, ja ollakseen huolissaan siitä, että uskonnon harjoittamisen väheneminen heikentää siten noita arvoja.”6 Yksi noista ”ydinarvoista” on käsitys ihmisen luontaisesta arvosta ja merkityksestä.
Myötäpäivään ylhäältä vasemmalta: Äiti Teresa, teologian tohtori Martin Luther King jr., Yhdysvaltain presidentti Abraham Lincoln, piispa Desmond Tutu, William Wilberforce.
Seuraavassa on seitsemän muuta esimerkkiä uskonnon yhteiskunnallisesta merkityksestä:
1. Monet länsimaisen sivilisaation merkittävimmistä moraalin edistysaskelista ovat lähtöisin uskonnollisista periaatteista, ja ne ovat siirtyneet saarnastuoleista yleiseen ajattelutapaan. Esimerkkejä tästä ovat muun muassa orjakaupan lakkauttaminen Brittiläisessä imperiumissa, julistus orjien vapauttamisesta Yhdysvalloissa ja 1900-luvun loppupuolen kansalaisoikeusliike. Näitä edistysaskelia ei motivoinut eikä vienyt eteenpäin maallinen etiikka, vaan niitä ajoivat eteenpäin pääasiassa henkilöt, joilla oli selkeä uskonnollinen näkemys siitä, mikä oli moraalisesti oikein.
2. Yhdysvalloissa valtavan yksityisen sektorimme tekemä hyväntekeväisyystyö – koulutus, sairaalat, köyhistä huolehtiminen sekä lukemattomat muut arvokkaat hyväntekeväisyyshankkeet – on mitä merkittävimmässä määrin saanut alkunsa ja saa yhä tukea uskonnollisten organisaatioiden toimesta.
3. Länsimaisten yhteiskuntien ensisijaisena koossa pitävänä voimana ei ole yleinen lainvalvonta, mikä olisi epäkäytännöllistä, vaan ennen kaikkea kansalaiset, jotka vapaaehtoisesti noudattavat sitä, mitä ei valvota, koska he ovat sisäistäneet sopivan käytöksen normit. Monien kohdalla uskonnollinen käsitys oikean ja väärän olemassaolosta sekä oletettu tilivelvollisuus korkeammalle voimalle tuottavat tämän vapaaehtoisen itsesäätelyn. Itse asiassa uskonnolliset arvot ja poliittiset realiteetit liittyvät niin tiiviisti yhteen länsimaiden synnyn ja niiden säilymisen kanssa, että me emme voi menettää uskonnon vaikutusta julkisesta elämästämme ilman että kaikki vapautemme joutuvat vakavasti uhatuiksi.
4. Yhdessä vastaavien yksityisten osapuolten kanssa uskonnolliset järjestöt toimivat sovittelevina instituutioina muovaten ja hilliten hallitusvaltojen yhä laajenevaa valtaa yksilöihin ja yksityisiin organisaatioihin.
5. Uskonto innoittaa monia uskovia palvelemaan muita, mikä kokonaisuudessaan hyödyttää valtavasti yhteisöjä ja maita.
6. Uskonto vahvistaa yhteiskunnan sosiaalista kudosta. Kuten rabbi Jonathan Sacks on opettanut: ”[Uskonto] pysyy vaikuttavimpana yhteisöjen rakentajana, mitä maailma on tuntenut. – – Uskonto on paras vastalääke kuluttaja-aikakauden individualismille. Ajatus, että yhteiskunta pärjäisi ilman sitä, uhmaa historiaa.”7
7. Viimeiseksi, Clayton M. Christensen, myöhempien aikojen pyhä, jota pidetään maailmanlaajuisena ”mielipidevaikuttajana” liikkeenjohdon ja innovaatioiden alalla8, on kirjoittanut, että ”uskonto on demokratian ja vaurauden perusta”9. Paljon muutakin voitaisiin sanoa uskonnon myönteisestä roolista talouskehityksessä.
Väitän, että uskontojen opetukset ja uskovien uskonnon motivoimat teot ovat ratkaisevan tärkeitä vapaalle ja vauraalle yhteiskunnalle ja ansaitsevat edelleen erityistä lainmukaista turvaamista.
3. Uskonnon vastavuoroiset vastuut
Tähän mennessä olen puhunut vain hallitusvaltojen vastuista uskonnollisia ihmisiä ja organisaatioita kohtaan. Siirryn nyt niihin vastavuoroisiin vastuisiin, joita uskonnot ja uskovat ovat velkaa hallitusvallalleen.
On itsestään selvää, että hallitusvallalla on oikeus odottaa lainkuuliaisuutta ja kulttuurin arvostamista niiltä, jotka nauttivat sen antamasta turvasta. Hallitusvallan ensisijaisena tavoitteena on säilyttää turvallisuus kansallisilla rajoillaan ja puolustaa kansalaistensa terveyttä ja turvallisuutta. Sillä on selvästikin oikeus vaatia, ettei mikään organisaatio eikä uskonto opeta vihaa ja että ne pidättyvät toimista, jotka voisivat johtaa väkivaltaan tai muihin rikollisiin toimiin muita kohtaan. Yhdenkään maan ei pidä tarjota turvapaikkaa organisaatioille, jotka edistävät terrorismia. Missään näistä olosuhteista uskonnonvapaus ei ole este valtion toimivallalle.
Nykyään uskonnon ja hallitusvallan vastavuoroisia tehtäviä koetellaan ankarasti Euroopassa. Valtava tulva pakolaisia, jotka ovat uskonnoltaan ja kulttuuriltaan enimmäkseen muslimeja ja jotka tulevat maihin, joissa on erilainen kulttuuri ja eri uskontoja, luo selvästikin vakavia poliittisia, kulttuurisia, sosiaalisia, taloudellisia ja uskonnollisia haasteita.
Pakolaiset menevät rajan yli Syyriasta Turkkiin.
Mitä uskonto ja uskonnolliset organisaatiot voivat tehdä auttaakseen pakolaisia ja maita, jotka ovat ottaneet heidät vastaan – lyhyellä ja pitkällä aikavälillä? Tiedämme, että jotkut ammatti-ihmiset suhtautuvat skeptisesti uskonnollisten organisaatioiden rooliin näissä asioissa, ja jotkut näkevät uskonnon jopa häiritsevänä vaikuttajana. Yritän olla asettumatta vastahankaan mielipiteiden kanssa, jotka perustuvat seikkoihin, joita en tunne. Kerron vain Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon menettelytavoista ja kokemuksesta, sillä uskon sen havainnollistavan sitä myönteistä vaikutusta, joka uskonnollisilla organisaatioilla voi olla ja pitäisi olla lyhyellä ja pitkällä aikavälillä.
Me, jotka tunnetaan myöhempien aikojen pyhinä tai mormoneina, otamme kirjaimellisesti Kristuksen opetuksen, että meidän tulee antaa ruokaa nälkäisille ja suojaa kodittomille (ks. Matt. 25:35). Samasta lähteestä tullut nykyajan ilmoitus ohjaa meitä myös muistamaan ”kaikessa köyhiä ja tarvitsevia, sairaita ja ahdistettuja, sillä se, joka ei näin tee, se ei ole minun opetuslapseni” (OL 52:40).
Köyhistä ja apua tarvitsevista huolehtiminen ei ole kirkossamme valinnaista eikä satunnaista. Me teemme niin maailmanlaajuisesti. Esimerkiksi vuonna 2015 meillä oli 177 hätävalmiushanketta 56 maassa. Lisäksi meillä oli satoja hankkeita, jotka hyödyttivät yli miljoonaa ihmistä. Seitsemän erilaisen avustushanketyypin joukossa oli muun muassa puhtaan veden, rokotuksen ja näönhuollon hankkeita. Yli 30 vuoden ajan nämä hankkeet ovat olleet vuosittain arvoltaan keskimäärin noin 40 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria.
Me vältämme yhden vastalauseista, joita uskontoon perustuville organisaatioille esitetään, erottamalla humanitaariset palvelumme tarkasti maailmanlaajuisista lähetystyöpyrkimyksistämme. Annamme humanitaarista apua uskonnollisista sidoksista riippumatta, koska haluamme, että lähetyssaarnaajamme otetaan vastaan ja heihin suhtaudutaan ilman, että pakkotilanne tai ruoka tai muut palvelukset vaikuttavat asiaan.
4. Mitä kirkot voivat tehdä?
Mitä kirkko-organisaatiot voivat tehdä sen lisäksi, mitä Yhdistyneet kansakunnat tai yksittäiset maat voivat tehdä? Jälleen viittaan oman kirkkomme kokemukseen. Vaikka jäsenistömme – puolet Yhdysvalloissa ja puolet muualla – on vähäinen, mitä tulee avustusmahdollisuuksiin, meillä on kolme suurta etua, jotka lisäävät vaikutustamme.
Ensiksi, jäsenistömme palveluperinteiden ansiosta meillä on suuri joukko sitoutuneita ja kokeneita vapaaehtoisia. Numeroiksi muutettuna vuonna 2015 vapaaehtoisemme lahjoittivat yli 25 miljoonaa työtuntia huoltotyöhön, humanitaarisiin ja muihin kirkkomme järjestämiin hankkeisiin,10 eikä tähän ole laskettu sitä, mitä jäsenemme tekivät yksityishenkilöinä.
Toiseksi, koska jäsenemme antavat rahalahjoituksia humanitaarisiin hankkeisiin, hoidamme itse oman rahoituksemme. Vaikka pystymme toimimaan byrokraattisista rakenteista ja määrärahoista riippumatta, olemme myös innokkaita koordinoimaan hankkeemme yksittäisten hallitusvaltojen sekä Yhdistyneiden kansakuntien järjestöjen kanssa, jotta voisimme saada aikaan mahdollisimman paljon. Pyydämme näitä järjestöjä luottamaan yhä lisääntyvässä määrin uskonnollisten organisaatioiden vahvuuksiin.
Kolmanneksi, meillä on maailmanlaajuisesti ruohonjuuritason organisaatio, joka voidaan saada heti toimintaan. Esimerkiksi pakolaisten maailmanlaajuisen ongelman vuoksi kirkkomme ensimmäinen presidenttikunta sekä Apuyhdistyksen, Nuorten Naisten ja Alkeisyhdistyksen ylijohtajat lähettivät maaliskuussa 2016 viestejä jäsenille maailmanlaajuisesti muistuttaen heitä peruskristillisestä periaatteesta auttaa köyhiä ja kodittomia keskuudessamme (ks. Matt. 25:35). He kutsuivat kaikenikäisiä tyttöjä ja naisia tulemaan mukaan ja auttamaan pakolaisia paikallisissa yhteisöissään.11
Kuvaava esimerkki jäsentemme reaktiosta Euroopassa on se, kun eräänä iltana huhtikuussa 2016 yli 200 mormoniseurakunnan jäsentä ja heidän ystäväänsä Saksassa pakkasi vapaaehtoisina 1 061 ”tervetulokassia” lapsille, jotka asuivat kuudessa pakolaiskeskuksessa Hessenin ja Rheinland-Pfalzin osavaltioissa Saksassa. Kasseissa oli uusia vaatteita, hygieniatuotteita, huopia sekä piirustusvälineitä. Yksi hanketta johtaneista naisista sanoi: ”Vaikka en voi muuttaa niitä traagisia olosuhteita, jotka saivat [pakolaiset] pakenemaan kodeistaan, voin vaikuttaa heidän elinoloihinsa ja olla aktiivinen toimija heidän elämässään.”
Seuraavat kaksi ovat esimerkkejä virallisesti organisoiduista maailmanlaajuisista humanitaarisista hankkeistamme. Vuonna 2015, täydessä yhteistyössä Brittein saarilla toimivan AMAR Foundation -järjestön kanssa, LDS Charities -järjestö rakensi terveyskeskuksia Pohjois-Irakissa jesidivähemmistölle, joka oli ISISin julmien hyökkäysten kohteena. Nämä terveyskeskukset – joissa on täysin varustettu laboratorio, ensiapuhoito, apteekki ja ultraäänilaitteet – tuovat lievitystä kansalle, joka kärsii sekä fyysisesti että hengellisesti. Terveyskeskusten palveluksessa on jesidejä – lääketieteen ammattilaisia ja vapaaehtoisia – jotka auttavat omaa kansaansa kulttuurin huomioiden.
AMAR-järjestön puheenjohtaja, paronitar Emma Nicholson ja vanhin Jeffrey R. Holland Lontoossa.
Vuonna 2004 tuhoisa maanjäristys ja sitä seurannut tsunami Kaakkois-Aasiassa 26. joulukuuta surmasi 230 000 ihmistä 14 maassa. LDS Charities -järjestömme saapui paikalle seuraavana päivänä ja toimi siellä aktiivisesti viiden vuoden ajan. Yksistään pahoin vaurioituneella Banda Acehin alueella järjestömme rakensi 900 pysyvää taloa, vesijärjestelmän 24 kylään, 15 alakoulua, 3 terveyskeskusta ja 3 monitoimitaloa, jotka toimivat myös moskeijoina. Lisäksi veimme alueelle pyhiä Koraaneja sekä rukousmattoja auttaaksemme noita yhteisöjä heidän jumalanpalveluksessaan.
Nämä ovat vain muutamia esimerkkejä uskonnon arvosta kulttuurissa, jota varten me uskonnolliseen yhteisöön kuuluvat paitsi puolustamme uskonnonvapautta myös vaadimme sitä, sillä pidämme sitä ensisijaisena vapautena.