Sunnuntait ovat jotakin tärkeämpää varten
Kirjoittaja asuu Lvivissä Ukrainassa.
Huomasimme, että oli tehokkaampaa kutsua Nikolai elämään evankeliumin periaatteiden mukaan kuin vain kertoa hänelle niistä.
Kuvitus Simone Shin
Monia vuosia sitten, kun työskentelin katukauppiaana pienessä kaupungissa Puolassa, tapasin miehen nimeltä Nikolai Šaveko. Huomasimme, että olimme molemmat kotoisin Tšernihivistä Ukrainasta, ja ystävystyimme nopeasti.
Ennen pitkää sain kuulla, ettei Nikolailla ollut asuntoa, joten vaimoni ja minä kutsuimme hänet asumaan luoksemme. Asuntomme ei ollut kovin lämmin eikä mukava, mutta meillä oli ylimääräinen huone. Hän otti kutsun kiitollisena vastaan ja asui kanssamme jonkin aikaa. Hän alkoi nähdä, kuinka elimme.
Ei työtä sunnuntaisin?
Useimpien taloustavaroita myyvien kauppiaiden tavoin meidän piti tehdä ahkerasti pitkää päivää, jotta saimme riittävästi rahaa elämiseen. Mutta toisin kuin useimmat ihmiset, vaimoni ja minä emme työskennelleet sunnuntaisin. Yhtenä päivänä Nikolai kysyi miksi. Miksi jätimme työn tekemisen ja rahan hankkimisen väliin yhdeksi kokonaiseksi päiväksi?
”Sunnuntait eivät ole työntekoa tai rahanhankintaa varten”, kerroin hänelle. ”Ne on annettu muuhun tarkoitukseen.”
”Mutta kuinka teillä on varaa maksaa ruoka ja vuokra, jos ette tee töitä seitsemänä päivänä viikossa?” hän kysyi.
Vastauksena hänen kysymykseensä pyysimme häntä tulemaan kanssamme palvelemaan Jumalaa. Se oli ensimmäinen kerta, jolloin hän kuuli kirkosta, eikä hän heti innostunut siitä. Hän ajatteli yhä, että olimme uskomattoman outoja, kun päätimme rahan hankkimisen sijaan mennä kokouksiin. Mutta siitä hetkestä alkaen puhuimme hänelle usein uskonkäsityksistämme, ja vähitellen hän alkoi kiinnostua yhä enemmän.
Kokeile, niin näet
Nikolai näki meidän elävän sen mukaan, minkä tiesimme olevan totta. Hän näki siunaukset, joita elämäämme tuli. Oli kyllä vaikeaa ansaita riittävästi rahaa elämiseen, mutta tiesimme, että oli oikein pyhittää lepopäivä. Ja Herra siunasi meitä. Meillä oli aina riittävästi rahaa siihen, mitä tarvitsimme. Se vahvisti todistustamme tästä periaatteesta ja auttoi meitä olemaan parempia todistajia Nikolaille. Pystyimme vakuuttavasti rohkaisemaan häntä: ”Kokeile, niin näet!”
Eräällä viikolla hän teki niin.
Sen sijaan että olisi mennyt töihin, hän tuli kanssamme kirkkoon. Hän ei uskonut, että oli mahdollista tehdä työtä vain kuutena päivänä viikossa, mutta hän kokeili sitä nähtyään toivon ja siunaukset elämässämme.
Sillä viikolla rahojaan laskiessaan hän yllättyi. Hän oli ansainnut sillä viikolla enemmän kuin hän normaalisti ansaitsi työskentelemällä seitsemänä päivänä viikossa!
Kokeile kymmenyksiäkin
Puhuessamme kymmenyksistä kävi samoin. Alkuun Nikolai ei voinut ymmärtää, kuinka voisimme luopua kymmenestä prosentista tulojamme.
”Minulla ei tule koskaan olemaan riittävästi, että tekisin niin!” hän intti.
Me vain kohautimme hartioita. ”Jos kokeilet, niin näet.”
Hän oli epäileväinen mutta alkoi sitten hymyillä verkalleen. ”Tässä käy siis samalla lailla kuin siinä, ettei tee töitä sunnuntaisin”, hän sanoi. ”Jos maksaa kymmenykset, niin on riittävästi rahaa itselleen ja siihen, mitä tarvitsee.”
Se oli Nikolaille suuri oivallus. Hän oppi itse, että jos noudatamme Jumalan käskyjä, Jumala siunaa meitä ja kaikki järjestyy meidän hyväksemme.
Kun Nikolai palasi kotiin Tšernihiviin, hän kutsui lähetyssaarnaajat opettamaan häntä ja hänen perhettään. Pian hän ja hänen perheensä liittyivät kirkkoon. Myöhemmin Nikolai palveli seurakunnanjohtajana, ja hänen tyttärensä palveli lähetystyössä Venäjällä.
Meistä oli todella mukavaa puhua Nikolaille kirkosta, mutta loppujen lopuksi oli voimallisempaa kutsua Nikolai elämään evankeliumin periaatteiden mukaan kuin vain kertoa hänelle niistä. Hän ja hänen perheensä saivat todistuksen ja muuttivat elämänsä, koska he päättivät elää evankeliumin totuuksien mukaan.