Pappeuden avainten palauttaminen
Presidentti Henry B. Eyring
ensimmäinen neuvonantaja ensimmäisessä presidenttikunnassa
Lokakuun 2004 yleiskonferenssipuheesta.
Vapahtaja rakensi kirkkonsa apostolien ja profeettojen perustukselle, ja näillä on kaikki pappeuden avaimet maan päällä tänä aikana.
Valokuva Efesoksesta ja taustakuva Getty images
Monia vuosia sitten puhuin muinaisessa teatterissa Efesoksessa. Kirkas auringonpaiste tulvi paikalle, jossa apostoli Paavali oli seissyt saarnaamassa. Aiheenani oli Paavali, Jumalan kutsuma apostoli.
Yleisönä oli satoja myöhempien aikojen pyhiä. He olivat asettuneet riveittäin kivisille penkeille, joilla efesolaiset olivat istuneet yli tuhat vuotta aiemmin. Heidän joukossaan oli kaksi elävää apostolia, vanhin Mark E. Petersen ja vanhin James E. Faust.
Kuten voitte kuvitella, olin valmistautunut huolellisesti. Olin lukenut Apostolien teot ja sekä Paavalin että hänen apostolitovereidensa kirjoittamat kirjeet. Olin lukenut ja pohdiskellut Paavalin kirjettä efesolaisille.
Yritin parhaani mukaan osoittaa kunnioitusta Paavalille ja hänen viralleen. Puheen jälkeen moni ihminen sanoi jotakin ystävällistä. Molemmat elävistä apostoleista kiittelivät monisanaisesti. Mutta myöhemmin vanhin Faust veti minut sivuun ja sanoi hymyillen, lempeyttä äänessään: ”Se oli hyvä puhe. Mutta jätit pois tärkeimmän asian, mitä olisit voinut sanoa.”
Kysyin häneltä, mikä se oli. Viikkoja myöhemmin hän suostui kertomaan minulle. Hänen vastauksensa on ollut minulle opetuksena siitä lähtien.
Hän sanoi, että olisin voinut kertoa ihmisille, että jos pyhillä, jotka kuuntelivat Paavalia, olisi ollut todistus hänellä olleiden avaimien arvosta ja voimasta, niin kenties apostoleja ei olisi tarvinnut ottaa pois maan päältä.
Se sai minut palaamaan Paavalin kirjeeseen efesolaisille. Saatoin nähdä, että Paavali halusi ihmisten tuntevan, mikä merkitys oli pappeuden avainten ketjulla, joka ulottui Herralta Hänen apostoliensa kautta heihin, Herran kirkon jäseniin. Paavali yritti vahvistaa ihmisten todistusta noista avaimista.
Paavali todisti efesolaisille, että Kristus oli kirkkonsa johdossa. Ja hän opetti, että Vapahtaja rakensi kirkkonsa apostolien ja profeettojen perustukselle ja että näillä on kaikki pappeuden avaimet maan päällä tänä aikana (ks. Ef. 2:19–20).
Pappeus on palautettu
Kuvitus Brian Call
Opetustensa ja esimerkkinsä selkeydestä ja voimasta huolimatta Paavali tiesi, että luopumus tulisi (ks. Ap. t. 20:29–30; 2. Tess. 2:2–3). Hän tiesi, että apostolit ja profeetat otettaisiin pois maan päältä. Ja hän tiesi, että heidät palautettaisiin jonakin suurenmoisena päivänä tulevaisuudessa. Hän kirjoitti efesolaisille tuosta ajasta puhuen siitä, mitä Herra tekisi: ”[Aikojen täyttymisen taloudenhoitokaudella eli] määräajan tullessa – – hän oli yhdistävä Kristuksessa yhdeksi kaiken, mitä on taivaassa ja maan päällä” (Ef. 1:10).
Paavali odotti profeetta Joseph Smithin palvelutehtävää, jolloin taivaat avautuisivat jälleen. Niin tapahtui. Johannes Kastaja tuli ja antoi kuolevaisille Aaronin pappeuden sekä enkelien palveluksen ja syntien anteeksisaamiseksi suoritettavan upotuskasteen avaimet (ks. OL 13).
Muinaisia apostoleja ja profeettoja palasi, ja he antoivat Josephille ne avaimet, jotka heillä oli hallussaan kuolevaisuudessa (ks. OL 110). Kuolevaisia miehiä asetettiin pyhään apostolinvirkaan helmikuussa 1835. Pappeuden avaimet annettiin kahdelletoista apostolille vuoden 1844 maaliskuun loppupuolella.
Jokainen profeetta, joka on seurannut Josephia – Brigham Youngista presidentti Monsoniin – on pitänyt hallussaan ja käyttänyt noita avaimia ja on ollut pyhän apostolinviran haltija.
Usko ja pappeuden avaimet
Mutta aivan kuten Paavalin aikoina, noiden pappeuden avainten voima meidän hyväksemme vaatii uskoamme. Meidän on tiedettävä innoituksen avulla, että niillä, jotka johtavat ja palvelevat meitä, on pappeuden avaimet. Se edellyttää Hengen todistusta.
Ja tämä on sen todistuksemme varassa, että Jeesus on Kristus ja että Hän elää ja johtaa kirkkoaan. Meidän on myös tiedettävä itse, että Herra palautti kirkkonsa ja pappeuden avaimet profeetta Joseph Smithin kautta. Ja meidän täytyy saada Pyhän Hengen kautta varmuus – jota virkistämme usein – siitä, että nuo avaimet ovat siirtyneet keskeytyksettä elävälle profeetalle ja että Herra siunaa ja ohjaa kansaansa pappeuden avainten ketjussa, joka ulottuu vaarnan- ja piirinjohtajien sekä piispojen ja seurakunnanjohtajien kautta meihin, olimmepa missä tahansa ja kuinka kaukana tahansa profeetasta ja apostoleista.
Luottakaa Herran valitsemiin palvelijoihin
Walter Ranen teos Melkisedekin pappeuden palautus
Jotta pysyisimme juurtuneina Herran kirkkoon, me voimme ja meidän täytyy kouluttaa silmämme huomaamaan Herran voima niiden palvelutyössä, jotka Hän on kutsunut. Meidän on oltava kelvollisia Pyhän Hengen toveruuteen. Ja meidän on rukoiltava Pyhän Hengen apua, jotta tietäisimme, että meitä johtavilla miehillä on tuo voima. Omalla kohdallani sellaisiin rukouksiin vastataan useimmin silloin, kun olen itse täysin mukana Herran palveluksessa.
Me voimme toimia niin, että olemme kelvollisia saamaan ilmoitusta, jonka avulla tiedämme, että Jumala siirtää avaimet henkilöltä toiselle. Me voimme pyrkiä saamaan tuon kokemuksen yhä uudelleen. Ja meidän täytyy tehdä niin, jotta saisimme siunauksia, jotka Jumalalla on meitä varten ja joita Hän haluaa meidän tarjoavan muille.
Vastaus rukouksiinne ei todennäköisesti ole yhtä dramaattinen kuin silloin, kun jotkut näkivät Brigham Youngin puhuessaan ottavan marttyyrikuoleman kokeneen profeetta Joseph Smithin hahmon.1 Mutta se voi olla yhtä varma. Ja tämän hengellisen varmuuden myötä tulee rauhaa ja voimaa. Tiedätte jälleen, että tämä on Herran tosi ja elävä kirkko, että Hän johtaa sitä asetettujen palvelijoidensa kautta ja että Hän pitää meistä huolta.
Jos kyllin moni meistä osoittaa tätä uskoa ja saa tämän varmuuden, niin Jumala kohottaa niitä, jotka johtavat meitä, ja siunaa siten meidän elämäämme ja perhettämme. Meistä tulee sitä, mitä Paavali niin kovasti halusi ihmisille, joita hän palveli: ”Kiviä siinä rakennuksessa, jonka perustuksena ovat apostolit ja profeetat ja jonka kulmakivenä on itse Kristus Jeesus” (Ef. 2:20).