Sopimaton kuva
”Puollan totuutta ja oikeutta. Herra minuun luottaa saa.” (Lasten laulukirja, s. 85.)
”Hei, katso tätä.” Jack veti taskustaan taitetun paperin. ”Löysin tämän tänä aamuna yhdestä lehdestä.” Hän aukaisi paperin ja näytti sitä Taranille.
Mutta Taran näki heti, ettei se ollut kuva, jota hän halusi katsoa. Hän kääntyi pois ja sanoi: ”En halua katsoa sitä.”
Jack kohautti olkapäitään ja pani paperin takaisin taskuunsa. ”Vauva.”
Taran ei oikeastaan välittänyt.
Kun hän meni kotiin, hän auttoi äitiä valmistamaan päivälliseksi pitaleipiä. Hän raahasi tuolin keittiön työtason luo, ja äiti sitoi hänen esiliinansa.
”Äiti”, Taran sanoi, ”kun olin Ianin kotona, hänen ystävänsä yritti näyttää minulle kuvan ihmisestä, joka oli alasti. Minä käännyin ja lähdin pois.”
Äiti laski taikinakulhon pöydälle ja halasi Tarania. ”Se oli tosi hyvä valinta. Kiitos, että kerroit siitä minulle.”
”Perheillassa sinä käskit tehdä niin”, Taran sanoi taputtaessaan käsiinsä jauhoja ja nostaessaan taikinan pöydälle.
”Olen iloinen siitä, että muistit. Oliko se ensimmäinen kerta, kun sinulle näytettiin sopimatonta kuvaa?”
Taran nyökkäsi.
”No, olen todella iloinen, että kerroit minulle. Tiedäthän, että voit kysyä minulta mitä tahansa ja kertoa minulle mitä tahansa? Vaikka olisit tehnyt väärän valinnan, haluaisin silti tietää niin että voisin auttaa. En minä suuttuisi.” Äiti taputti vähän jauhoa Taranin nenälle.
Taran hymyili ja nyrpisti jauhoista nenäänsä. ”Joo. Tiedän minä.”
Sinä iltana päivällisen jälkeen isä sanoi: ”Tänään joku yritti näyttää Taranille sopimatonta kuvaa, sellaista, josta puhuimme perheillassa.”
Reenan käsi singahti ylös. ”Minä muistan, että me puhuttiin siitä!” Dhara oli niin pieni, ettei muistanut paljon, mutta hänkin nyökkäsi.
”No, mitä sinä teit?” Sonia kysyi Taranilta.
”Minä en katsonut sitä vaan kävelin pois”, Taran vastasi.
Äiti nyökkäsi. ”Olemme todella iloisia, että Taran teki niin hyvän valinnan. Ja olemme hyvin ylpeitä siitä, että hän kertoi minulle, mitä oli tapahtunut.”
Isä nosti kätensä pöydän yli ja läppäsi Taranin kanssa kättä. ”Hyvin muistettu.” Reena ja Dhara taputtivat käsiään, ja Sonia hymyili Taranille iloisesti.
”Sitä juhlistaaksemme meillä on erityisherkkua!” isä sanoi. Se sai kaikki hurraamaan.
Äiti nousi ottamaan pakastimesta jäätelöä, ja Taran ja Sonia juoksivat hakemaan kulhot ja lusikat.
”No niin”, isä sanoi osoittaen jäätelökauhalla Tarania. ”Mitä makua haluat?”
Kun kaikki syventyivät syömään jäätelöä, äiti sanoi: ”Isä ja minä haluamme vain, että te lapset muistatte, että jos teillä on huolia tai kysymyksiä, te voitte aina tulla puhumaan meille, oli asia mikä hyvänsä. Se tekee meidät iloisiksi.”
”Ja tuo meille jäätelöä?” Sonia kysyi pidellessään lusikkaa, joka oli täynnä suklaajäätelöä.
Äiti nauroi. ”Joskus. Mutta enimmäkseen se vain tekee meidät iloisiksi. Ja se riittää.”
Taran nyökkäsi syödessään jäätelönsä loppuun. Äidille kertominen oli tehnyt hänetkin iloiseksi.