Kunnes taasen kohdataan
Tulettehan takaisin!
Puheesta ”Kallisarvoinen perintö”, Valkeus, tammikuu 1993, s. 84.
Me avaamme sylimme teille. Me tarvitsemme teidän apuanne.
Puhun niille, joita on loukattu tai jotka ovat menettäneet kiinnostuksensa [kirkkoon] tai jotka ovat kääntyneet pois jostain syystä. Kutsumme teidät kaikki liittymään uudelleen kanssamme täyteen jäsenyyteen. Uskolliset jäsenet pyrkivät kaikkine vikoineen ja puutteineen tekemään nöyrästi Jumalan pyhää työtä kaikkialla maailmassa. Me tarvitsemme teidän apuanne suuressa taistelussa pimeyden voimia vastaan, jotka ovat niin hallitsevia maailmassa tällä hetkellä. Tullessanne osallisiksi tähän työhön te voitte jokainen toteuttaa sielunne syvimpiä haluja. Te voitte tulla tuntemaan sen henkilökohtaisen lohdun, jonka voi löytää etsimällä sitä, mikä on Jumalasta ja mikä on pyhää. Te voitte nauttia pyhien temppelien siunauksista ja liitoista. Te voitte saada suuren merkityksen ja tarkoituksen elämäänne, jopa tässä jumalattomassa maailmassa, missä me elämme. Te voitte saada luonteenlujuutta, niin että voitte toimia oman tahtonne mukaan olematta toiminnan kohteita (ks. 2. Nefi 2:26).
Muutama vuosi sitten kirkon ensimmäinen presidenttikunta esitti [tämän] kutsun – –:
”Tiedämme, että on niitä, jotka ovat epäaktiivisia, niitä, jotka ovat alkaneet arvostella ja jotka ovat kärkkäitä löytämään vikoja, ja niitä, joilta on poistettu jäsenoikeudet tai jotka on erotettu kirkosta vakavien rikkomusten vuoksi.
Kaikille heille me ojennamme kätemme rakkaudessa. Olemme auliit antamaan anteeksi Hänen hengessään, joka sanoi: ’Minä, Herra, annan anteeksi kenelle tahdon, mutta teiltä vaaditaan, että annatte anteeksi kaikille ihmisille’ (OL 64:10).
Me kehotamme kirkon jäseniä antamaan anteeksi niille, jotka ovat kenties tehneet väärin heitä kohtaan. Niille, jotka ovat lakanneet osallistumasta toimintaan, ja niille, jotka ovat alkaneet arvostella, me sanomme: ’Tulkaa takaisin. Tulkaa takaisin ja nauttikaa Herran pöydän antimista ja maistakaa jälleen pyhien yhteyden suloisia ja ihania hedelmiä.’
Olemme varmoja siitä, että monet ovat [halunneet] palata, mutta se on tuntunut heistä vaikealta. Me vakuutamme teille, että te löydätte teitä vastaanottamassa avoimia sylejä ja auttavia käsiä.” (Church News, 22. joulukuuta 1985, s. 3.)
– – Toistan tuon pyynnön vilpittömästi ja nöyrästi. Ja me avaamme sylimme teille.