Myöhempien aikojen pyhien kertomaa
Cristinan monet ihmeet
Perheemme on nähnyt monia ihmeitä siskoni Cristinan ansiosta. Hänellä oli syntyessään vakava sydänvika. Kun lääkärit tutkivat häntä, he kertoivat vanhemmilleni, ettei hän luultavasti jäisi henkiin. Vanhempani pitelivät kuitenkin hentoa vauvaa sylissään ja turvasivat Herraan. Cristinan jääminen henkiin oli ihme.
Vuodet kuluivat, ja Cristinasta kasvoi voimakas, älykäs, leikkisä ja kaunis tyttö. Kun hän oli 12-vuotias, hän tarvitsi leikkauksen, jossa hänen sydämeensä laitettaisiin tekoläppä. Pelkäsimme, ettei hän selviytyisi leikkauksesta, mutta hän hyvästeli meidät suurta lujuutta ja rohkeutta osoittaen, ja hänet vietiin leikkaussaliin.
Cristina selvisi leikkauksesta ja palasi luoksemme kotiin. Hän näytti olevan aina iloinen ja kiitollinen taivaalliselle Isälle siitä, että hän oli elossa ja että hänellä oli mahdollisuus oppia ja kasvaa. Ystävät eivät koskaan aavistaneet, että hänellä oli sydänvika, koska hän oli hyvin aktiivinen.
Kun Cristina oli 16-vuotiaana toipunut saamastaan sydänkohtauksesta, häntä pyydettiin auttamaan seminaarin opettamisessa. Hän kannusti monia oppilaita näiden opetellessa ulkoa pyhien kirjoitusten kohtia ja oppiessa asioita Mormonin kirjasta. Cristina myös soitti pianoa ja piti laulamisesta. Hän ei epäröinyt lainkaan, kun hänet kutsuttiin johtamaan 60 laulajan kuoroa seurakuntakonferenssia varten.
Kun Cristina oli 22-vuotias, hän solmi temppelissä avioliiton iankaikkisuudeksi. Pian naimisiinmenonsa jälkeen hänet kutsuttiin seurakunnan Nuorten Naisten johtajaksi.
Cristinan ollessa 26-vuotias hänen terveytensä heikkeni nopeasti. Hän meni kokeisiin São Pauloon. Siellä hän kuuli, että hän tarvitsee uuden leikkauksen. Leikkauksen aikana Cristina sai sydänkohtauksen, joka aiheutti aivovamman. Kului kuukausia, mutta hänen tilansa ei kohentunut. Kokoonnuimme perheenä yhteen paastoamaan ja rukoilemaan hänen toipumisensa puolesta, mutta hän ei parantunut. Päätimme paastota uudelleen ja pyytää tällä kertaa apua taivaallisen Isämme tahdon hyväksymiseen. Cristina kuoli seuraavana päivänä.
Sitä me emme olleet toivoneet, mutta ymmärsimme, että sekin oli ihme. Cristinan ei tarvinnut enää kärsiä. Evankeliumi antoi meille iloa ja rauhaa jopa syvän surun hetkinä. Koska meidät on sinetöity yhteen, tiedämme, että voimme taas olla Cristinan kanssa.