Pornografiaan suhtautuminen: suojele, reagoi ja paranna

Lokakuu 2019

Pornografiaan suhtautuminen: suojele, reagoi ja paranna

Joy D. Jones

Alkeisyhdistyksen ylijohtaja

Pääpuheesta, joka pidettiin vuonna 2018 Utah Coalition Against Pornography -konferenssissa Salt Lake Cityssä Utahissa Yhdysvalloissa.

Nämä kolme tapaa osoittaa rakkautta voivat auttaa lapsiamme niissä vaiheissa, joita he saattavat kohdata joutuessaan tekemisiin pornografian kanssa.

mother and daughter hugging

Olen tuskallisen tietoinen pornografian vaikutuksesta jopa yhteiskuntamme nuorimpiin – lapsiimme. Pornografia – valtavat mittasuhteet saavuttanut vitsaus – voi aiheuttaa häpeää, vilpillisyyttä, tunteiden vääristymistä, itsehillinnän menettämisen, musertavan riippuvuuden sekä nielaista kaiken ajan, ajatukset ja energian. Tarvitaan kipeästi sitä, että me kaikki – vanhemmat, perheet, opettajat, johtajat – todella näemme lapsemme ja nuoremme sekä arvostamme ja suojelemme heitä.

Rakkaus on suurimpia Jumalan lahjoista. Rakasta Jumalaa ja rakasta lähimmäistä ovat kaksi suurta käskyä, jotka Jeesus Kristus itse antoi meille. Uskon, että rakkaus on myös tärkein aseemme taistelussa pornografiaa vastaan.

Tosiaan kuten suositussa iskulauseessa sanotaan: ”Porno tappaa rakkauden”, mutta muistakaamme myös, että rakkaus tappaa pornon. Tämä ei tarkoita sitä, että meidän rakkautemme jotakuta kohtaan voi muuttaa hänen riippuvuutensa tai edes hänen käytöstään. Mutta rakkaus voi kannustaa meitä – kuinka valmistaudumme, kuinka reagoimme, kuinka kuuntelemme – varsinkin lastemme osalta. Jotta meillä olisi mitään toivoa hävittää maailmasta tämä vitsaus, niin rakkauden täytyy olla kaikissa pyrkimyksissämme sekä ensisijaisena välineenä että perustana.

Haluan ehdottaa kolmea tapaa osoittaa rakkautta ja toivon, että keskitymme niihin, omaksumme ne ja toimimme niiden mukaan. Nämä kolme tapaa liittyvät niihin kolmeen vaiheeseen, joita lapsemme saattavat kohdata joutuessaan tekemisiin pornografian kanssa.

Ensimmäiseksi, me sanomme ”rakastan sinua” todella suojelemalla heitä. Toiseksi, me sanomme ”rakastan sinua silti” tavalla, jolla reagoimme, kun he ovat altistuneet pornografialle joko tahallaan tai tahattomasti. Ja kolmanneksi, me sanomme ”rakastan sinua aina” antamalla heille rakastavaa tukea, kun he pyrkivät parantumaan, jos he ovat kokeneet pakonomaista käyttöä tai riippuvuutta. Jokaisessa vaiheessa tärkeintä on rakkaus.

1. Suojeleminen: ”Rakastan sinua”

Kuvitelkaa mielessänne lapsi, jota rakastatte. Kun sanotte tälle lapselle ”rakastan sinua”, mitä se tarkoittaa? Pohjimmiltaan se tarkoittaa, että me suojelemme rakkaitamme, jotta voimme auttaa heitä yltämään parhaimpaansa ja kohtaamaan elämän haasteita. Suojeleminen on osaltaan sitä, että luomme vahvan, luottavaisen, johdonmukaisen suhteen. Tällaiset suhteet tuovat osaltaan lapsiamme lähellemme. Kun rakennamme vahvoja luottamussuhteita ja suojelemme lapsiamme ja lastenlapsiamme – tai ketä tahansa lasta – me annamme heille turvallisen paikan, jonne tulla. Tämä suojeleminen auttaa heitä ymmärtämään, keitä he ovat, ja auttaa heitä käsittämään suhteensa Jumalaan. Se, että lapset tuntevat itsensä arvostetuiksi ja rakastetuiksi, auttaa heitä saamaan käsityksen huolehtivasta taivaallisesta Isästä, joka antaa ohjeita heidän onnellisuutensa hyväksi, ja auttaa heitä luottamaan Häneen.

Olen huolissani siitä, etteivät monet vanhemmat vielä käsitä, kuinka vaarallista pornografia todella on, tai saattavat ajatella, että se on ongelma vain naapurin pojalle. Todellisuudessa tämä ongelma koskettaa meidän poikiamme ja tyttöjämme emmekä me puhu siitä riittävästi.

Monia vuosia sitten aviomieheni ja minä kuulimme merkityksellisen tarinan, jonka olemme toistaneet usein lapsillemme. Tarina kertoo vanhasta kalkkarokäärmeestä, joka pyysi ohikulkevaa nuorta poikaa kantamaan sen vuoren huipulle, jotta käärme näkisi vielä yhden auringonlaskun ennen kuin se kuolisi. Poika epäröi, mutta kalkkarokäärme lupasi olla purematta häntä kiitoksena kantamisesta. Sen lupauksen kuultuaan poika kantoi käärmeen ystävällisesti vuoren huipulle, missä he katselivat yhdessä auringonlaskua.

Kun poika oli kantanut käärmeen takaisin alas laaksoon, poika valmisti itselleen aterian ja makuusijan yötä varten. Aamulla käärme pyysi: ”Poikanen, viethän minut takaisin kotiini? Minun on nyt aika jättää tämä maailma, ja haluaisin palata kotiini.” Pieni poika tunsi, että hän oli ollut turvassa ja käärme oli pitänyt sanansa, joten hän päätti viedä käärmeen kotiin, kuten tämä pyysi.

Hän nosti käärmettä varovasti, piteli sitä tiukasti rintaansa vasten ja kantoi sen takaisin erämaahan kotiinsa kuolemaan. Juuri ennen kuin hän laski kalkkarokäärmeen maahan, käärme kääntyi ja puri häntä rintaan. Pieni poika parahti ja viskasi käärmeen maahan. ”Käärme, miksi teit noin? Nyt minä varmasti kuolen!” Kalkkarokäärme katsahti poikaan ja virnuili: ”Sinä tiesit, mikä minä olen, kun nostit minut syliin.”

Nykypäivän maailmassa näen monien vanhempien ojentavan omalle lapselleen käärmeen. Puhun älypuhelimista. Emme voi antaa matkapuhelimia, joissa on internet-yhteys, pienten lasten käsiin, kun he eivät ole riittävän vanhoja, jotta olisivat saaneet kylliksi opetusta, kun heillä ei vielä ole tarvittavia järkeily- ja päätöksentekokykyjä ja kun heillä ei ole vanhempien valvontaa ja muita keinoja apuna suojelemassa heitä. Jason S. Carroll, perhe-elämän professori Brigham Youngin yliopistossa, on esittänyt: ”Me suojelemme lapsiamme siihen asti kunnes he pystyvät suojelemaan itseään.” Ensin kehittyy aivorunko, jossa sijaitsevat aivojen mielihyväkeskukset. Vasta myöhemmin kehittyvät täyteen mittaansa aivokuoren etuosassa toimivat järkeily- ja päätöksentekokyvyt. ”Lapsilla on siis kaasupoljin mutta ei kunnon jarruja.”¹

Jokaisessa puhelimessa tulisi olla suojakeinoja – myös teini-ikäisillä. Tämä on hyvä neuvo myös aikuisille. Kukaan ei ole immuuni myrkkykäärmeen puremalle. Jotkut perheet valitsevat lapsilleen puhelimen, jossa ei ole internet-yhteyttä, rajoittaakseen käytön soittamiseen ja tekstiviestien lähettämiseen.

Älypuhelimien lisäksi on lukemattomia muita laitteita, joista on internetin kautta pääsy ei-toivottuun mediasisältöön. Äskettäinen tutkimus on osoittanut, että 79 prosenttia ei-toivotusta altistumisesta pornografialle tapahtuu kotona.² Lapset voivat altistua sille käyttämällä tablettia, älypuhelinta, pelikonsolia, kannettavaa DVD-soitinta ja älytelevisiota, vain muutamia laitteita mainitakseni. Tunnen perheitä, jotka ovat valinneet kodissaan elektronisten laitteiden käyttöpaikaksi yhden tilan, jonka läpi kuljetaan usein. Nämä perheet nimittävät tilaa ”mediahuoneeksi”, ja kaikki heidän laitteensa pidetään avoimesti näkyvissä, valossa. Kukaan ei ole huoneessa koskaan yksin medialaitteen kanssa.

Muissa perheissä on sovittu säännöistä, kuten ei puhelimia makuuhuoneissa, WC:ssä tai kylpyhuoneessa. Jotkut sanovat yksinkertaisesti: ”Ei koskaan yksin puhelimen kanssa.” Jotkut myös lisäävät vähitellen pääsyä sovelluksiin, joita heidän lapsensa voivat käyttää, ohjelmistolla, joka sallii vanhemman määrittää lapsen puhelimen asetuksia. Tällä tavoin he opettavat, että luottamus pitää ansaita ja että puhelimeen liittyvä turvallisuus on tärkeää.

Olivatpa oman perheemme tarpeet millaisia tahansa, opettakaamme jokaista perheenjäsentä käyttämään tekniikkaa viisaasti ja myönteisellä tavalla alusta asti – omaksumaan moraaliin perustuva ajatusmalli. Opettakaamme lapsia rakentavin tavoin käyttämään tekniikkaa hyvään. Voimme opettaa heitä arvioimaan sitä kysymällä itseltään: ”Palveleeko tämän käyttäminen hyvää tarkoitusta?” Valintamme sen suhteen, kuinka opetamme perhettämme nyt, vaikuttavat tuleviin sukupolviin.

Toivon, että me vanhemmat pohdimme sitä, miten tärkeä suhteemme lapsiimme on ja mitä nimenomaisia ponnisteluja teemme heitä suojellaksemme. Kun vahvistamme näitä rakastavia suhteita, lapset ymmärtävät paremmin, miksi Jumala on varoittanut pornografian paheellisuudesta, he käsittävät, kuinka välttää sitä, ja he ovat valmiita, jos he joutuvat kohtaamaan sitä.

father talking with his son

2. Reagoiminen: ”Rakastan sinua silti”

Ei ole helppoa luoda lämminhenkisiä, avoimia, rohkaisevia keskusteluja, jotka kannustavat lapsia kertomaan vanhemmilleen ajatuksistaan, kokemuksistaan ja kysymyksistään. Voimme rohkaista kaikenikäisiä lapsia tulemaan luoksemme, jos tai kun heillä on minkäänlainen pornografiaan liittyvä ongelma – varhaisesta, tahattomasta altistumisesta satunnaiseen käyttöön, jatkuvaan käyttöön ja edelleen pakonomaiseen käyttöön. Varhaisemmassa vaiheessa käydyt keskustelut ovat parempia, ja lapset tulevat puhumaan auliimmin, kun he tietävät, että heitä rakastetaan ja ettei mikään, mitä he sanovat tai tekevät, voi muuttaa sitä rakkautta.

Hyvin harvoin lapsi kuitenkin ottaa asian puheeksi vapaaehtoisesti. Se tapahtuu tavallisesti, kun tarkkaavainen isä tai äiti sanoo lapselle: ”Onko jokin hätänä?” tai ”Jokin taitaa painaa mieltäsi.” Mitä enemmän rakkautta lapsi tuntee, sitä helpompi hänen on avautua.

Tämä rakkauden vakuuttaminen vakiintuu heidän mieleensä pienistä kokemuksista, joita tulee yhä uudelleen. Kun vähäisistä huolista puhutaan rakastavasti, luodaan perusta tervehenkiselle suhtautumiselle, niin että kun isoja huolia tulee, kommunikointikanava on yhä avoinna. Mikä kaikkein tärkeintä, lapset tietävät, että reaktionne on tämä: ”Rakastan sinua silti. En lakkaa rakastamasta sinua sen vuoksi, että jotakin on tapahtunut. Rakastan sinua aina.”

Jostakin syystä emme puhu nuorille ja lapsille kovinkaan paljon yhdestä voimakkaimmista haluista ja suurimmista kiusauksista, mitä he tulevat kohtaamaan. Meidän vastahakoisuutemme aiheuttaa sen, että he saavat opetusta pääasiassa internetin kautta, muilta lapsilta tai teini-ikäisiltä tai jopa viihdemediasta. Jotkut meistä saattavat jopa epäröidä käyttää sanaa pornografia lasten kuullen yrittäen suojella heidän viattomuuttaan. Se tuntuu kovin kiusalliselta. Ehkäpä omat vanhempamme eivät koskaan puhuneet yhtä avoimesti meidän kanssamme. Mitä jos keskustelumme herättää uteliaisuuden? Mitä jos he haluavat tietää lisää? Kuinka voimme odottaa lastemme puhuvan kanssamme pornografiasta, ellemme itse koskaan puhu siitä heidän kanssaan?

Vanhemmat, meidän täytyy aloittaa keskustelu eikä odottaa sitä, että lapset tulevat meidän luoksemme. Pidän kovasti ehdotuksesta keskustella yhden kertaluonteisen tapahtuman sijaan säännöllisesti, usein ja miellyttävällä tavalla. Huolehtivien keskustelujen hyötyinä on, että asiantuntijoina ovat vanhemmat ja luotettavat johtohenkilöt eikä Google, että puhuminen voi tapahtua turvallisessa ympäristössä ja että puhuminen kasvattaa lapsen luottamusta. Haluamme lasten tuntevan olevansa valmiita ja voimakkaita, ei pelokkaita. Haluamme puhua heidän kanssaan emmekä saarnata heille.

Me vanhemmat ja opettajat emme voi auttaa lapsia, ellemme ole itse valveutuneita. On keskeisen tärkeää opettaa vastauksia kysymyksiin mitä ja miksi. Voimme omalta osaltamme oppia ja auttaa lapsia ymmärtämään, miksi pornografia on väärin, miksi se on niin kovin vaarallista, miksi emme halua sen vahingoittavan heitä ja mitä tehdä, jos kohtaa sitä.

Annammeko lapsillemme riittävästi vastauksia kysymykseen miksi ikään sovitetuilla tavoilla? Jos annamme pornografian välttämisen ainoaksi syyksi sen, että ”se on pahaa”, se voi osoittautua riittämättömäksi syyksi. Sen sijaan meidän täytyy esittää mahdollisimman monia syitä, jotta voimme osoittaa moraalisen välttämättömyyden, joka kannustaa nuoriamme.

On runsaasti syitä, joiden vuoksi välttää pornografiaa, mutta tässä on vain muutamia Fight the New Drug -järjestön esittämiä kannustimia, jotka saattavat kiinnostaa nuoriamme:

Porno voi muuttaa aivojasi ja virittää ne uudella tavalla, ja tutkimukset osoittavat, että se voi jopa kutistaa aivojasi ja vähentää niiden aktiivisuutta.
Porno voi aiheuttaa riippuvuutta.
Porno tuhoaa itseluottamuksesi.
Porno voi jättää sinut yksinäiseksi.
Porno voi vahingoittaa rakkaitasi.
Porno voi turmella tervehenkisen seksuaalisuuden.
Porno liittyy väkivaltaan.
Porno tekee ihmisistä lopulta epärehellisiä.
Porno ryöstää sinulta aikaa ja voimavaroja.
Porno aiheuttaa masennusta, ahdistusta ja häpeää.

Haluan lisätä, että pornografia on vastoin Jumalan käskyjä. Näillä ja lukuisilla muilla syillä me perustelemme pornografian vastustamista, mutta tieto ilman käytännön toteutusta johtaa turhautumiseen. Meidän täytyy asettaa järkevät ja hyödylliset rajat, rajoitukset ja odotukset. On keskeisen tärkeää, että autamme lapsia luomaan omat sisäiset perustelut sille, että he haluavat pysyä erossa pornosta. Mikäli lapsi ei omasta puolestaan päätä, miten hän suhtautuu tähän ongelmaan, hänestä tulee todennäköisesti osa nykyisiä musertavia tilastoja.

3. Parantaminen: ”Rakastan sinua aina”

Kun lapsi altistuu pornografialle ja joutuu sen ansaan, hänellä on vaikeuksia suhtautua siihen, selviytyä siitä ja parantua. Vilpitöntä, vakaata, jatkuvaa, lujaa ja kärsivällistä tukea tarvitaan, kun lapsi ottaa vastuun omasta selviytymisestään ja pyrkii kulkemaan eteenpäin. Kukaan ei voi tarjota tällaista tukea kuten äiti tai isä. Kun olemme huolellisesti ja henkilökohtaisesti opettaneet totuutta, kun olemme lempeästi rakentaneet luottamusta ja rohkaisseet keskustelemaan, silloin lapsen pitää tietää, että virheistään ja valinnoistaan huolimatta me vakuutamme: ”Rakastan sinua aina kaikesta huolimatta.”

Muistan erään yksinkertaisen tapauksen, joka sattui perheessämme vuosia sitten. Aviomieheni ja minä olimme poissa kotoa, ja vanhin poikamme vahti muita lapsia. Meille soitti eräs huolestunut naapuri, joka kertoi meille, että talomme luona oli paloauto. Kiirehdimme kotiin ja saimme kuulla, että kymmenvuotias poikamme oli leikkinyt takapihalla, jonka vieressä on reilun parin hehtaarin kokoinen alue, jossa kasvaa pitkää, kuivaa heinää. Poikamme yritti nähdä, osaisiko hän sytyttää kipinöistä nuotion.

Ilmiselvästi hän osasi! Siihen mennessä kun me saavuimme, palolaitos oli jo sammuttanut pienen maastopalon, palomiehet olivat läksyttäneet poikaamme ja naapurit olivat alkaneet hajaantua. Poikamme oli nolostunut, pelokas ja kyynelissä, ja hän tiesi varmasti olevansa vaikeuksissa.

Menimme kaikki sisälle. Poikamme oli niin peloissaan, että vaikka tilanne oli vakava, niin saatoimme vain kietoa käsivartemme tämän suloisen pojan ympärille ja vakuuttaa hänelle, että rakastimme häntä ja olimme huojentuneita siitä, ettei hän ollut loukkaantunut.

Kun lapset altistuvat pornografialle ja varsinkin kun he jäävät kiinni sen pauloihin, hekin ovat nolostuneita, pelokkaita ja kyynelissä. On vaikea ottaa jotakin, mikä on ollut pimeässä, ja tuoda se päivänvaloon. Se saa olon häpeälliseksi ja haavoittuvaksi. He saattavat kokea matkan varrella epäonnistumisia ja haasteita pyrkiessään selviytymään ja parantumaan. He tarvitsevat äärimmäisen kipeästi jatkuvaa rakkautta. Vanhempien pitää kuitenkin tiedostaa, että heidän rakkautensa auttaa aina muttei yksin riitä.

Parantumisen aikaan sinun pitää kanavoida osa lasta kohtaan tuntemastasi rakkaudesta siihen, että etsit hänen avukseen oikeanlaisia palveluja. Rakkautesi on perustana sille, minkä on tarpeen tapahtua, mutta jos joku sinulle rakas ihminen joutuu ansaan, sinun pitää todennäköisesti etsiä ammattiauttajia, jotka voivat auttaa häntä ja myös sinua.

Kun sinä ja rakastamasi ihminen etsitte parantumista, toivon, että saatte voimaa Hänestä, jolla on voima parantaa kaikki haavat, sitoa ihmiset yhteen ja luoda suhde, joka täysin ylittää nykyisen käsityskykymme. Vapahtajallamme, lempeällä Parantajalla, on voima pelastaa. Me voimme olla vanhempina lapsillemme ja ohjata heitä Hänen luokseen, mutta Hän yksin voi olla heidän Vapahtajansa. Ja ihmeellistä on, että Hän rakastaa lapsiamme vieläkin täydellisemmin kuin me – kaikesta huolimatta.

Jesus with children