Myöhempien aikojen pyhien kertomaa
Johdatettiin Monican luo
Rosana Soares
Utah, USA
Kun asuin São Paulossa Brasiliassa, tutustuin erääseen erityiseen naiseen nimeltä Graça. Hän oli kaunis ja ystävällinen nainen ja kaikkien ystävä.
Graça oli kotikäyntiopettajatoverini. Hän oli kolmen lapsen äiti ja kävi osa-aikatyössä. Hänellä ei ollut autoa eikä puhelinta, mutta mikään näistä seikoista ei estänyt häntä palvelemasta.
Parvekkeeltani näin yhden Graçan asunnon ikkunoista. Kun hänellä oli sopivasti aikaa, hän laittoi siihen ikkunaan punaisen kankaan merkiksi siitä, että hän oli valmis lähtemään kotikäynneille. Hän ei koskaan keksinyt verukkeita sille, ettei voisi palvella. Olen usein ajatellut Graçan merkkiä sekä hänen suurenmoista esimerkkiään uskollisesta ja yksinkertaisesta palvelemisesta.
Eräs kokemus nousee mielessäni päällimmäiseksi. Me valmistauduimme ja rukoilimme, ennen kuin menimme tapaamaan yhtä sisaristamme. Kun olimme tulossa hänen talonsa luo, tajusimme, että olimme itse asiassa ajaneet erään toisen sisaren talon luo! Meille oli annettu tehtäväksi käydä tämän sisaren luona, joka oli vähemmän aktiivinen kahden pienen lapsen äiti, mutta emme olleet suunnitelleet käyvämme hänen luonaan sinä päivänä. Koska olimme siellä, koputimme oveen, mutta kukaan ei tullut avaamaan.
Päätimme olla sinnikkäitä ja odottaa. Tämä sisar, Monica, tuli lopulta avaamaan oven ja sanoi meille olevansa kiireinen. Huomasimme hänen olevan väsynyt ja miltei kyynelissä. Kun kerroimme hänelle tulleemme auttamaan, hän päästi meidät sisään. Hänen vauvansa itki, joten kehotimme häntä huolehtimaan vauvastaan ja me odottaisimme. Kun Monica meni vauvan kanssa yläkertaan, me ryhdyimme toimeen – siivosimme muutamia huoneita ja laskostimme kaikki vaatteet, joita näimme.
Kun Monica näki, miten siistiltä hänen kotinsa näytti, hän purskahti itkuun, avautui meille ja kertoi haasteistaan. Lupasimme auttaa häntä, ja kerroimme Apuyhdistyksen johtajalle hänen haasteistaan. Seuraavana sunnuntaina Monica oli kirkossa.
Monicasta tuli aktiivinen, onnellinen sisar, ja me jatkoimme hänen palvelemistaan rakkautta ja huolenpitoa osoittaen. Hänellä oli yhä samat haasteet, mutta hän pystyi selviytymään niistä entistä suuremmalla uskolla ja rohkeudella, koska hän oli aktiivinen kirkossa.
Olen hyvin kiitollinen Graçan esimerkistä, kun palvelimme yhdessä. Olimme rukoilleet johdatusta, ja Jumala johti meidät Monican luo.