Onko vai onko ollut, siinä pulma

Vanhin Joni L. Koch

seitsemänkymmenen koorumista

Meidän odotetaan tuomitsevan. Meidän täytyy. Mutta emme saa lokeroida tai leimata ketään.

Useita vuosia sitten vaimoni ja minä olimme käymässä Kronborgin linnassa Helsingørissa Tanskassa. Tämä linna on tullut tunnetuksi William Shakespearen näytelmästä Hamlet. Kävellessämme linnan käytävillä mieleemme tulvi tilanteita ja vuoropuheluja näytelmästä, varsinkin Hamletin kuuluisa lausahdus: ”Ollako vai eikö olla, siinä pulma.”

Mutta sitten ajattelin paljon merkityksellisempää kysymystä, jonka esittää itsellemme: ”Onko vai onko ollut, siinä pulma.”

Jätä tilaa kehittymiselle

Valitettavasti muista puhuessamme me usein leimaamme heitä. Esimerkiksi saatamme sanoa tähän tapaan:

”Vanhin Brown on laiska lähetyssaarnaaja.” Sen sijaan meidän pitäisi sanoa: ”Vanhin Brown ei ole työskennellyt kovasti viime aikoina, mutta uskon hänen voivan kehittyä.”
”Mary ei ole uskonnollinen.” Sen sijaan voisimme sanoa: ”Mary ei ole ollut kiinnostunut uskonnosta, mutta hän saattaisi tuntea Hengen vaikutuksen, jos lausuisin hänelle todistukseni.”

Kun sanomme, että joku on jotakin, voimme päätyä leimaamaan tai lokeroimaan, tuomitsemaan jättämättä tilaa mahdolliselle muutokselle tai kehittymiselle. Mutta kun sanomme on ollut, me ilmaisemme, että uskomme kasvun ja edistymisen olevan mahdollisia.

Onko väärin tuomita?

Useimmat raamatunkäännökset esittävät seuraavan version Vapahtajan opetuksesta: ”Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi” (Matt. 7:1). Mutta Joseph Smithin raamatunkäännöksessä selvennetään: ”Älkää tuomitko epävanhurskaasti – –, vaan tuomitkaa vanhurskas tuomio” (JSR Matt. 7:2, kursivointi lisätty).

On todellakin hyväksyttävää – ja jopa odotettua – että tuomitsemme, kun arvioimme, määritämme ja erottelemme tilanteita ja teemme päätöksiä. Ja on erityisen tärkeää, että me tuomitsemme vanhurskaasti ollessamme kanssakäymisissä ihmisten kanssa.

Esimerkiksi meidän tulee huolellisesti arvioida, kenen kanssa aiomme solmia avioliiton, käyttää arvostelukykyä ymmärtääksemme jonkun aikeet tai arvioida omia kykyjämme täyttää jokin ammatillinen tehtävä.

Meidän tulee aina arvioida ihmisten tekoja tai ominaisuuksia Herran mittapuiden mukaan, kuten ne sisältyvät pyhiin kirjoituksiin ja profeettojen sanoihin. Ennen kaikkea meidän tulee pitää huoli siitä, ettei meidän tuomitsemisemme yritä määrittää ketään epäystävällisesti, lokeroida pikaisesti tai leimata epäoikeudenmukaisesti.

Kykeneviä muuttumaan

Me tuomitsemme epävanhurskaasti, kun kuvailemme muita virheellisesti, varsinkin jos niin tehdessämme annamme ymmärtää, etteivät he pysty muuttumaan. Kaikissa tekemisissämme muiden kanssa meidän tulee muistaa, että Herran sovitusuhrin ansiosta meillä jokaisella on kyky kehittyä. Pohtikaa näitä Vapahtajan antamia esimerkkejä:

Hän sanoi aviorikoksesta tavatulle naiselle: ”Mene, äläkä enää tee syntiä” (Joh. 8:11).
Hän sanoi toiselle miehistä, jotka ristiinnaulittiin Hänen vierelleen: ”Jo tänään olet minun kanssani paratiisissa” (Luuk. 23:43).
Ylösnousseena olentona Hän näki edelleen Pietarin mahdolliset kyvyt ja jatkoi hänen opastamistaan, vaikka Pietari oli kieltänyt Hänet kolmesti (ks. Matt. 26:34 ja Joh. 21:15–17).
Hän käski Saulia, joka oli vainonnut pyhiä, tekemään parannuksen. Saul, josta tuli Paavali, totteli, ja hänestä tuli vanhurskas. (Ks. Ap. t. 9:3–6.)

Herra Jeesus Kristus on mestari antamaan toisen tilaisuuden – ja kolmannen ja neljännenkin tilaisuuden. Hän opetti meitä antamaan anteeksi ”seitsemänkymmentäseitsemän kertaa” (Matt. 18:22). Hän on ainoa ihminen, joka on elänyt täydellisen elämän tämän maan päällä, mutta Hänen elämänsä, opetustensa, sovitusuhrinsa ja ylösnousemuksensa ansiosta sekä Hänen evankeliuminsa toimitusten avulla meistäkin voi jonakin päivänä tulla täydellisiä. Se, että puhumme veljistämme ja sisaristamme tavalla, joka ilmaisee epäilystä heidän kykyynsä muuttua, ilmaisee myös epäilystä Vapahtajan ja Hänen sovituksensa voimaan.

Ulkoinen ja sisäinen

Elämän tosiasia on, että me usein tuomitsemme (ja meidät tuomitaan) ensivaikutelman perusteella. Olemme kuitenkin vaarassa tuomita epävanhurskaasti, kun tuomitsemme ainoastaan ensivaikutelman pohjalta emmekä arvioi henkilön todellista luonnetta.

”Herra ei katso kuten ihminen. Ihminen katsoo ulkokuorta, mutta Herra näkee sydämeen.” (1. Sam. 16:7.) Jeesus sanoi, että Hänen aikansa teeskentelijät olivat ”kuin kalkilla valkaistut haudat. Ulkopuolelta ne kyllä ovat kauniita mutta sisältä täynnä – – kaikkea saastaa.” (Matt. 23:27.)

Vapahtaja ei opettanut, ettei myönteinen ja asiallinen ulkoinen olemus olisi hyvä asia, vaan Hän opetti, että ihmisen sisäinen luonne (moraalinen ja hengellinen tila) on merkittävästi tärkeämpi. Ajatelkaapa majesteettisia temppeleitämme – tontit ovat kauniita, mutta paljon tärkeämpiä ovat temppelin sisällä toimitettavat toimitukset.

Myös lähetyssaarnaajia vaaditaan noudattamaan pukeutumista ja ulkoista olemusta koskevia vaatimuksia. Olemalla puhtaita, pukeutumalla säädyllisesti ja käyttämällä asiallista kieltä he näyttävät hyvää esimerkkiä niille, jotka tutustuvat Jeesuksen Kristuksen evankeliumiin sen kautta, mitä he näkevät ja kuulevat lähetyssaarnaajilta.

Käyttäkää arvostelukykyä

Kun pyrimme tuomitsemaan vanhurskaasti, on tärkeää käyttää arvostelukykyä. Pyhien kirjoitusten oppaassa sanotaan, että erottaminen on sitä, että ”ymmärtää tai tietää jotakin Hengen voiman avulla. – – Siihen sisältyy ihmisten todellisen luonteen ja hengellisten ilmentymien lähteen ja merkityksen havaitseminen.” (”Erottamisen lahja”.)

Toisinaan sisimmältään pahat ihmiset käyttävät maailmallista ulkomuotoa yrittääkseen huijata meidät luulemaan, että heitä kannattaa jäljitellä. He ”ihailevat omaa älyään ja omasta mielestään ovat perin viisaita” (Jes. 5:21; ks. myös 2. Nefi 15:21). Vapahtaja pystyi näkemään tämän teeskentelyn läpi, ja Hän pystyi erottamaan luonteenlujuuden ja sydämen vilpittömät aikeet jopa kaikkein vaatimattomimpien ja sorretuimpien kohdalla.

Alma käytti sellaista arvostelukykyä, kun hän puhui niille, jotka olivat ”kaikkien ihmisten – – halveksimia köyhyytensä tähden” ja silti siunattuja, koska he olivat nöyrtyneet ja heistä oli tullut sydämeltään nöyriä (ks. Alma 32:5–8).

Meidän tulee muistaa, että ”Jumalan Hengen [asioita] – – on tutkittava Hengen avulla” (1. Kor. 2:14). Kun näemme muut siten kuin Isämme taivaassa näkee heidät, arvostelukyky sallii meidän tuomita vanhurskaasti.

Vanhurskas tuomitseminen

Elämämme jokaisena päivänä me tuomitsemme arvioimalla, arvostelemalla ja erottelemalla. Herra odottaa meidän kuitenkin tekevän sitä vanhurskaasti. Herran Jeesuksen Kristuksen opetuslapsina meidän sanojemme ja tekojemme tulisi osoittaa, että me olemme armollisia, rakastavia ja halukkaita auttamaan.

Vanhurskaina tuomareina meidän pitää varmistua siitä, että kiinnitämme enemmän huomiota ihmisen luonteeseen kuin hänen ulkoiseen olemukseensa. Samanaikaisesti meidän tulee muistaa, että me annamme itsestämme joka päivä ensivaikutelmia sillä, miltä näytämme ja mitä sanoja käytämme. Useimmat ihmiset kiinnostuvat tietämään lisää luonteestamme ja evankeliumin sanomasta, jos olemuksemme kuvastaa sanomamme suurta arvoa.

Herramme ja Mestarimme Jeesus Kristus on näyttänyt meille täydellisen mallin, jota noudattaa, kun pyrimme tuomitsemaan vanhurskaasti. Meidän tulee – Hänen laillaan – punnita sitä, mitä näemme pintapuolisesti, sitä vasten, mitä tapahtuu kunkin ihmisen sisimmässä.