Kiusaajat menivät kasteelle
Vanhin Hugo Montoya
seitsemänkymmenen koorumista
Ystävyytesi ja vanhurskas esimerkkisi siunaavat ystäviäsi ja tulevia sukupolvia.
Kuvitus Brooke Smart
Kun olin 17-vuotias, kohtasin lukiossa rankkaa painostusta ikätoverieni taholta. Ystävillä, joita minulla oli, ei ollut samoja arvoja kuin minulla. Ystävilläni ja minulla oli monia soveliaita yhteisiä ajanviettotapoja, kuten se, että pelasimme koripalloa tai jalkapalloa. Mutta he myös joivat alkoholia ja tupakoivat – kaksi ajanviettotapaa, joihin en osallistunut heidän kanssaan.
Eräänä päivänä joitakuita meistä oli koulumme ulkopuolella opiskelemassa yhtä koetta varten, johon osallistuisimme myöhemmin sinä päivänä. Minun kanssani oli kaksi lähintä ystävääni, Juan ja Francisco (nimet on muutettu). Yhdessä vaiheessa joku otti esiin tupakansytyttimen ja savukkeita. Ajattelin, että ystäväni olivat kyllästyneet opiskelemiseen ja olivat unohtaneet, että minä olin paikalla. Huomasin olleeni väärässä, kun he kääntyivät minuun päin ja sanoivat: ”Nyt on Hugon aika oppia tupakoimaan.”
Ennen kuin edes ehdin reagoida, Juan ja Francisco loikkasivat minua kohti ja ottivat minua käsivarsista, yksi kummaltakin puolelta. He pitelivät käsivarsiani alhaalla samalla kun joku tunki savuketta huulteni väliin. Kehoni torjui tämän heti, ja sylkäisin savukkeen maahan kauas luotani. Pian sen jälkeen tunsin, kuinka poskipäähäni osui tiukka nyrkinisku. Minua uhkailtiin sanomalla: ”Me sytytetään tupakka uudestaan, ja sinähän opettelet tupakoimaan. Et kyllä heitä sitä pois. Jos niin teet, sinulle käy huonosti.”
Sillä hetkellä tiesin, että olin vaikeuksissa. Suljin silmäni ja pidin nopean rukouksen pyytäen jonkinlaista apua. Heti kun olin pitänyt rukouksen, opettajamme auto ajoi paikalle ja pysäköi meidän lähellemme. Opettajamme nousi autosta ja kysyi, mitä olimme tekemässä. Ystäväni päästivät minut. ”Me ollaan opiskelemassa koetta varten”, he vakuuttivat opettajalle. Menimme kouluun ja osallistuimme kokeeseen, ja tilanne päättyi.
Huolimatta siitä, miten rankka kokemus oli, annoin ystävilleni anteeksi sen, mitä he olivat tehneet. Tiesin, etteivät he ymmärtäneet tasovaatimuksiani ja päätöstäni elää viisauden sanan mukaisesti, joten annoin heille anteeksi ja päätin, etten kantaisi heitä kohtaan kaunaa. Kun lukio päättyi, lähdin lähetystyöhön, mutta pidin edelleen yhteyttä Juaniin ja Franciscoon. Kirjoitin heille usein kirjeitä, joissa kerroin heille evankeliumista ja todistuksestani Jeesuksesta Kristuksesta. Kehotin heitä tekemään parannuksen ja käymään kirkossa. Suureksi yllätyksekseni toinen heistä jopa meni kirkkoon.
Olin usein aikaisemmin kutsunut ystäviäni sunnuntaikokouksiin, mutta kukaan ei ollut tätä ennen ottanut kutsua vastaan. Vaikka en voinut mennä kirkkoon Juanin kanssa, veljeni ja isäni olivat paikalla auttamassa häntä ja ystävystymässä hänen kanssaan. Perheeni hyväksyi Juanin, ja hän tunsi itsensä tervetulleeksi kirkkoon. Hän alkoi vähitellen muuttua, ja viimein hän teki päätöksen mennä kasteelle. Olin haltioissani hänen puolestaan ja vieläkin haltioituneempi, kun hän kertoi minulle oppineensa rakastamaan Jeesusta Kristusta kirjeideni ansiosta. Kun palasin kotiin lähetystyöstä, pysyin läheisessä yhteydessä myös Franciscon kanssa, ja jonkin ajan kuluttua myös hän ja hänen vaimonsa menivät kasteelle. Nykyään Juan ja Francisco ovat yhä kaksi läheisimmistä ystävistäni.
Nämä tapahtumat vaikuttivat elämääni. Opin, että paras tapa vaikuttaa ihmisten elämään on elää vanhurskaasti, rakastaa ja auttaa muita. Nuorten voimaksi -kirjasessa sanotaan: ”Jotta sinulla olisi hyviä ystäviä, ole hyvä ystävä. Osoita aitoa kiinnostusta muita kohtaan, hymyile ja ilmaise heille välittäväsi heistä.”1 Juuri näin Herra auttoi minua toimimaan Juanin ja Franciscon kanssa. Sen ansiosta minulla on kaksi parasta ystävää, mitä olen koskaan tuntenut, ja nykyään pyrimme yhdessä kirkon jäseninä tukemaan Jumalan valtakuntaa.
Noudata aina kirkon tasovaatimuksia, vaikka olisit hyvinkin vaikeassa tilanteessa, kuten minä olin. Nuorten voimaksi -kirjanen opettaa: ”Kun pyrit ystävystymään muiden kanssa, älä tingi tasovaatimuksistasi. Jos ystäväsi kehottavat sinua tekemään sellaista, mikä on väärin, puolusta sinä oikeaa, vaikka tekisitkin sen yksin.”2 Vaikka näyttäisikin siltä, että kaikki muut toimivat käskyjen vastaisesti, pysy vahvana, koska sinun esimerkkisi on voimallinen. Ole sellainen esimerkki, jota ystäväsi voivat ajatella, kun he ovat hädässä. Joissakin tapauksissa – kuten omalla kohdallani – ystävyytesi voi olla se, mikä auttaa heitä oppimaan, tekemään parannuksen ja kokemaan kääntymyksen.