Laien temppeli Havaijissa – kokoamisen vuosisata
Sata vuotta sitten vihitty Laien temppeli Havaijissa on mahdollistanut sen, että pyhät ovat voineet kokoontua vastaanottamaan temppelisiunauksia evankeliumin alkaessa levitä kaikkialle maailmaan.
Arkkitehtiluonnos, jonka laativat arkkitehdit Hyrum Pope ja Harold W. Burton.
Yksi Jeesuksen Kristuksen kirkon suuria tehtäviä myöhempinä aikoina on tarjota temppelisiunauksia maailman ihmisille – sekä eläville että kuolleille. Profeetta Joseph Smith opetti: ”Jumalan kansan kokoamisen tarkoitus kaikkina aikakausina – – on ollut rakentaa Herralle huone, missä Hän on voinut ilmoittaa kansalleen huoneensa toimitukset.”1
1900-luvun alussa maan päällä oli ainoastaan neljä toiminnassa olevaa temppeliä, kaikki Utahissa. Näin ollen pääasiallisena keinona päästä osalliseksi temppelisiunauksista oli kokoontua fyysisesti Utahiin. Vuonna 1919 tilanne muuttui. Marraskuun 27. päivänä vuonna 1919 presidentti Heber J. Grant (1856–1945) vihki Laien temppelin Havaijissa. Tämä merkitsi historiallista käännekohtaa palautuksessa, kun temppelisiunaukset tulivat monien kansakuntien ulottuville.
Monessa suhteessa Laien temppeli Havaijissa oli ensimmäinen kansainvälinen temppeli. Se alkoi heti palvella jäseniä Havaijissa, Uudessa-Seelannissa, Samoassa, Tongassa, Tahitissa, Japanissa ja Australiassa. Kun kirkko jatkoi kasvamista kaikkialla Tyynenmeren alueella ja Aasiassa, tämän temppelin ansiosta siunauksia saavien maiden lukumäärä lisääntyi edelleen.
Tänä vuonna tulee kuluneeksi sata vuotta tästä tärkeästä virstanpylväästä Israelin kokoamisessa kummallakin puolella verhoa.
Kokoamista Samoasta
Samoasaarilta on yli 4 000 kilometriä Havaijiin. Vuonna 1919 John Q. Adams, lähetysjohtaja Samoassa, sanoi: ”Kun temppeli Laiessa valmistui, jäsenemme tuntuivat yhtäkkiä saavan kiihkeän halun kartuttaa kylliksi tämän maailman tavaraa päästäkseen temppeliin.” Esimerkiksi Aulelio Anae oli palvellut 20 vuotta lähetyssaarnaajana ilman palkkaa. Vuosien uhrauksen vuoksi hänellä ei ollut kylliksi rahaa matkustaa Havaijiin. Niinpä veli Anae myi kaiken, mitä hän omisti, ja onnistui saamaan kokoon 600 tai 700 Yhdysvaltain dollaria.2 Veli Anae sekä muita samoalaisia uhrasivat kaiken, mitä pystyivät, muuttaakseen Laieen 1920-luvulla.
Yksi perhe, Leotat, saapui Havaijiin uudenvuodenpäivänä vuonna 1923. Seitsenvuotias Vailine Leota muisteli: ”Kun ensi kertaa [näimme] temppelin, – – se oli mitä kaunein näky.”3 Jo kaksi viikkoa myöhemmin Vailinen vanhemmat Aivao ja Matala saivat oman endaumenttinsa ja heidät sinetöitiin avioparina ja heidän lapsensa sinetöitiin heihin. Leotat palvelivat uskollisesti Herran huoneessa 50 vuoden ajan, ja heidät haudattiin ”lähelle temppeliä, jota he rakastivat niin paljon”.4 Nykyään satoja heidän uskollisista jälkeläisistään asuu eri puolilla Havaijia.
Mahdoton tehtävä
Samaan aikaan kun monet jäsenet Tyynenmeren alueella jättivät kotimaansa ja muuttivat Havaijiin, monet seurakunnat eri maissa järjestivät ryhmämatkoja temppeliin. Tämä kokoamisen hengellinen muoto tarjosi kirkon jäsenille keinon matkustaa saamaan temppelitoimitukset ja sitten palata kotiin vahvistamaan kirkkoa omassa maassaan.
Vihkimistilaisuudessa presidentti Grant rukoili Herraa suomaan pyhille Uudessa-Seelannissa ja kaikilla Tyynenmeren saarilla mahdollisuuden saada kokoon sukukirjansa, jotta he voivat tulla temppeliin ja heistä voi tulla pelastajia esivanhemmilleen.
Ryhmämatkat temppeliin alkoivat eräästä maoripyhien ryhmästä Uudessa-Seelannissa jo puoli vuotta vihkimisen jälkeen. Vaikka nämä pyhät asuivat yli 8 000 kilometrin päässä Havaijista, he riemuitsivat kuullessaan uutisen temppelin vihkimisestä.
Waimate ja Heeni Anaru halusivat kovasti olla mukana ensimmäisessä ryhmässä, joka matkusti temppeliin. Tehtävä tuntui kuitenkin mahdottomalta, koska perhe oli köyhä ja matkaan vaadittiin 1 200 Uuden-Seelannin punnan maksu – aimo summa. He tarvitsisivat ihmeen.
Vuosien ajan Anarun perhe oli noudattanut profeetan neuvoa ja koonnut sukututkimusasiakirjoja suvustaan. Nuo asiakirjat odottivat sitten pinoissa samalla kun Anarun perhe odotti ihmettä. Heidän poikansa Wiwini tiesi vanhempiensa uskosta: ”Äiti ei koskaan vaipunut epätoivoon sen suhteen, [etteikö] hän jonakin päivänä polvistuisi isän kanssa temppelin alttarin ääressä.”
Ihme tosiaan tapahtui. Waimate sai Uuden-Seelannin hallitukselta urakkasopimuksen, joka koski isoa maanrakennushanketta. Hänelle maksettiin tästä hankkeesta riittävästi käteisennakkoa kattamaan Havaijin-matkan kulut. Waimate ja Heeni voittivat pelkonsa valtamerimatkaa kohtaan, ja toukokuussa 1920 he matkustivat Havaijiin ryhmän kanssa, jossa oli 14 pyhää. He saivat oman endaumenttinsa, ja heidät sinetöitiin. Se, mikä oli mahdotonta, oli tapahtunut.
Anarujen kertomus on vain yksi tuhansista. Ne kertovat myöhempien aikojen pyhistä, jotka matkustivat Laien temppeliin Havaijiin saamaan toimitukset ja vaatimaan omakseen Herran huoneessaan tarjoamat lupaukset. Tämä vaati suuria uhrauksia, mutta se sai aikaan vahvempia pyhiä, jotka palasivat kotimaihinsa valmiina johtamaan kirkkoa.5
Laiea rakennetaan
Kirkon pyrkimykset rakentaa nykyaikainen Laie siunasivat edelleen myöhempien aikojen pyhiä kaikkialla Tyynenmeren alueella. 1950- ja 1960-luvuilla lähetyssaarnaajia Havaijista, Tongasta, Samoasta, Uudesta-Seelannista, Tahitista, Cookinsaarilta, Fidžistä ja Pohjois-Amerikasta kutsuttiin käyttämään kulttuuriin liittyviä kykyjään ja rakennustaitoaan apuna, jotta Havaijiin saataisiin rakennettua kirkon korkeakoulu (nykyään Brigham Youngin yliopisto – Havaiji), Polynesian kulttuurikeskus ja uusi temppelin vierailukeskus. Neljäkymmentäseitsemän lähetyssaarnaajaa Tongasta ja Samoasta saivat temppelitoimituksensa 3. toukokuuta 1960 – esimerkki hengellisistä siunauksista, jotka seurasivat heidän ajallista työtään (ks. Building Missionaries in Hawaii, 1960–1963, kirkon historian kirjasto, Salt Lake City, s. 100).
Yksi lähetyssaarnaaja, Matte Te’o, paloi pahoin ennen lähtöään Samoasta, mutta silti hän tuli Havaijiin. Lääkärit pelkäsivät, että hänen pahoin palanut kätensä pitäisi amputoida. Monet hänen lähetyssaarnaajatovereistaan rukoilivat hänen puolestaan. Temppelissä ollessaan veli Te’o huusi Herran puoleen: ”Kosketa tätä kättä. Korjaa tämä käsi, jotta voin auttaa siinä vähässä, missä pystyn.” Hän alkoi heti parantua. Nyt hänen kädessään ei ole mitään arpia. Nykyään hän palvelee sinetöijänä Laien temppelissä Havaijissa ja sanoo: ”Tällä temppelillä – – on voimallinen vaikutus kaikkialla näissä yhteisöissä – paitsi täällä myös kaikkialla Tyynenmeren alueella.” (Julkaisussa Christensen, Stories of the Temple in Lā’ie, Hawai’i, s. 328–330.)
Hengellistä kokoamista Aasiasta
Toisen maailmansodan jälkeen ja sen jälkeen kun kirkko oli perustettu uudelleen Japanissa, pyhät siellä järjestivät ensimmäisen aasialaisten ryhmämatkan temppeliin. Vuonna 1965 täysi lentokone, jossa oli 165 omistautunutta pyhää, lensi Tokiosta Havaijiin, missä he saivat temppelitoimitukset. Tämä matka antoi uskomatonta voimaa kirkolle Japanissa. Yhdeksänkymmentäviisi prosenttia näistä jäsenistä pysyi aktiivisena kirkossa. Viidestä tuli myöhemmin temppelinjohtaja omassa kotimaassaan, heidän joukossaan vanhin Yoshihiko Kikuchi, ensimmäinen johtava auktoriteetti Japanista.6
Vuonna 1970 korealaisten jäsenten ryhmä matkusti Laieen. Seurakunnanjohtaja Choi Wook Whan sanoi: ”Menimme temppeliin, ja se avasi meidän mielemme ja sai meidät tietoisiksi siitä, kuinka voimme saada pelastuksen. Iankaikkinen suunnitelma tuli todelliseksi. Todistuksemme on vahvistunut niin paljon, että sitä on vaikea selittää. Miten suuri siunaus Korean jäsenille onkaan saada mahdollisuus päästä temppeliin.”7
Valokuva Havaijin temppelin friisistä kirkon historian kirjaston luvalla; iltavalokuva Laien temppelistä Havaijissa Carla Johnson
Edesmenneiden sukulaisten tietojen kokoamista
Kun temppelitoimitukset tulevat jonkin kansakunnan ulottuville, ne tuovat Herran siunauksia paitsi elossa oleville siinä maassa myös niille sen maan asukkaille, jotka ovat nykyään verhon toisella puolella. Tämän siunauksen ovat tunteneet jäsenet Aasian maissa, joiden kulttuuriin on satojen vuosien ajan kuulunut sukutietojen huolellinen kirjaaminen.
Kwai Shoon Lungin vanhemmat muuttivat Kiinasta Havaijiin. Kwai syntyi Kauaissa vuonna 1894, ja hänet kastettiin vuonna 1944 hänen 50. syntymäpäivänään. Veli Lung opetti kirkossa sukututkimusta ja kertoi luokalleen: ”Näin eräänä yönä näyn, jossa näin monien kuolleiden sukulaisteni kutsuvan minua työskentelemään heidän puolestaan.” Kolme päivää myöhemmin hän sai sukuluetteloja tädiltään Kiinasta: 22 sivua kiinalaista kirjoitusta, jossa kerrottiin hänen esivanhemmistaan aina vuoteen 1221 jKr. asti. Yhdessä poikansa Glennin ja miniänsä Julinan kanssa he ovat suorittaneet temppelissä tuhansia toimituksia sukunsa puolesta. Glenn ja Julina Lung palvelivat myöhemmin uskollisesti Laien temppelin johtajana ja emäntänä vuosina 2001–2004.8
Kirjakäärö, joka ei palanut
Michie Eguchi tuli Havaijiin Japanista 1900-luvun alussa ja toi mukanaan silkkisen japanilaisen kirjakäärön. Hänen tyttärentyttärensä Kanani Casey palveli lähetystyössä Japanissa ja sai myöhemmin selville, että hänen isoäitinsä kirjakäärössä kerrottiin hänen esivanhemmistaan miltei tuhat vuotta taaksepäin.
Vuonna 2013 Kananin talo paloi maan tasalle. Hän ja hänen perheensä menettivät tulipalossa miltei kaiken. He olivat säilyttäneet sukukirjojaan muovirasioissa sänkynsä alla. Tulipalon jälkeen he menivät talon luo ja löysivät vain ison kasan tuhkaa ja nokea.
”Ainoa asia, jonka oikeastaan toivoin löytäväni, oli jäljennös siitä kirjakääröstä sekä sen käännös ja historiatiedot”, Kanani kertoo. ”Olin varma siitä, että kaikki temppelityö oli jo tehty japanilaisten esivanhempieni puolesta, mutta kopio siitä kirjakääröstä oli minulle hyvin kallisarvoinen.”
Kun Kanani ja hänen aviomiehensä Billy penkoivat tuhkaa, he löysivät lopulta sinisen muovikassin. Kassin sisältä he löysivät jäljennöksen kirjakääröstä sekä sen käännöksestä ja suvun historiakirjan – ihmeellisesti yhä hyvässä kunnossa. Kirjakäärö oli vain hieman palanut nurkista, mutta käärö oli ainoa asia, joka säästyi heidän makuuhuoneestaan.
Kanani tuntee, että Herra säästi kirjakäärön ”jälkeläisteni hyödyksi todistuksena Hänen rakkaudestaan meitä kohtaan ja osoituksena siitä, miten tärkeää on tehdä sukututkimus- ja temppelityötä”. (Julkaisussa Christensen, Stories of the Temple in Lā’ie, Hawai’i, s. 172–174.)
Kokoamista koulutuksen avulla
Laien temppelin siunauksia on ulotettu myös niille, jotka ovat kokoontuneet Laieen hankkimaan korkeakouluopetusta. 1950-luvulta lähtien kymmenet tuhannet opiskelijat ovat tulleet kaikkialta Polynesiasta ja Aasiasta opiskelemaan oppilaitokseen, joka nykyään on BYU–Havaiji. Monet näistä opiskelijoista ovat käyneet kasteilla kuolleiden puolesta ja palvelleet temppelitoimitustyöntekijöinä. Laien temppeli on auttanut opiskelijoita omaksumaan rakkauden sukututkimus- ja temppelityöhön ja on siunannut heitä niin että he ovat valmiimpia palvelemaan, kun he saavat temppelin kotimaahansa.
Choon Chua James, alun perin Singaporesta, tuli siskonsa kanssa BYU–Havaijiin 1970-luvulla. Kumpikin heistä solmi avioliiton toisesta maasta kotoisin olevan miehen kanssa vuonna 1978. Sisar James muistelee: ”Meidän vihkimisemme avioliittoon Laien temppelissä toi yhteen kaksi käännynnäistä ja kaksi kulttuuria ajaksi ja koko iankaikkisuudeksi – se oli alkuna sille, minkä toivon johtavan pitkälliseen temppelisiunausten perintöön suvussamme. Meidän vihkimisemme ovat olleet vain kaksi niistä monista sadoista BYU–Havaijin opiskelijoiden vihkimisistä iankaikkiseen avioliittoon, jotka on toimitettu Laien temppelissä. Tämä on kenties yksi yliopiston suurimmista perinnöistä niiden 60 viime vuoden aikana, joina se on ollut olemassa.” (Julkaisussa Christensen, Stories of the Temple in Lā’ie, Hawai’i, s. 236.)
Kokoaminen jatkuu
Laien temppeli Havaijissa, joka sijaitsee Tyynenmeren risteyskohdassa Amerikan mantereen ja Aasian välissä, on avannut oven temppelisiunauksiin monille kansakunnille. Näin Israelin kokoamisesta on tullut ensisijaisesti hengellistä kokoamista, kun jäsenet voivat saada temppelisiunaukset ja sitten palata rakentamaan kirkkoa omassa kotimaassaan. Tämä mahdollisuus on auttanut palautettua evankeliumia laajenemaan monien kulttuurien ja kansojen keskuuteen verhon kummallakin puolella.
Kun juhlimme Havaijissa sijaitsevan Laien temppelin satavuotisjuhlaa, meillä on etuoikeus nähdä omin silmin yksi palautuksen virstanpylväs ja Mormonin kirjan profeetta Jaakobin lausuman profetian täyttyminen: ”Suuret ovat Herran lupaukset niille, jotka ovat meren saarilla” (2. Nefi 10:21).