Myöhempien aikojen pyhien kertomaa
He kylvivät sydämeeni siemenen
Marta Algarve
Santa Catarina, Brasilia
Kuvitus Rafael López
Mistä olen tullut? Mitä olen tekemässä täällä? Minne menen tämän elämän jälkeen?
Kun olin 29-vuotias, nämä kysymykset nousivat jatkuvasti mieleeni. Vanhempani olivat kuolleet. Surin esikoispoikavauvani menettämistä. Minulla oli kasvatettavana kolme muuta lasta ja elämä täynnä haasteita.
Herra alkoi vastata kysymyksiini, kun Hän johdatti kotiini kaksi nuorta lähetyssaarnaajaa. Kun kutsuin heidät sisään, he kysyivät, oliko jotakin, mitä tunsin kaipaavani elämässäni. Kerroin heille vanhemmistani ja pojastani. Sanoin heille, että mielestäni olisi epäoikeudenmukaista saada lapsia ja perustaa perheitä, jos kaikki vain päättyisi kuolemaan. Kysyin, näkisinkö enää koskaan vanhempiani ja poikaani.
”Marta”, he sanoivat, ”perheesi voi olla iankaikkinen.”
Ilo täytti sydämeni. Halusin tietää lisää. Seuraavalla käynnillään he opettivat minulle lisää Jeesuksen Kristuksen evankeliumia. He antoivat minulle Mormonin kirjan ja haastoivat minut lukemaan sitä ja kysymään Jumalalta, onko se Hänen sanaansa. Otin vastaan heidän haasteensa. Kun rukoilin, Jumalan vastaus tuli selkeänä kuin auringonpaiste. Tiesin sydämessäni, että se on totta.
Valitettavasti kun otin vastaan uuden työpaikan, menetin yhteyden lähetyssaarnaajiin. Seuraavina kuukausina avioliittoni kariutui ja yritin aloittaa uuden elämän lasteni kanssa.
Myöhemmin solmin uuden avioliiton. Eräänä päivänä aviomieheni kertoi kaipaavansa Jumalan läsnäoloa elämässään. Päätimme mennä siihen kirkkoon, jossa hän oli käynyt aiemmin. Kun menimme rakennukseen sisälle, näin aulan pöydällä Mormonin kirjan. Tämä oli sama kirkko, johon olin tutustunut aikaisemmin! Rakastin sitä Henkeä, jota tunsin siellä. Kun lähdimme pois, kysyin aviomieheltäni, miten voisin mennä kasteelle.
”Lähetyssaarnaajien pitää opettaa sinua”, hän sanoi.
”Minua opetettiin viisi vuotta sitten!” vastasin.
Oppiaiheet opetettiin lapsilleni ja minulle. Kastepäivämme oli elämämme onnellisin päivä.
Muutamia vuosia myöhemmin tunsin, että minun pitäisi kertoa niille sisarille, jotka olivat ensin opettaneet minua, että olin liittynyt kirkkoon. Facebookista löysin Brasiliassa Santa Marian lähetyskentällä palvelleiden kotiin palanneiden lähetyssaarnaajien ryhmän. Siellä oli toinen niistä sisarista, jotka olivat opettaneet minua. Lähetin hänelle kaveripyynnön ja kerroin, kuka olen, kuinka minusta tuli kirkon jäsen, että perheemme on sinetöity temppelissä ja että poikani palvelee kokoaikaisessa lähetystyössä. Kerroin hänelle, että kaikki tämä oli mahdollista, koska hän ja hänen toverinsa olivat kylväneet sydämeeni palautetun evankeliumin siemenen.