Lähetystyötä uudella tavalla – haasteita ja onnistumisia

”Saavuin Marjaniemen seurakuntaan viikko ennen koronarajoituksia. Ennen tätä aikaa emme käyttäneet Suomen lähetyskentällä Facebookia. Kaikilla lähetyssaarnaajilla oli kysymyksiä, ja meidän täytyi oppia yhdessä, miten toimia siellä.” Näin kuvailee vanhin LeBaron maaliskuuta 2020. Hän oli työskennellyt silloin 15 kuukautta Suomessa.

”Muistan muutamia päiviä, kun oikeasti minulla ei ollut motivaatiota tehdä mitään. Noina päivinä mietin tarkoitustani lähetyssaarnaajana ja sitä, mitä olin tekemässä täällä Suomessa. Opin paljon. Rukoilin, opiskelin ja opin evankeliumin totuudesta. Tehdessäni näin havaitsin, että voin tuntea iloa ja rauhaa evankeliumista! Se oli erinomainen kokemus. Vaikka se olikin iso ja vaikea oppimisvaihe, siitä tuli motivaationi pysyä Suomessa ja kertoa tästä hienosta sanomasta kaikille”, vanhin LeBaron sanoo.

”Tuon ajan toverini, vanhin Kimball, oli tukipilari, joka auttoi jaksamaan ja menemään eteenpäin vaikeina päivinä. Minäkin sain olla avuksi hänelle. Tilanne muistutti minua Almasta ja Amulekista heidän haasteissaan. Kun Amulekilla oli vaikeuksia, ’Alma otti sen tähden Amulekin mukaansa ja tuli Sarahemlan maahan ja vei hänet omaan taloonsa ja auttoi häntä hänen ahdistuksissaan ja vahvisti häntä Herrassa’ (Alma 15:18). Vanhin Kimball teki niin minulle.”

Vanhin LeBaron jatkaa: ”Järjestimme sisarlähetyssaarnaajien kanssa perheillan seurakunnallemme. Se auttoi seurakuntalaisia tukemaan toinen toistaan ja näkemään tuttuja kasvoja. Teimme sen Zoomin välityksellä ja opimme, miten voimme paremmin käyttää Zoomia.

Kun rajoituksia alettiin poistaa, saimme olla enemmän tekemisissä jäsenten kanssa. Veli Matti Roto ja sisar Hannele Vaissi kutsuivat meitä melkein joka viikko kotiinsa syömään ja opettamaan hyvää ystäväänsä Tero Kivisaarta. Ajan mittaan keskustelimme yhdessä, ja Tero päätti ottaa vastaan kasteen ja tehdä liiton Jumalan kanssa. Teron ilon näkeminen, kun hän nousi vedestä, toi minulle paljon iloa, ja se opetti, että Kristuksen evankeliumi soveltuu kaikille ihmisille ja voi auttaa kaikkina aikoina.

Tule ja seuraa minua -ohjelman opiskeleminen oli todella tärkeää. Se antoi suuntaa opiskeluilleni ja toi elämääni sellaisen Hengen, joka auttoi tekemään lähetystyötä joka päivä. Sain soittaa perheelleni sunnuntaisin ja opiskella heidän kanssaan. Se oli iso siunaus, koska ennen lähetystyötäni tätä ohjelmaa ei ollut. Se toi meidät lähemmäksi perheenä. Opin, että kun seuraamme Jumalan profeetan neuvoa, voimme paremmin ’kuulla Häntä’ omassa elämässämme.”

Vanhin Stoker tuli Suomeen lähetystyöhön vain muutamaa kuukautta ennen pandemiaa. Hän on kotoisin Texasista Yhdysvalloista. Muiden lähetyssaarnaajien tavoin hän ja hänen toverinsa ovat kokeneet erityisiä haasteita, mutta suomalainen sisu taitaa olla tarttunut heihin tänä aikana.

Vanhin Stoker kertoo haasteistaan: ”Asuin korona-aikana Kokkolassa, ja yksi haaste oli vaikeus tutustua uusiin ihmisiin ja seurakunnan jäseniin. Saavuin Kokkolaan melkein kaksi viikkoa ennen kuin menimme karanteeniin. Olin ollut siinä vaiheessa vain muutamia kuukausia Suomessa. Toverini ja minä halusimme rakentaa suhteita ihmisten kanssa, mutta sitten emme voineetkaan.

Haasteeksi kävi sekin, että meidän täytyi muuttaa tapaamme tehdä lähetystyötä. Emme voineet mennä ulos, ja niinpä aloimme käyttää sosiaalisen median kanavia. Sitä kautta voimme löytää ihmisiä ja auttaa heitä tulemaan Kristuksen luokse. Oli vaikeaa muuttaa työtapoja, mutta se kannatti.

Kolmas haaste oli koronan vaikutus mielialaani. Oli vaikeaa pysyä myönteisenä. Opin, että on tärkeää muistaa Jumalaa ja Hänen rakkauttaan minua kohtaan.

Vähitellen opin, miten toimia sosiaalisessa mediassa lähestyessämme ihmisiä. Nykyään teemme paljon työtä siellä ja kokeilemme uusia ideoita päivittäin. Kolme viikkoa sitten lähetimme Mormonin kirjan postitse miehelle, jonka tapasimme Facebookin kautta. Meillä on myös kaksi tutkijaa, jotka tapasimme siellä. Se on tosi hyvä väline ja auttaa paljon.”

Viime aikoina vanhin Stokerilla ja hänen toverillaan on ollut taas uusi haaste: miten voi rakentaa suhteita jäsenten ja ystävien kanssa, vaikka ei heitä tapaakaan. Hämeenlinnassa ei tällä hetkellä ole edes sakramenttikokouksia. Silti vanhin Stoker on myönteinen.

”Opin, että minulla on taivaallinen Isä, ja Hän rakastaa minua. Hän tuntee minut, ja Hänellä on suunnitelma minua varten. Tiedän, että Hän haluaa auttaa meitä. Hän on aina lähellä. Tiedän, että minulla on hyvä syy olla Suomessa tänä aikana”, kiteyttää vanhin Stoker ajatuksensa.