Kuinka tiedän
Kaste oli viimeinen silaus
Menin kasteelle 13. kesäkuuta 2020. Tuo päätös oli pitkän harkinnan tulos, vuosien varrella edennyt prosessi. Vaimoni Sara on kasvanut kirkossa, mutta kun tapasimme, hän ei ollut aktiivinen. Hän alkoi käydä kirkossa kahdeksan yhdeksän vuotta sitten ja pyysi minua mukaansa. Menin, mutta aluksi kyllä melko vastahakoisesti. Vähitellen aloin pitää siitä. Viisi- ja seitsemänvuotiaat lapsemme Mia ja Elsi ovat käyneet kirkossa vauvasta asti.
Tiedän, että Jeesus on Vapahtajamme. Tiedän myös, että kirkko on totta. Tiesin sen kyllä aiemminkin, todistus kasvoi pikkuhiljaa vuosien varrella. Kirkkoon liittyminen oli kohdallani vain viimeinen silaus. Ehkä tärkein tekijä päätöksen tekemisessä oli se myönteinen vaikutus, jota kirkossa käyminen toi omaan ja perheemme elämään jo ennen kasteelle menoa.
Pandemian vuoksi alkutaipaleeni kirkon jäsenenä on ollut aika erikoinen: olemme käyneet kirkossa vain kerran. Onneksi olemme voineet katsoa verkkolähetyksiä. Odotamme kovasti, että pääsemme takaisin seurakunnan yhteyteen. Kotikirkko on ollut siihen hyvää valmistautumista.