Vain sähköisenä: Kertomuksia julkaisusta Saints, osa 3
Näky henkimaailmasta
Seuraava on ote julkaisun Saints: The Story of the Church of Jesus Christ in the Latter Days osasta 3, joka julkaistaan keväällä 2022. Nämä tapahtumat sijoittuvat vuoteen 1918, kun presidentti Joseph F. Smithin poika Hyrum M. Smith kuoli yllättäen umpilisäkkeen puhkeamiseen. Kuukausia Hyrumin kuoleman jälkeen hänen vaimonsa Ida Bowman Smith menehtyi synnytyksen jälkeen.
Joseph F. Smithin perhe ei heti kertonut hänelle Idan kuolemasta, koska he pelkäsivät, että uutinen murtaisi hänet. Hän oli tullut yhä hauraammaksi Hyrumin kuoleman jälkeen, eikä hän ollut viimeisten viiden kuukauden aikana esiintynyt juurikaan julkisuudessa. Idan kuolemaa seuraavana päivänä perheenjäsenet toivat kuitenkin Idan vastasyntyneen pojan Josephin luo, ja Joseph siunasi vauvan itkien ja antoi tälle nimen Hyrum. Sitten perhe kertoi hänelle Idasta.
Kaikkien yllätykseksi Joseph otti uutisen vastaan rauhallisesti.1 Maailmassa oli hiljattain ollut todella paljon kärsimystä ja tuskaa. Päivittäiset sanomalehdet sisälsivät hirvittäviä uutisia sodasta. Miljoonia sotilaita ja siviilejä oli jo kuollut, ja miljoonia muita oli vammautunut ja haavoittunut. Aiemmin samana kesänä sotilaita Utahista oli saapunut Eurooppaan ja nähnyt sodan armottoman raakuuden.
Tappava influenssaviruskanta oli myös alkanut viedä ihmishenkiä kaikkialla maailmassa, mikä vielä pahensi sodan aiheuttamaa tuskaa ja murhetta. Virus levisi hälyttävää vauhtia, ja Utah oli vain päivien päässä teattereiden, kirkkojen ja muiden julkisten paikkojen sulkemisesta siinä toivossa, että tauti- ja kuolinaalto saataisiin pysäytettyä.2
Lokakuun 3. päivänä 1918 Joseph istui huoneessaan pohtien Jeesuksen Kristuksen sovitusta ja maailman lunastusta. Hän avasi Uuden testamentin Ensimmäisen Pietarin kirjeen kohdalta ja luki siitä, että Vapahtaja saarnasi hengille henkimaailmassa. ”Sitä varten niillekin, jotka ovat kuolleet, on julistettu evankeliumi”, hän luki, ”että he eläisivät hengessä, niin kuin Jumala elää, vaikka ruumiissaan ovat saaneet saman tuomion kuin kaikki ihmiset.”
Kun profeetta pohti pyhiä kirjoituksia, hän tunsi Hengen laskeutuvan päälleen ja avaavan hänen ymmärryksensä silmät. Hän näki valtavan määrän kuolleita henkimaailmassa. Vanhurskaat naiset ja miehet, jotka olivat kuolleet ennen Vapahtajan palvelutyötä kuolevaisuudessa, odottivat iloisin mielin Hänen tuloaan sinne julistamaan vapautumistaan kuoleman siteistä.
Vapahtaja ilmestyi väenpaljoudelle, ja vanhurskaat henget riemuitsivat lunastuksestaan. He polvistuivat Hänen eteensä ja tunnustivat Hänet Vapahtajakseen ja Pelastajakseen kuolemasta ja helvetin kahleista. Heidän kasvonsa loistivat, kun Herran läsnäolon valo säteili heidän ympärillään. He lauloivat ylistystä Hänen nimelleen.3
Ihmetellessään näkyään Joseph pohti jälleen Pietarin sanoja. Niiden henkien joukko, joka ei ollut kuuliainen, oli paljon suurempi kuin vanhurskaiden henkien joukko. Kuinka Vapahtaja saattoi lyhyen vierailunsa aikana henkimaailmassa saarnata evankeliumiaan heille kaikille?4
Josephin silmät avattiin jälleen, ja hän ymmärsi, ettei Vapahtaja mennyt henkilökohtaisesti niiden henkien luo, jotka eivät olleet kuuliaisia. Sen sijaan Hän järjesti vanhurskaat henget ja nimitti sanansaattajia ja valtuutti heidät viemään evankeliumin sanoman pimeydessä oleville hengille. Tällä tavoin kaikki ihmiset, jotka ovat kuolleet synneissään tai vailla tietoa totuudesta, voisivat saada tietää uskosta Jumalaan, parannuksesta, sijaiskasteesta syntien anteeksisaamiseksi, Pyhän Hengen lahjasta ja kaikista muista evankeliumin keskeisistä periaatteista.
Joseph katseli vanhurskaiden henkien suurta joukkoa ja näki Aadamin ja hänen poikansa Abelin ja Setin. Hän näki Eevan seisovan uskollisten tyttäriensä kanssa, jotka olivat palvelleet Jumalaa kautta aikojen. Myös Nooa, Abraham, Iisak, Jaakob ja Mooses sekä Jesaja, Hesekiel, Daniel ja muut Vanhan testamentin ja Mormonin kirjan profeetat olivat paikalla. Samoin oli myös profeetta Malakia, joka profetoi, että Elia tulisi istuttamaan isille annetut lupaukset lasten sydämiin ja valmistamaan tietä temppelityölle ja kuolleiden lunastamiselle myöhempinä aikoina.5
Joseph F. Smith näki myös Joseph Smithin, Brigham Youngin, John Taylorin, Wilford Woodruffin ja muita, jotka olivat laskeneet palautuksen perustan. Heidän joukossaan oli hänen marttyyrikuoleman kokenut isänsä Hyrum Smith, jonka kasvoja hän ei ollut nähnyt 74 vuoteen. He olivat niiden jalojen ja suurten joukossa, jotka oli valittu ennen kuolevaisuutta tulemaan esiin myöhempinä aikoina ja tekemään työtä kaikkien Jumalan lasten pelastukseksi.
Profeetta ymmärsi sitten, että tämän taloudenhoitokauden uskolliset vanhimmat jatkaisivat työtään seuraavassa elämässä saarnaamalla evankeliumia hengille, jotka olivat pimeydessä ja synnin orjuudessa.
”Kuolleet, jotka tekevät parannuksen, lunastetaan kuuliaisuuden kautta Jumalan huoneen toimituksille”, hän huomasi, ”ja sen jälkeen kun he ovat kärsineet rangaistuksen rikkomuksistaan ja heidät on pesty puhtaiksi, he saavat palkan tekojensa mukaan, sillä he ovat pelastuksen perillisiä.”6
Kun näky päättyi, Joseph pohti kaikkea näkemäänsä. Seuraavana aamuna hän yllätti pyhät osallistumalla lokakuun yleiskonferenssin ensimmäiseen kokoukseen heikosta terveydestään huolimatta. Hän oli päättänyt puhua yleisölle ja seisoi epävakaasti puhujakorokkeella, ja hänen suuri kehonsa tärisi ponnistuksesta. ”Yli seitsemänkymmenen vuoden ajan olen työskennellyt tässä asiassa isienne ja esivanhempienne kanssa”, hän sanoi, ”ja sydämeni on yhtä lujasti sitoutunut teihin tänään kuin aina ennenkin”.7
Koska hänellä ei ollut voimaa puhua näystään ilman, että tunteet olisivat vallanneet hänet, hän vain viittasi siihen. ”En ole elänyt yksin näitä viittä kuukautta”, hän sanoi yleisölle. ”Olen elänyt rukouksen, anomisen, uskon ja päättäväisyyden hengessä, ja olen ollut yhteydessä Herran Henkeen jatkuvasti.”
”Tämä on minulle tänä aamuna onnellinen kokous”, hän sanoi. ”Kaikkivaltias Jumala siunatkoon teitä.”8