Kolme opetusta tutkimalla Oppia ja liittoja
Voimme oppia Herran suhteesta meihin, kun opimme, kuinka Hän on toiminut myöhempien aikojen pyhien kanssa aiemmin.
Ylhäällä ja äärimmäisenä oikealla: kuvitus Joshua Dennis; oikealla: 116 sivun musertava paino, Kwani Povi Winder
Opin ja liittojen tutkiminen tänä vuonna on saanut minut pohtimaan niitä monia tapoja, joilla opin tuntemaan Jumalan. Toisinaan aistin Hänen läsnäolonsa välittömästi. Yllätyn usein siitä, kuinka läheiseltä Hän tuntuu, kun vietän aikaa luonnossa. Ja voin mainita hetkiä, jolloin Herra on puhunut minulle selkeästi Hengen kautta.
Yksi tärkeä osa pyrkimystäni tuntea Jumala on menneisyyden tarkasteleminen. Esimerkiksi pystyn usein huomaamaan koettelemusteni merkityksen vasta jonkin ajan kuluttua. Minulle on myös hyödyksi tutkia muiden ihmisten elämää, jotka ovat pyrkineet tuntemaan Jumalan. Heidän kokemuksensa auttavat minua olemaan kärsivällisempi pyrkimyksissäni sekä huomaamaan saamani hengelliset kehotukset ja luottamaan niihin. Lyhyesti sanottuna ne auttavat minua ymmärtämään paremmin, kuinka Herra on vuorovaikutuksessa lastensa kanssa.
Ehkäpä tästä syystä Herra käski pyhiä kirkon perustamiskokouksessa: ”Katso, teidän keskuudessanne pidettäköön aikakirjaa” (OL 21:1). Varhaisten kirkon jäsenten säilyttämä historiallinen aikakirja on runsas lähde sen tutkimiseen, kuinka Jumala toimii meidän kanssamme. Olen huomannut, että on erityisen hyödyllistä tutkia ilmoituksia historiallisessa asiayhteydessä hyödyntäen lähdeaineistoa Evankeliumiaiheisen kirjaston kohdissa Palautus ja Kirkon historia.
Tässä on kolme toisiinsa liittyvää opetusta, jotka olen oppinut tutkiessani Oppia ja liittoja sekä kirkon varhaista historiaa tänä vuonna.
Kysymykset edeltävät ilmoitusta
Miltei kaikki Opin ja liittojen ilmoitukset on annettu vastauksena kysymyksiin. Vain yksi näyttää tulleen odottamattomana jumalallisena väliintulona (ks. OL 27). Näihin ilmoituksiin johtaneiden kyselyjen innoittajina ovat toimineet pyhien kirjoitusten tutkiminen, tuskalliset koetukset tai sen ajan kulttuuriin liittyvät ajatukset.1 Ne ovat kuvastaneet varhaisten pyhien uskoa, uteliaisuutta, epäilyksiä ja pelkoja.
OL 42 on vastaus viiteen nimenomaiseen kysymykseen siitä, kuinka pyhien tulee kokoontua ja tukea toisiaan.2 Herran vastaukset ovat tärkeitä paitsi niiden sisällön vuoksi myös sen vuoksi, mitä ne kertovat meille siitä, kuinka ilmoitus toimii. Pyhiä valmistivat heidän olosuhteensa ja heidän pohdiskelunsa. He muotoilivat kysymyksiä, lähestyivät Jumalaa ja arvostivat todella Hänen vastauksiaan.
Mieti, kuinka suhtaudut sinulle annettuun irralliseen tietoon, kuten kenkien verkkomainokseen, jota et ole etsinyt. Se saattaa kiinnostaa sinua, mutta todennäköisemmin jätät sen huomiotta. Sen sijaan kun tarvitset kenkiä ja lähdet etsimään sellaisia, jotka sopivat tarpeisiisi ja jalkoihisi, kiinnität tarkasti huomiota siihen, mitä löydät, ja päätät toimia. Tämä pätee myös hengelliseen etsintäämme.
Herra kunnioittaa tahdonvapauttamme
Valintamme vaikuttavat paitsi omaan kasvuumme myös Herran työn etenemiseen maan päällä. Hän on kapellimestari, ja me olemme orkesterin jäseniä. Kykymme, taustamme ja päätöksemme vaikuttavat osaltaan musiikin kauneuteen. Kirtland Ohiossa nousi varhaisessa kirkossa merkittävään asemaan osittain siksi, että varhaiset lähetyssaarnaajat päättivät pysähtyä siellä ja vierailla ystävien luona matkalla lähetyskentälle, jolle heidät oli kutsuttu. Heidän yhteytensä ja heidän innoitettu valintansa käydä Kirtlandissa olivat tärkeitä palautuksen kehittymiselle.
Ja Herra sallii meidän kaikkien, myös Joseph Smithin, tehdä virheitä. Me olemme Hänen lapsiaan, ja – kuten kuka tahansa viisas isä tai äiti – Hän panostaa kasvuumme ja haluaa meidän oppivan kokemuksen kautta.
Herra salli Joseph Smithin antaa Mormonin kirjan käännöksen 116 ensimmäistä sivua Martin Harrisille, vaikka Hän tiesi, että ne katoaisivat. Tämä kokemus oli Josephille tuskallinen, mutta hän oppi tulemaan huolellisemmaksi taloudenhoitajaksi. Hän sai anteeksi, ja hän oli ”kutsuttu jälleen työhön” (OL 3:10).
Herra panostaa kasvuumme ja haluaa meidän oppivan kokemuksen kautta.
Vähän siellä ja vähän täällä
Herra ei antanut Joseph Smithille pyhässä lehdossa kattavaa käsikirjaa. Ilmoitukset kuvastavat jatkuvaa keskustelua Herran ja profeetan välillä. Toisinaan ne avasivat näkymiä iankaikkisuuksiin. Usein ne riittivät sen päivän tarpeisiin, ja myöhemmin Joseph palasi mukanaan lisäkysymyksiä.
Varhaisissa ilmoituksissa pyhiä käskettiin kokoontumaan ja rakentamaan Siionin kaupunki Missouriin. Kun pyhät karkotettiin alueelta, Herra käski Joseph Smithiä yrittämään saada heidän maansa takaisin ensin Siionin leirikunnan kanssa ja myöhemmin pyytämällä apua valtiolta. Myöhemmin Joseph sai tietää, että Siion on paljon suurempi kuin yksi kaupunki. Kokoaminen voisi jatkua muissa paikoissa, kun pyhät perustivat vaarnoja ja rakensivat temppeleitä.3
Olosuhteet, joissa pyhät elävät, ovat muuttuneet rajusti ajan kuluessa. Millainen siunaus onkaan saada jatkuvaa ilmoitusta, joka auttaa meitä suunnistamaan muuttuvan maailmamme tarpeissa! Evankeliumin ydinopit kestävät, mutta jatkuva palautus ennakoi muutoksen haastetta.