Myöhempien aikojen pyhien kertomaa
Cashewpähkinöitä jouluna
Ystäväni lahja palvelutalon eräälle toiselle asukkaalle muistutti minua siitä, että todellinen ilo löytyy Kristuksen kaltaisesta rakkaudesta.
Kun aloitin työvuoroni ja aloin auttaa ruokailussa, Stan (ei hänen oikea nimensä), yksi suosikkiasukkaistani, astui ruokasaliin. Työskentelen palvelutalossa ja olen viettänyt monia tunteja jutellen tämän suurenmoisen miehen kanssa. Hän on ansioitunut kirjailija ja entinen professori, joka on palvellut lähetysjohtajana, vaarnan patriarkkana ja temppelisinetöijänä.
Toivoin, että kun viettäisin aikaa hänen kanssaan, osa hänen hengellisyydestään ja miellyttävästä persoonallisuudestaan tarttuisi minuun. Hänen nöyryytensä ja uskollinen halunsa palvella muita tekivät minuun jatkuvasti vaikutuksen. Hänen vaimonsa, jonka kanssa hän oli ollut naimisissa 63 vuotta, oli hiljattain kuollut, ja vaikka hän varmasti suri, hän pystyi saamaan iloa pyrkiessään löytämään tapoja, joilla saada muut tuntemaan itsensä rakastetuksi ja olonsa mukavaksi.
Koronapandemian vuoksi vuosi 2020 oli ollut erityisen rankka palvelutalomme asukkaille. Mutta joulun tulo toi uutta toivoa tulevaisuuteen.
Sinä iltana Stan istui erään toisen miehen kanssa siinä pöydässä, jossa olin auttamassa. Kun tuo mies oli syönyt ateriansa, hän pyysi minulta välipalaherkkuja otettavaksi mukaan huoneeseensa. Menin hakemaan herkkuja, mutta valitettavasti meillä ei ollut varastossa sitä, mitä hän halusi. Kun palasin hänen pöytäänsä ja kerroin hänelle, hän pettyi. Tarjosin korvaavia välipalaherkkuja, mutta hän kieltäytyi kohteliaasti.
Stan, joka oli kuullut keskustelumme, nousi istuimeltaan. Kävelytukensa avulla hän kulki hitaasti käytävää pitkin. Muutama minuutti myöhemmin hän palasi mukanaan omia välipalaherkkujaan – suklaakuorrutettuja cashewpähkinöitä. Hän tarjosi niitä miehelle, kiitti tätä seurasta ja palasi huoneeseensa.
Kun ajattelin ystävääni, joka oli juuri menettänyt vaimonsa, ja palvelutalomme asukkaita, jotka yrittivät pärjätä koronakaranteenin kanssa, Vapahtajan sanat tekivät minuun syvän vaikutuksen. Hän sanoi: ”Se, joka tahtoo pelastaa elämänsä, kadottaa sen, mutta joka elämänsä minun tähteni ja evankeliumin tähden kadottaa, on sen pelastava” (Mark. 8:35).
Stan sai iloa jatkaessaan palvelemista. Muistan ajatelleeni: ”Tämä on todellakin Jumalan mies.”
Tulen aina muistamaan, millainen vaikutus tällä kokemuksella oli minuun. Se auttoi minua asettamaan elinikäisen tavoitteen tulla Jeesuksen Kristuksen sitoutuneeksi opetuslapseksi kuten Stan. Hän näytti minulle, että todellista iloa saa siitä, kun antaa jatkuvasti jotakin pientä, kuten cashewpähkinöitä jouluna.