Myöhempien aikojen pyhien kertomaa
Älkää lopettako laulamista
Bussissa, joka oli täynnä ihmisiä ja meteliä, me löysimme keinon todistaa Vapahtajasta.
Valokuva Rob Crandall / Alamy Stock Photo
Me neljä lähetyssaarnaajaa olimme juuri lähteneet vanhemman lähetyssaarnaaja-avioparin luota, ja nousimme bussiin, joka veisi meidät takaisin alueillemme.
Työnnyimme käytävällä seisovien matkustajien ohi ja tartuimme päämme yläpuolella olevaan metallitankoon. Seisoessamme meidän oli pian nojauduttava istumassa olevia matkustajia päin, jotta bussiin mahtuisi lisää matkustajia.
Minun kohdallani istui keski-ikäinen nainen, jonka syliin oli kasattu ostoskasseja ja laatikoita. Hänen tummat silmänsä kertoivat minulle, että hän oli väsynyt, ja hänen apea ilmeensä kertoi, että hänestä oli epämukavaa istua ruuhkaisessa bussissa, joka kulki kostean kuumassa Panaman säässä.
Suljin silmäni ja kuvittelin voivani haistaa kiinalaisen ruoan, jota äitini ja siskoni valmistivat jouluaaton päivälliseksi. Kuvittelin myös, että voisin kuulla joululauluja, joita äiti aina soitti. Nämä lohdulliset ajatukset haihduttivat pian kuumuuden ja kosteuden, ja aloin hyräillä joululaulua. Minun kohdallani istuvan naisen silmät kirkastuivat. Rohkaistuin ja aloin laulaa itsekseni erästä joululaulua espanjaksi. Vanhin Glazier liittyi mukaani, ja sitten vaikenimme.
”Voi, älkää lopettako”, nainen sanoi silmät kyynelissä.
Katsoin tovereitani ja otin esiin kirkon laulukirjani.
”Veljet ja sisaret”, huusin bussin metelin yli. Samalla kun toverinikin kaivoivat laulukirjansa esiin, lisäsin: ”Joululauluja laulamalla haluaisimme jakaa teille joulun henkeä – pienen sanoman Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon lähetyssaarnaajilta.”
Lauloimme espanjalaisen laulukirjan kaikki joululaulut. Emme olleet taivaallinen kuoro, mutta Vapahtajan syntymästä kertovan musiikin voima ja sanat koskettivat sydämiä. Innostus palvella lähetyskentällä joulun aikaan täytti meidät neljä vanhinta rauhalla, ilolla ja valolla.
Lauloimme, kunnes saavuimme pysäkillemme. Minun kohdallani istuva nainen hurrasi ja sanoi: ”Kiitos, joululaulajat!”
Kun olimme astuneet ulos bussista, vilkutimme hyvästiksi täpötäydelle ajoneuvolle. Matkustajat taputtivat, kun bussi lähti jatkamaan matkaansa, ja me kiipesimme mäkeä ylös trooppiseen yöhön. Muistelen aina sitä iltaa tuntien kiitollisuutta naisesta, joka antoi meille tilaisuuden todistaa Vapahtajasta laulun avulla.