Joulun suurenmoisimmat lahjat
Vanhin Dieter F. Uchtdorf
kahdentoista apostolin koorumista
Minkä lahjan voimme antaa Vapahtajallemme vastineeksi kaikesta, mitä Hän on tehnyt meidän hyväksemme?
Valokuvat Getty Images
Joulu on aina ollut minulle aivan erityistä aikaa. Aikaa rakastaa. Aikaa antaa. Aikaa muistaa.
Muistan Tšekkoslovakian rikkaat, vuosisatoja vanhat jouluperinteet, jotka ihastuttivat minua hyvin pienenä lapsena. Muistan kynttilöin valaistut joulukuuset, käsintehdyt lahjat ja juhlavalmistelujen tuoksun. Muistan kauniit joululaulut ja majesteettisen urkumusiikin, jotka kirkastivat Zwickaun pimeitä katuja Itä-Saksassa. Muistan myös vaatimattoman ullakkohuoneiston, johon perheemme ahtautui sen jälkeen, kun olimme toisen kerran paenneet vaarallisia tilanteita ja aloittaneet uuden elämän Länsi-Saksassa toisen maailmansodan jälkeen.
Kun katson taaksepäin tuntien murhetta ja iloa, muistan joulusta ehkä parhaiten sen, miten perheemme rakasti toinen toistaan, miten rakastimme ja otimme vastaan Jeesuksen Kristuksen palautetun kirkon ja miten rakastimme Vapahtajaa.
Kun joulu jälleen lähestyy, mieleeni muistuvat sanat, jotka presidentti Russell M. Nelson lausui hiljattain ja jotka koskevat keskittymistämme joulunaikaan: ”Ei ole mitään tärkeämpää, mitä voimme tehdä tänä jouluna kuin kiinnittää huomiomme Vapahtajaan ja siihen lahjaan, jota Hänen elämänsä todella merkitsee meille jokaiselle.”1
Mieleeni muistuu myös presidentti Ezra Taft Benson (1899–1994), joka sai tehtäväkseen auttaa kirkon jäseniä Saksassa toisen maailmansodan jälkeen. ”Jumalan innoittaman huoltotyöohjelman avulla hän kirjaimellisesti ruokki nälkäisiä, lohdutti surevia ja kohotti lähemmäs taivasta kaikki ne, joita hän tapasi.”2
Vuosia myöhemmin presidentti Thomas S. Monson (1927–2018) viittasi tuohon tapahtumaan eräässä vihkimistilaisuudessa Zwickaussa. Kokouksen yhteydessä eräs iäkäs kirkon jäsen meni hänen luokseen ja sanoi: ”Kerro presidentti Bensonille, että me rakastamme häntä. Hän pelasti henkemme: minun, vaimoni, lastemme ja monien, monien muiden. Hän oli Jumalan lähettämä enkeli, joka kirjaimellisesti palautti meille toivon ja luottamuksen tulevaisuuteen.”3
Rakkaat veljet ja sisaret, rakkaat ystävät, ei ole parempaa aikaa kuin nyt, juuri tänä joulun aikana, noudattaa näitä esimerkkejä ja omistautua jälleen Jeesuksen Kristuksen opettamille periaatteille. Aina on oikea aika rakastaa Herraa Jumalaamme koko sydämestämme ja lähimmäisiämme niin kuin itseämme.
On hyvä muistaa, että ”se, joka antaa rahaa, antaa paljon, se, joka antaa aikaa, antaa enemmän, mutta se, joka antaa itsestään, antaa kaiken. Olkoon tämä kuvaus meidän joululahjoistamme.”4
Keskity Hänen elämäänsä
Suuri osa maailmaa viettää joulua, mutta Jeesuksen Kristuksen opetuslapsina ja seuraajina me olemme tehneet liiton muistaa Hänet aina (ks. OL 20:77, 79). Jouluna meidän on erityisen helppoa keskittyä Kristus-lapseen, josta tuli Vapahtajamme ja Kuninkaamme.
Me keskitymme Jeesukseen Kristukseen riemuitessamme Hänen syntymästään. Me juhlimme perheemme ja ystäviemme kanssa ilosanomaa, suurta iloa (ks. Luuk. 2:10). Me kuuntelemme hengellistä musiikkia, joka kertoo Hänen tulemisestaan maan päälle. Me luemme pyhien kirjoitusten kertomuksen Hänen syntymästään Matteuksen ja Luukkaan evankeliumista sekä Kolmannesta Nefistä. Me todistamme, että Jeesus on profetoitu Immanuel, joka syntyi Mariasta, joka ”kapaloi lapsen ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut tilaa majapaikassa” (Luuk. 2:7; ks. myös Matt. 1:23; Jes. 7:14).
Me keskitymme Jeesukseen Kristukseen tutkiessamme Hänen opetuksiaan ja omaksuessamme ne. Me pyrimme tulemaan anteeksiantaviksi ja armollisiksi, rauhantekijöiksi ja puhdassydämisiksi, sävyisiksi ja uskollisiksi. Meistä tulee hitaita tuomitsemaan ja nopeita rukoilemaan ja antamaan anteeksi. Me kohtelemme muita siten kuin haluamme itseämme kohdeltavan. Me tavoittelemme ”hyvää hedelmää”, joka tulee jumalallisesta opista. Me teemme taivaallisen Isämme tahdon.5
Me keskitymme Jeesukseen Kristukseen noudattaessamme Hänen täydellistä esimerkkiään. Hän opetti meitä rakastamaan, kertomaan ja kutsumaan palvelemalla, olemalla kuuliaisia, rukoilemalla, uhraamalla ja olemalla kestäviä.
Jeesuksen tavoin me etsimme tilaisuuksia siunata Jumalan lapsia, kun kuljemme tehden hyvää (ks. Ap. t. 10:38; ks. myös Matt. 5:16). Me noudatamme Hänen esimerkkiään kuuliaisuudesta Isälle, kun sitoudumme uudelleen elämään Jumalan sanan mukaan ja uudistamme pyrkimyksemme pitää Hänen käskynsä (ks. Joh. 14:15).6
Me otamme vastaan Hänen kutsunsa ”tule – – ja seuraa minua” (Matt. 19:21). Me kutsumme maailman muita ihmisiä tulemaan ja näkemään, tulemaan ja auttamaan, tulemaan ja kuulumaan joukkoon silloinkin kun kohtaamme vainoa, kiusauksia tai koettelemuksia.
Keskity Hänen lahjoihinsa
Se, mitä Vapahtajan syntymän ja elämän lahja merkitsee meille, saa täyttymyksensä Jeesuksen Kristuksen sovituksessa ja ylösnousemuksessa. Vapahtaja vapisi tuskasta, Hän vuoti verta joka huokosesta, Hän kärsi sekä ruumiissa että hengessä (ks. OL 19:18). Hänen uhrinsa kaikkien Jumalan lasten puolesta ja Hänen voittonsa synnistä ja kuolemasta ovat suuri lahja. Ymmärtääksemme tämän korvaamattoman lahjan meidän pitää käyttää aikaa siihen, että pohdimme Vapahtajan sovitusta ja sitä, mitä se merkitsee meille jokaiselle.
Jeesuksen Kristuksen sovituksen ansiosta me tiedämme voivamme löytää pelastuksen tunnonvaivoista. Tiedämme, että voimme muuttua, tulla paremmiksi ja voittaa. Tiedämme, että voimme tehdä parannuksen synneistämme ja saada ne anteeksi. Ja kun osoitamme parannukseen johtavaa uskoa, me tiedämme, että oikeudenmukaisuuden vaatimukset tyydytetään (ks. Alma 34:16).
”Parannus on loistokas lahja”, presidentti Nelson sanoi. ”Se on tapahtumasarja, jota ei pidä milloinkaan pelätä. Se on lahja, joka meidän tulee ottaa vastaan ilolla – jopa avosylin – ja käyttää sitä päivästä päivään, kun pyrimme tulemaan enemmän Vapahtajamme kaltaisiksi.”7
Kristus-lapsen ansiosta me olemme saaneet Jeesuksen Kristuksen sovituksen jumalallisen lahjan. Tämän lahjan ansiosta me voimme saada armoa ja johdatusta. Me voimme ymmärtää kärsimystä. Me voimme tuntea rauhaa, ”[ei] sellaista, jonka maailma antaa”, vaan niin kuin Herra suo meille (Joh. 14:27).
Vääryydet voidaan korjata. Kuormia voidaan keventää. Jeesuksen Kristuksen äärettömän uhrin ansiosta me voimme löytää vapauttavan toivon.
Ja mitä meidän on toivottava?
Mormon vastaa: ”Katso, minä sanon teille, että teidän tulee toivoa Kristuksen sovituksen ja hänen ylösnousemuksensa voiman kautta tulevanne herätetyiksi iankaikkiseen elämään, ja tätä teidän uskonne tähden häneen” (Moroni 7:41).
Vapahtajan sovitus ja ylösnousemus tekevät mahdolliseksi suurimman kaikista joulun lahjoista: ikuisen elämän (ks. OL 6:13; 14:7).
Ei ihme, että laulamme: ”Riemuitse, maa.”8
Meidän lahjamme Hänelle
Apostoli Paavalin kanssa me julistamme: ”Kiitos Jumalalle hänen sanomattoman suuresta lahjastaan” (2. Kor. 9:15).
Mutta mikä on vuorostaan meidän lahjamme Hänelle?
Lahjaa, jonka Hän pyytää meiltä, ei voi ostaa rahalla. Emme löydä sitä verkkokaupasta. Emme voi pyytää ketään tekemään sitä puolestamme. Emme voi laittaa sitä joulukuusen alle.
Vapahtaja pyytää meiltä meidän sydämemme.
Mitä Hänelle antaa
näin köyhänä voisin?
Jos olisin paimen,
niin karitsan toisin,
ja kultaa ja mirhaa,
jos tietäjä oisin.
Mitä minä voin antaa?
Hälle sydämeni soisin.9
Jotta voimme antaa Hänelle sydämemme, meidän pitää ensin ottaa vastaan Hänen apunsa. Se, että annamme Vapahtajalle koko sydämemme, tarkoittaa sitä, että tulemme Hänen luokseen särkynein sydämin ja parannuksen murtunein mielin (ks. 3. Nefi 12:19). Vasta silloin me voimme täysin vastaanottaa Hänen sovituksen lahjansa ja tulla kelvollisiksi saamaan Jumalan antaman iankaikkisen elämän lahjan. Kun auliisti teemme parannusta, me osoitamme rakkautemme ja kiitollisuutemme Jumalan lahjasta sekä Vapahtajan uhrista meidän puolestamme.
Kun Jeesus Kristus tekee sydämemme jälleen eheäksi, meidän ilomme on täysi. Ja kun ilomme on täysi, me haluamme jakaa tämän rakkauden, rauhan ja toivon ainutlaatuisen kokemuksen Jumalan kaikkien lasten kanssa. Me haluamme palvella Jumalaa ja lähimmäisiämme. Ja me haluamme tarjota kaikille kalleimman koskaan annetun lahjan, nimittäin ”elämän leipää” (ks. Joh. 6:35) ja ”elävää vettä” (Joh. 4:10).
Kun teemme Vapahtajasta ja Hänen meille antamastaan ylimaallisesta lahjastaan elämämme keskipisteen tänä joulunaikana ja aina, me julistamme maailmalle iloiten ja juhlallisesti, ettei Kristuksen elämä ”alkanut Betlehemissä eikä päättynyt Golgatalla”10.
Kenelläkään, joka ottaa vastaan Hänen rakastavan lahjansa, ei koskaan ole nälkä tai jano. He löytävät levon sielulleen (ks. Matt. 11:29) ja riemuitsevat koko sydämestään ja sielustaan, ”kun Kuningas jo saapuu kansojen”11.
Tänä joulunaikana ja läpi vuoden ottakaamme vastaan joulun suurimmat lahjat ja antakaamme niitä.