Kun krooninen sairaus osuu kohdallesi

Norman C. Hill

Päivittäisten vastoinkäymisten kanssa selviytyminen voi auttaa meitä kasvamaan laupeudessa, myötätunnossa ja sinnikkyydessä.

Ennen kuin äiti kuoli heikentävään tautiin, hän sanoi usein hymyillen: ”Kukaan meistä ei selviä täältä hengissä, joten voimme yhtä hyvin ottaa kaiken irti siitä, mitä meillä on.”

Näin oli hänen hyvinä päivinään. Ja hänellä oli elämässään monia hyviä päiviä.

Mutta hänellä oli myös päiviä, jotka eivät olleet niin iloisia. Sellaisina päivinä hän sanoi: ”Ota vastaan se, mitä saat, ja katso, voitko silti tehdä hyvää maailmassa.”

Maailmanlaajuisesti ihmiset elävät paljon pidempään kuin aiemmin.¹ Mutta vaikka elämme pidempään, meille kehittyy myös todennäköisemmin jokin krooninen sairaus, kuten diabetes, Parkinsonin tauti, syöpä, masennus, Alzheimerin tauti ja niin edelleen. Kun siis krooninen sairaus osuu kohdallesi, kuinka sinun pitäisi suhtautua siihen?

Kulje eteenpäin uskossa

”Kohtaa totuus, vaikka se olisi millainen hyvänsä”, sanoo eräs veli, joka joutui jäämään työkyvyttömyyseläkkeelle, ja hänen vaimonsa täytyi palata työelämään voidakseen elättää perhettä. Hän uskoo, että liian usein me näytämme iloista naamaa, mikä estää meitä käsittelemästä tunteitamme tai kehittämästä ajattelutapaamme. ”Sen sijaan että kulkisimme eteenpäin uskossa, me jämähdämme paikallemme odottaessamme ihmettä tai nurisemme, kun sitä ei tule”, hän sanoo. Hän selviytyy kuuntelemalla pyhiä kirjoituksia ja yleiskonferenssipuheita sekä juttelemalla ystävien ja perheen kanssa puhelimessa.

”Päivien arkisuus voi saada minut masentumaan”, sanoo eräs sisar, jonka aviomies on kroonisesti sairas. ”Mieheni terveys ei koskaan kohene. Hyväksyn sen. Mutta kaikenaikainen uurastus rutiininomaisissa, yksinkertaisissa tehtävissä on henkisesti, fyysisesti ja hengellisesti uuvuttavaa.” Hän arvostaa palvelutyösisarten käyntejä. ”Kun he tulevat käymään, se todella kirkastaa päivääni.”

”Joskus vaimoni ja minä unohdamme asioita ja ärsyynnymme toisiimme”, sanoo eräs toinen iäkäs veli. ”Huonomuistisuutemme turhauttaa meitä, ja jälkeenpäin kadumme erityisesti vihaisia sanoja, joita sanomme toisillemme.” He ovat oppineet tekemään muistilappuja, jotka auttavat heitä muistamaan. He antavat toisilleen aikaa rauhoittua ennen puhumista. Hän sanoo: ”Ja olemme oppineet entistä paremmin, miten tärkeää on sanoa ’Kiitos’, ja ’Minä rakastan sinua’.”

Eräs toinen vanhempi aviopari selviytyi kiinteillä tuloillaan, kunnes heidän lääkitystensä hinta kaksinkertaistui. Perheenjäsenten ja heidän seurakuntansa ansiosta heidän tarpeisiinsa vastattiin. ”Alkuun meitä nolotti pyytää apua, varsinkin lapsiltamme”, tämä veli sanoi. ”Mutta kaikki olivat innokkaita auttamaan.”

Yksityiskohta J. Kirk Richardsin teoksesta Hän paransi useita erilaisten tautien vaivaamia, kopiointi kielletty

Ehdotuksia ja huomioita

Tässä on ehdotuksia ja huomioita henkilöiltä, jotka kärsivät kroonisesta sairaudesta:

Ne, jotka kääntyvät Vapahtajan puoleen, löytävät toivoa. ”Luulin, ettei kukaan voisi ymmärtää, mitä jouduin kokemaan”, sanoo eräs veli, jolla on krooninen väsymysoireyhtymä (CFS). ”Sitten yhtenä sunnuntaina sakramenttia nauttiessani tajusin, että Vapahtaja ymmärsi kärsimykseni. Tiesin, että pystyisin kestämään lähestymällä Häntä.” (Ks. Alma 7:11–12; OL 121:8; 122:8.)
Myötätunto lisääntyy niissä, jotka kestävät hyvin (ks. OL 121:8). ”Keihin me turvaudumme murheen ja onnettomuuden kohdatessa saadaksemme apua ja lohtua? – – He ovat miehiä ja naisia, jotka ovat kärsineet, ja kokemiensa kärsimysten avulla he tuottavat myötätuntonsa ja osanottonsa kautta runsaasti siunausta niille, jotka ovat vuorostaan avun tarpeessa. Pystyisivätkö he siihen, elleivät he olisi itse kärsineet?”²
Ota päivä kerrallaan. ”Joitakin vuosia sitten kipu oli niin ankara, etten tiennyt, kuinka jaksaisin enää. Aloin saada itsetuhoisia ajatuksia”, kertoo sisar, joka kärsii MS-taudista. Hän ilmoittautui erään sairaalan mielenterveysyksikköön. Terapian aikana hänen tunnuslauseekseen ei tullut vain ”kestä loppuun asti” (ks. 1. Nefi 22:31) vaan pikemminkin ”kestä päivän loppuun asti”.
Omaksu uusia kiinnostuksen kohteita ja löydä uusia tapoja palvella. Sen sijaan että murehtisit sitä, mitä et voi enää tehdä, keksi uusia kiinnostuksen kohteita. Eräs sisar, jolla on MS-tauti, huomasi, ettei hän voinut tehdä asioita, joista hän oli pitänyt kovasti aiemmin, kuten ratsastaa tai pelata softballia. Sen sijaan hän opetteli kalligrafiaa. Nyt hän käyttää vasta omaksumaansa taitoa antaakseen perheelleen kauniisti käsin kirjoitettuja lainauksia Mormonin kirjasta.

Kun kroonisesta sairaudesta tulee elämän tosiasia, se on todellakin haastavaa. Mutta kun meillä on uskoa, toivoa Kristuksessa ja halu jatkaa palvelemista, päivittäisten vastoinkäymisten käsitteleminen voi auttaa meitä kasvamaan laupeudessa, myötätunnossa ja sinnikkyydessä.

Kirjoittaja asuu Utahissa Yhdysvalloissa.