”Väkivalta, adoptio – ja parantuminen”, Liahona, tammikuu 2023.
Nuorille aikuisille
Väkivalta, adoptio – ja parantuminen
Perheeni oli väkivaltainen ja epävakaa, mutta Kristuksen ansiosta minulla on nyt toivoa tulevan perheeni varalle.
Kuvassa käytetty mallia
Minä vartuin epävakaassa ympäristössä. Biologiset vanhempani olivat minua kohtaan väkivaltaisia ja laiminlöivät minua, ja koin paljon vaikeita haasteita. Taistelin ahdistuneisuutta, kehonkuvaan liittyviä ongelmia, anoreksiaa ja tilannesidonnaista masennusta vastaan, jotka pitivät minua vankinaan vuosia.
Biologiset vanhempani oli sinetöity temppelissä, mutta pian sen jälkeen kun minut oli kastettu kahdeksanvuotiaana, he alkoivat ajautua pois kirkosta. Ja mitä kauemmas he ajautuivat pois liitoistaan, sitä huonommaksi tilanteemme kävi.
14-vuotiaana olin autistisen veljeni ja äitini hoivaaja. Olin eksyksissä ja sekaisin. Vihasin itseäni ja tilannettani ja uskoin, ettei elämäni koskaan muuttuisi.
Sitten tapahtui kuitenkin ihme. Biologinen äitini tajusi, ettei hän pystynyt huolehtimaan minusta, ja soitti Singaporessa olevalle veljelleen kysyäkseen, adoptoisiko tämä minut. Laukut pakattuna ja silmät kyynelissä nousin lentokoneeseen aloittaakseni uuden elämän – ilman väkivaltaa. Sopeutuminen adoptioperheeseeni ja uuteen kulttuuriin oli kuitenkin vaikeaa, ja minulla oli vaikeuksia päästä eteenpäin.
Adoptiovanhempani tekivät kaikkensa auttaakseen minua. Kävin terapeuttien ja lääkärien luona. Aloin myös käydä jälleen kirkossa, mutta minun oli vaikeaa oppia taivaallisesta Isästä, joka rakastaa minua ja jolla on minulle tarkoitus, koska en uskonut sitä kaiken kestämäni jälkeen.
En ollut onnellinen. En tiennyt, kuinka parantua menneestä, ja tunsin yhä toivottomuutta tulevaisuuden suhteen.
Halu parantua
Eräänä päivänä pohdin sitä, kuinka lyhyt aika kuolevaisuus on. En halunnut elää elämääni onnettomana. Minun täytyi oppia koettelemuksistani, soveltaa käytäntöön evankeliumin periaatteita, joita minulle oli opetettu, ja kutsua Kristus elämääni.
Otin uskon harppauksen ja aloin polvistua ja pyytää taivaalliselta Isältä joka päivä voimaa antaa anteeksi biologisille vanhemmilleni, kääntää pelkoni uskoksi, kokea parantumista ja onnea sekä tunnistaa rakkautta elämässäni. Menin instituuttiin ja aloin tutkia pyhiä kirjoituksia ja toteuttaa evankeliumin totuuksia elämässäni.
Etsin todella Jeesuksen Kristuksen ja Hänen sovituksensa parantavaa voimaa. Ja ajan myötä elämäni alkoi muuttua. Kun olin kärsivällinen, sain terapiaa sekä lääkehoitoa ja täytin elämäni Hengellä joka päivä, aloin parantua: tunsin olevani vähemmän vetäytynyt ja enemmän oma itseni. Tunsin olevani turvassa. Palvelin muita. Rakastin, annoin anteeksi ja hyväksyin itseni. Loin tervehenkisiä, rakastavia ihmissuhteita. Aloin tuntea taivaallisen Isän rakkautta itseäni kohtaan. Ja ensimmäistä kertaa elämässäni tunsin todellista iloa.
Kristus tarjoaa toivoa tulevaisuuteemme
En voi muuttaa menneisyyttäni, mutta kuten jakeessa OL 122:7 sanotaan: ”Kaikki tämä antaa [minulle] kokemusta ja on [minun hyväkseni].” Tiedän nyt, että Vapahtaja tuki minua läpi vaikeuksieni. Niistä huolimatta olen kasvanut paljon, koska haluan muuttua ja koska käännyn edelleen Hänen puoleensa.
Jos olet vaikeassa perhetilanteessa, tiedä, että sinulla on taivaallinen Isä, joka tuntee sinut ja rakastaa sinua ja avaa ovet valoisaan tulevaisuuteen. Ennen kuin minut adoptoitiin, olin varma, etteivät olosuhteeni koskaan muuttuisi ja etten koskaan menisi naimisiin enkä hankkisi lapsia, koska pelkäsin, että he kärsisivät, kuten minä olin kärsinyt. Mutta olen oppinut, että riippumatta siitä, mitä vaikeuksia olemme kokeneet perheessämme, niin kun etsimme Kristusta, me voimme rakentaa tulevaa kotiamme ja iankaikkista perhettämme toiveikkaina, evankeliumin totuuksien mukaisesti ja rakkaudella.
Kuten vanhin Clark G. Gilbert seitsemänkymmenen koorumista on opettanut: ”Me [kaikki] aloitamme erilaisista lähtökohdista erilaisin elämän antamin eväin. Jotkut syntyvät lähtökohtiin, jotka ovat korkealla ja täynnä mahdollisuuksia. Toiset kohtaavat – – olosuhteet, jotka ovat haasteellisia. – – Sitten edistymme henkilökohtaisen edistymisen kaltevuuskulman mukaisesti. Tulevaisuutemme määräytyy paljon vähemmän lähtökohtamme mukaan ja paljon enemmän kaltevuuskulmamme mukaan. Jeesus Kristus näkee jumalalliset mahdollisuudet riippumatta siitä, mistä aloitamme. – – Herran laskuopissa Hän tekee kaiken voitavansa auttaakseen meitä kääntämään kaltevuuskulmamme kohti taivasta.”1
Olivatpa olosuhteesi millaiset tahansa, Jeesuksessa Kristuksessa on toivoa ja parantumista! Hän on kanssasi, ja Hän johdattaa sinut rauhaan ja iloon, kun etsit Häntä – aina.