Evankeliumit: Neljä todistusta Vapahtajasta

Gaye Strathearn, uskontokasvatuksen apulaisdekaani, Brigham Youngin yliopisto, ja Frank F. Judd jr., muinaisten pyhien kirjoitusten professori, Brigham Youngin yliopisto

Kun katsomme tarkasti kutakin neljästä evankeliumista, voimme havaita selvästi erottuvia näkökulmia, jotka tähdentävät tärkeitä totuuksia Jeesuksesta Kristuksesta.

Kuva

Jeesus Kristus istuu pöydän ääressä apostoliensa kanssa

Minun muistokseni, Walter Rane; kaikki muut kuvitukset Paul Mann

Sana evankeliumi tarkoittaa ”hyvää uutista”, ja hyvä uutinen on, että Jeesus Kristus tuli maan päälle ja toteutti pelastustehtävänsä (ks. 3. Nefi 27:13–14). Uuden testamentin neljä evankeliumia kuvaavat Vapahtajan elämää ja palvelutyötä.

Jokainen evankeliumi kirjoitettiin alun perin itsenäisenä todistuksena Vapahtajasta. Kun katsomme tarkasti kutakin todistusta yksilöllisesti, voimme arvostaa selvästi erottuvia näkökulmia, jotka tähdentävät tärkeitä totuuksia Jeesuksesta Kristuksesta.

Kuva

mies kirjoittaa kirjakääröön toisen miehen katsoessa

Markus

Kuka hän oli?	Perinteisesti uskotaan hänen olevan Johannes Markus, Paavalin lähetystyötoveri (ks. Ap. t. 12:25).
Mitkä olivat hänen lähteensä?	Mahdollisesti Pietari, jonka mukana hän oli Roomassa ja jonka muistoja Vapahtajasta hän kirjoitti muistiin.¹
Milloin hänen evankeliuminsa kirjoitettiin?	Luultavasti vuosina 65–70 jKr. (ensimmäinen neljästä Uuden testamentin evankeliumista, joka kirjoitettiin).
Mikä oli hänen ensisijainen kohdeyleisönsä?	Pakanoihin, mahdollisesti roomalaisiin, kuuluvat lukijat. Markus selittää juutalaisia tapoja lukijoille, jotka eivät tunteneet Jeesuksen kieltä ja kulttuuria (ks. Mark. 7:1–4), ja hän mainitsee myös roomalaisia tapoja (ks. Mark. 6:48; 13:35).

Sen sijaan että Markus aloittaisi Jeesuksen syntymästä, hän aloittaa Jeesuksen kasteesta, kun Jumala julisti Jeesuksen olevan rakas Poikansa (ks. Mark. 1:11). Tämä jumalallinen hyväksyntä ja identiteetti ovat Jeesuksen valtuuden perusta sairauksien, tautien ja vastustuksen voittamiseen.

Yleisesti ottaen Markus tähdentää, että vaikka Jeesus torjuttiin, Hänet ymmärrettiin väärin ja Hän kuoli nöyryyttävän kuoleman ristillä, niin Hän voitti lopulta kaiken.

Kun Jeesus osoitti valtuutensa, muut juutalaiset ymmärsivät Hänet usein väärin (ks. Mark. 1:27; 4:11–12; 8:27–28), mukaan lukien Hänen kotikaupunkinsa Nasaretin asukkaat (ks. Mark. 6:1–4) ja jotkut perheenjäsenet (ks. Mark. 3:21, ks. myös Joh. 7:5). Edes Hänen omat opetuslapsensa eivät täysin ymmärtäneet Hänen palvelutyönsä laajuutta (ks. Mark. 4:36–41).

Vastustuksesta ja väärinymmärryksistä huolimatta Jeesus oli kuitenkin voitokas. Palvelutyönsä aikana kuolevaisuudessa Hän opetti opetuslapsilleen, että Hän nousisi kuolleista (ks. Mark. 8:31; 9:31; 10:34). Ristillä jopa roomalainen sadanpäällikkö julisti, että Jeesus oli todella Jumalan Poika (ks. Mark. 15:39). Haudalla eräs sanansaattaja, jolla oli valkoinen viitta, vahvisti, että Jeesus oli noussut kuolleista (ks. Mark. 16:5–6), ja monet silminnäkijät näkivät ylösnousseen Kristuksen itse (ks. Mark. 16:9–14).

Mitä me voimme oppia Markukselta

Niille, jotka ihmettelevät, miksi useammat ihmiset eivät hyväksyneet ristiinnaulittua Messiasta, ja jotka pyrkivät saamaan oman todistuksensa tai vahvistamaan sitä, Markuksen evankeliumi tarjoaa toivoa. Alusta asti ihmiset ovat ymmärtäneet väärin Jeesuksen Kristuksen. Mutta ne, jotka etnisestä alkuperästä tai taustasta riippumatta pysyvät kärsivällisesti uskollisina ja seuraavat Vapahtajaa, saavat varmuuden siitä, että ”tämä mies oli todella Jumalan Poika” (Mark. 15:39).

Kuva

mies kirjoittamassa kirjakääröön

Matteus esittää Jeesuksen israelilaisten profetioiden täyttymisenä ja todisteena siitä, että Jumala on kansansa kanssa.

Matteus

Kuka hän oli?	Perinteisesti hänen uskotaan olevan veronkantaja, joka mainitaan jakeessa Matt. 9:9.
Mitkä olivat hänen lähteensä?	Hänen evankeliuminsa näyttää perustuvan jonkin verran Markuksen evankeliumiin sekä siihen muistiin merkittyjen kertomusten että joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta sen järjestyksen suhteen, jossa ne esitetään.
Milloin hänen evankeliuminsa kirjoitettiin?	Luultavasti vuosina 80–95 jKr.
Mikä oli hänen ensisijainen kohdeyleisönsä?	Juutalaiset lukijat. Toisin kuin Markus, Matteus ei tunne tarvetta selittää kuulijakunnalleen juutalaisia käsitteitä. Evankeliumi alkaa sukuluettelolla, joka yhdistää Jeesuksen kuninkaalliseen Daavidin sukulinjaan ja Abrahamiin, juutalaisen liiton isään (ks. Matt. 1:1–17). Siihen sisältyy kuitenkin myös useita kohtia, jotka tähdentävät pakanoiden uskoa ja heidän ottamistaan mukaan taivaan valtakuntaan (ks. Matt. 1:2–6; 8:5–12; 15:21–28), ennakoiden Vapahtajan Öljymäellä antamaa ohjetta ”opettaa kaikkia kansoja” (ks. Matt. 28:19).

Matteus esittää Jeesuksen israelilaisten profetioiden täyttymyksenä siitä, että Messias tulisi kuningas Daavidin suvusta. Hän esittää Jeesuksen myös uutena Mooseksena yhtäläisyyksien avulla: Hän tuli Egyptistä (ks. Matt. 2:13–15), piti viisi suurta saarnaa² (kuten Mooses antoi viisi lainkirjaa) ja antoi uuden lakinsa vuorella (ks. Matt. 5:1).

Matteuksen evankeliumi kuvaa Jeesuksen tulemista myös todisteena siitä, että Jumala on kansansa kanssa. Kun Johannes Kastaja oli vankilassa, hän lähetti opetuslapsensa Jeesuksen luo kysymään, oliko Jeesus se, ”jonka on määrä tulla” (ks. Matt. 11:2–3). Jeesus vastasi, että Hän tuli parantamaan ihmisiä ja opettamaan evankeliumia köyhille (ks. Matt. 11:4–5).

Vain Matteuksen evankeliumissa kerrotaan, että enkeli sanoi Jeesuksen olevan ”Immanuel – se merkitsee: Jumala on meidän kanssamme” (Matt. 1:23; ks. myös Jes. 7:14) ja että ylösnousseen Jeesuksen viimeiset sanat opetuslapsilleen olivat: ”Minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti” (Matt. 28:20).

Mitä me voimme oppia Matteukselta

Matteuksen evankeliumi on tärkeä todistus Jeesuksen tehtävästä osoittaa, että Jumala rakastaa kansaansa. Jeesuksen tuleminen maan päälle oli sen suunnitelman täyttymys, joka oli ollut olemassa alusta asti. Ennen tuomiopäivää Jumala lähetti ensin Poikansa opettamaan ja parantamaan kansaansa sekä fyysisesti että hengellisesti.

Kuva

mies kirjoittamassa kirjakääröön

Luukas tähdentää, että Jeesus oli Vapahtaja kaikille ihmisille, ei pelkästään valitulle tai eliitille.

Luukas

Kuka hän oli?	Lääkäri ja Paavalin lähetystyötoveri (ks. Kol. 4:14; 2. Tim. 4:11; Filem. 1:24).
Mitkä olivat hänen lähteensä?	Hän oppi silminnäkijöiltä ja aiemmin kirjoitetuista evankeliumeista, kenties Markuksen evankeliumista (ks. Luuk. 1:1–3).
Milloin hänen evankeliuminsa kirjoitettiin?	Luultavasti vuosina 80–90 jKr. yhdessä sen rinnakkaisteoksen Apostolien tekojen kanssa (vrt. Luuk. 1:1–4 ja Ap. t. 1:1–3).
Mikä oli hänen ensisijainen kohdeyleisönsä?	Pakanoihin kuuluvat lukijat. Kun Matteuksen sukuluettelo Jeesuksesta alkaa Abrahamista (ks. Matt. 1:2), Luukkaan sukuluettelo ulottuu Aadamiin, koko ihmiskunnan isään (ks. Luuk. 3:38). Markukseen verrattuna Luukas toisinaan muokkaa viittauksia, jotka eivät olleet yhtä merkityksellisiä hänen ei-juutalaisille lukijoilleen, kuten jättää pois juutalaisten uskonnollisia perinteitä ja muuttaa aramealaisia tai heprealaisia nimiä tai nimikkeitä.

Luukas mainitsee muita evankeliumeja enemmän uskollisia naisia, joista jotkut seurasivat Jeesusta ja avustivat Häntä varoillaan (ks. Luuk. 8:1–3). Hän huomauttaa, että toiset naiset näkivät Vapahtajan kuoleman ja julistivat apostoleille, että Jeesus oli noussut kuolleista (ks. Luuk. 23:49, 55–56; 24:1–10).

Luukas tähdentää, että Jeesus oli kaikkien ihmisten Vapahtaja, ei vain valittujen tai eliitin. Hän tähdentää myös, että Vapahtajan sanoma toteutettiin Pyhän Hengen voimalla. Luukas mainitsee ne, jotka olivat täynnä Henkeä, kun he valmistautuivat Vapahtajan tuloon ja profetoivat Vapahtajasta (ks. Luuk. 1:15, 35, 41, 67; 2:25–27). Jeesus itse sai Hengen, palveli muita sen välityksellä (ks. Luuk. 3:16, 22) ja julisti, että Jumala on halukas antamaan tämän saman Hengen lapsilleen (ks. Luuk. 12:10).

Vain Luukas sisällyttää mukaan Herran seitsenkymmenille antaman tehtävän opettaa evankeliumia kaikille (ks. Luuk. 10:1–12). Tätä teemaa jatketaan Apostolien teoissa, kun opetuslapset vievät hyvän uutisen Jerusalemista ”maan ääriin saakka” (Ap. t. 1:8).

Mitä me voimme oppia Luukkaalta

Enemmän kuin muut evankeliumit Luukkaan evankeliumi osoittaa, että maailman Vapahtaja kohtasi ennalta asetetun tehtävänsä arvokkaasti ja rohkeasti, jotta jokainen meistä voisi kokea Hänen sovituksensa ja ylösnousemuksensa siunaukset taustastamme riippumatta.

Kuva

mies kirjoittamassa kirjakääröön

Johannes

Kuka hän oli?	Apostoli Johannes. Monet varhaiset kristityt uskoivat Johanneksen olevan se tässä evankeliumissa nimeltä mainitsematon opetuslapsi, ”joka oli Jeesukselle rakkain” (ks. Joh. 13:23). Nykyajan ilmoitus vahvistaa tämän henkilöllisyyden (ks. 3. Nefi 28:6; OL 7:1).
Mitkä olivat hänen lähteensä?	Hänen silminnäkijän todistuksensa, Johannes Kastajan kirjoitukset (ks. OL 93:6–16) ja nimettömät uskolliset opetuslapset, jotka auttoivat Johannesta kokoamaan nämä tiedot (ks. Joh. 21:24).
Milloin hänen evankeliuminsa kirjoitettiin?	Luultavasti vuosina 90–110 jKr.
Mikä oli hänen ensisijainen kohdeyleisönsä?	Kaikki ihmiset. Johanneksen evankeliumi kehottaa jokaista ”[uskomaan] Jeesuksen olevan Kristus” (Joh. 20:31). Heihin kuuluvat ne, jotka eivät vielä usko, sekä opetuslapset, jotka pyrkivät edelleen uskomaan ja vahvistamaan uskoaan Häneen.

Johanneksen evankeliumi on ainutlaatuinen neljän evankeliumin joukossa. Antiikin aikana se tunnettiin ”hengellisenä evankeliumina”³, koska se tähdensi Jeesuksen jumalallista luonnetta. Sen ensimmäisessä jakeessa sanotaan: ”Alussa oli Sana. Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli Jumala.” (Joh. 1:1, korostus lisätty.) Mutta siinä tähdennetään myös, että ”Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme” (Joh. 1:14).

Tämä evankeliumi osoittaa, että yksi syy siihen, miksi monet eivät ymmärtäneet Jeesuksen opetuksia, oli se, että Hän oli ”ylhäältä” ja Hänellä oli erilainen, iankaikkinen näkökulma kuin ihmisillä, jotka kuuluvat ”tähän maailmaan” (Joh. 8:23; ks. myös 3:11–13, 31). Hänen muiden kanssa käymiensä keskustelujen huolellinen lukeminen osoittaa, kuinka Jeesus käytti näitä keskusteluja auttaakseen ihmisiä kohottamaan näkemystään ja aloittamaan iankaikkisen näkökulman omaksumisen. Aina kun Hän puhui, Hän ilmaisi Jumalan sanoja (ks. Joh. 8:40; 14:10, 24), ja toimiessaan Hän toteutti Jumalan tahdon (ks. Joh. 4:34; 5:30; 6:38).

Mitä me voimme oppia Johannekselta

Johanneksen evankeliumissa tuodaan esiin sen tarkoitukset: ”Kaikille, jotka ottivat [Jeesuksen] vastaan, hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapsiksi, kaikille, jotka uskovat häneen” (Joh. 1:12), ja ”tämä on kirjoitettu siksi, että te uskoisitte Jeesuksen olevan Kristus, Jumalan Poika, ja että teillä, kun uskotte, olisi elämä hänen nimensä tähden” (Joh. 20:31). Tämä evankeliumi muistuttaa siten kaikkia lukijoitaan siitä, miten tärkeää on antaa Jeesuksen opettaa meille, kuinka voimme syventää ymmärrystämme Jumalan iankaikkisesta näkökulmasta.

Yhteenveto

Voimme oppia monia asioita pohtimalla, kuinka kukin evankeliumi tähdentää Jeesuksen palvelutyön eri puolia ja maalaa yksilöllisen muotokuvan Vapahtajasta. Jokainen evankelista lausui innoituksen välityksellä oman ainutlaatuisen todistuksensa Jeesuksesta Kristuksesta. Kun heidän todistuksensa ymmärretään, ne voivat lisätä valaisevia näkökulmia omaan Uuden testamentin tutkimiseemme ja ymmärrykseemme maailman Vapahtajasta.

Näissä yksilöllisissä todistuksissa opetetaan muiden voimallisten aiheiden muassa, että Jeesus Kristus on Vapahtaja, joka täyttää liittokansalleen antamansa lupaukset (Matteus), joka auttaa meitä vastoinkäymisten läpi odottaessamme iankaikkista voittoa (Markus), jonka Henki kutsuu meitä myötätuntoisesti auttamaan kaikkia ihmisiä (Luukas) ja joka viitoittaa tietä ykseyteen Jumalan kanssa (Johannes).