Julkaistaan vain sähköisenä: nuorille aikuisille
Mitä jos minulle ei ole sijaa taivaallisen Isän suunnitelmassa?
Esitin usein itselleni tämän kysymyksen, mutta olen ymmärtänyt, että Jumalan valtakunnassa on sija jokaiselle.
Valokuva Unsplash
Kun olin naimaton ja kävin nuorten naimattomien aikuisten seurakunnassani, monet ystävistäni ja minä kohtasimme paljon haasteita pyrkiessämme saamaan iankaikkisen avioliiton ja perheen siunaukset, joista opimme Jeesuksen Kristuksen evankeliumissa. Jotkut näistä ystävistä olivat naimattomia paljon pidempään kuin halusivat, toiset olivat menneet naimisiin, mutta yhtäkkiä he jäivät leskeksi tai erosivat, ja toiset kohtasivat vakavia terveyteen liittyviä haasteita, jotka vaaransivat heidän mahdollisuutensa mennä naimisiin tai saada omia lapsia.
Ponnistelimme eri tavoin säilyttääksemme uskomme menetetystä toivosta ja särkyneistä unelmista huolimatta.
Alkuun, kun tulin kotiin lähetystyöstäni, toivoin, että menisin pian naimisiin. Olin äskettäin hyväksynyt sen, että koen samaan sukupuoleen kohdistuvaa viehtymystä, ja päätin, että pysyisin uskollisesti liittopolulla ja suhtautuisin toiveikkaasti tulevaisuuteeni evankeliumissa enkä antaisi periksi. Mutta naisten kanssa seurusteleminen oli silti haaste. Ja kun lähetystyöni jälkeiset vuodet kuluivat, toiveeni naimisiinmenosta heikkeni ja tuntui sen sijaan käytännössä mahdottomalta.
Minulla oli todistus perhejulistuksessa opetetusta opista1, mutta joskus sitä oli tuskallista lukea, koska siinä kuvattu hieno iankaikkinen perhe ei vain tuntunut minusta mahdolliselta.
Mietin, miten ystäväni ja minä sovimme taivaallisen Isän suunnitelmaan.
Herra on tietoinen meistä
Yhtenä yönä, kun koettelemukseni painoivat minua raskaasti, näin unen. Unessa tunsin pakahduttavaa rakkautta. Uneksin, että Jumala kutsui minua pyytämään Häneltä ruokaa, ja uneksin, että menin nukkumaan ja noustessani olin ihmeellisesti saanut tuota ruokaa. Uni oli niin elävä, että herätessäni olin miltei yllättynyt siitä, ettei vuoteeni juurella ollut ruokaa odottamassa minua. Uneni sai minut täysin vakuuttuneeksi siitä, että Jumala oli ravinnut minua ja tulisi edelleenkin ravitsemaan minua.
Uni pysyi mielessäni koko päivän, ja minulla oli hämärä muistikuva eräästä lopen uupuneesta Vanhan testamentin profeetasta, joka meni nukkumaan ja heräsi enkelin tarjoamalle aterialle, mutta en muistanut, kuka hän oli. Halusin sinä iltana löytää kertomuksen pyhistä kirjoituksistani, mutta tunsin innoitusta avata ensin Ensign-lehden ja selailla sitä. Kun avasin lehden, huomasin takakannen sisäsivulla kauniin maalauksen.
Se oli Walter Ranen maalaus Enkeli tuli Elian luo, ja siinä kuvattiin juuri sitä Vanhan testamentin kertomusta, jonka olin yrittänyt muistaa.
Olin ällistynyt. Miten se oli mahdollista?
Kertomus, jota olin etsinyt, on luvussa 1. Kun. 19. Profeetta Elia on uuvuksissa, koska hän on jatkuvasti pakosalla. Hän on valmis antamaan periksi ja pyytää Herraa ottamaan henkensä ja asettuu sitten kinsteripensaan juurelle nukkumaan (ks. jae 4). Hän herää ja löytää vettä ja lämmintä leipää, jota hän syö, ja sitten hän menee takaisin nukkumaan. Sitten toisen kerran enkeli herättää hänet ja sanoo: ”Nouse ja syö, muutoin matka käy sinulle liian raskaaksi” (jae 7). Ja kun hän tekee niin, hän sai lopulta ”voimaa kulkea neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä” (jae 8).
Hämmästykseni vain lisääntyi, kun samassa lehden numerossa oli uskoa vahvistava artikkeli samaan sukupuoleen kohdistuvasta viehtymyksestä.2
Hämmästelin Herran huolenpitoa minusta. Pyhä Henki vahvisti, että nämä muiden innoitetut sanat oli täydellisesti ajoitettu ja tarkoitettu minulle. En voinut kieltää, että Jumala oli tietoinen minusta ja huolehtisi tarpeistani, jos seuraisin Häntä edelleen.
Jeesuksen Kristuksen seuraaminen on avain
Elian tavoin minusta tuntui toisinaan, että matkani oli liian raskas kestää. Mutta sillä hetkellä tunsin, että Herra todella rakasti ja ymmärsi minua. Tiesin, että Hän ymmärsi olosuhteeni ja että kärsimykselläni oli Hänelle merkitystä. Ja jos nauttisin sitä hengellistä ravintoa, jota vain Hän voisi antaa, saisin voimaa jatkaa matkaani.
Olen oppinut sekä koettelemusten että hengellisten kokemusten myötä, että monet töyssyt tiellä ja kiertotiet elämässä eivät estä meitä saamasta sijaa taivaallisen Isän suunnitelmassa.
Opin, että eläminen uskossa Jeesukseen Kristukseen on paras suunnitelma elämää varten! Jos elämme uskon varassa ja pidämme liittomme riippumatta henkilökohtaisesta tai perhetilanteestamme, me kuljemme eteenpäin Hänen suunnitelmassaan.
Elämme Kristuksen kanssa
Aivan kuten minulla ja hyvin monilla ystävilläni nuorten aikuisten seurakunnassani oli toisinaan vaikeuksia uskoa tulevaisuuteen, tunnen nyt monia ihmisiä, joiden ainutlaatuiset olosuhteet saavat heidät tuntemaan, etteivät he kuulu Jumalan pelastussuunnitelmaan. Mutta kun ystäväni ja minä olemme syventäneet omistautumistamme evankeliumiin ja turvanneet Vapahtajaan suunnitelmissamme elämäämme varten, olemme tunteneet ja nähneet Hänen rakkautensa, johdatuksensa ja ihmeensä.
Kuten Paavali sanoo jakeessa 2. Kor. 5:7: ”Mehän elämme uskon varassa, emme näkemisen.” Tulipa tiellemme mitä pettymyksiä, täyttymättömiä odotuksia tai kamppailuja tahansa, niin jos elämme uskon varassa ja vaalimme liittojamme, me sekä sovimme täydellisesti Hänen suunnitelmaansa lapsiaan varten että meidät on myös ”iankaikkisesti ympäröity hänen rakkautensa käsivarsilla” (2. Nefi 1:15).
Vaikka voimme innokkaasti seurata Kristusta ja tehdä Hänen työtään (ks. OL 58:27), Hänen suunnitelmansa tarkoituksena ei ole saada meitä huolestumaan silloin, kun elämämme ei suju suunnitelmiemme mukaan. Sen sijaan Hän haluaa meidän turvaavan Häneen, tekevän liittoja Hänen kanssaan, ohjaavan toinen toistamme takaisin Hänen luokseen ja kokevan iloa ja kasvua ainutlaatuisten kuolevaisuuden kokemustemme kautta.
Se on Jumalan suunnitelman ydin: johtaa meitä liittopolulla ja toivottaa meidät jokainen tervetulleeksi takaisin Hänen rakastavien käsivarsiensa suojiin. Ja kun seuraamme Häntä, me voimme aivan ehdottomasti nähdä, että jokaiselle meistä on sija Hänen suunnitelmassaan.