”Ole poikasi vierellä”, Liahona, tammikuu 2023.
Myöhempien aikojen pyhien kertomaa
Ole poikasi vierellä
Kun Henki oli puhunut isälleni pappeuteen asettamiseni aikana, isä käänsi elämänsä suunnan.
Neljä sukupolvea, Kwani Povi Winder
Minusta tuli aktiivinen kirkossa, kun Bill-enoni vei kaksi siskoani ja minut Alkeisyhdistykseen. Alkeisyhdistyksen opettajani Jean Richardson oli ystävällinen äitihahmo. Pidin hänestä ja uusista kirkkoystävistäni, jotka olivat minulle paljon ystävällisempiä kuin naapurustoni lapset. Niinpä päätin jäädä.
Kun lähestyin 12-vuotissyntymäpäivääni, piispa Dal Guymon kehotti minua ottamaan vastaan Aaronin pappeuden ja tulemaan asetetuksi diakoniksi. En ollut varma, mitä se tarkoitti, mutta vastasin myöntävästi. Sitten hän sanoi: ”Mitä jos pyytäisit isääsi tuomaan sinut tänne ensi sunnuntaina, niin me asetamme sinut.”
Isä ja hänen perheensä olivat lakanneet käymästä kirkossa, kun hän oli noin 13-vuotias. Aikuisena hän vietti useimmat viikonloput paikallisissa baareissa tai perhokalastuksen parissa. Hän oli palvellut Yhdysvaltain laivastossa toisen maailmansodan ja Korean sodan aikana. Hän poltti sikareita, joi ja kiroili, mutta montanalaisessa pikkukaupungissamme hänet tunnettiin rehellisenä ja oikeudenmukaisena miehenä.
Kun isä vei minut kirkkoon seuraavana sunnuntaina, se oli iso asia. Kun asettamisen aika koitti, piispa Guymon pyysi minua tulemaan huoneen etuosaan ja istuutumaan tuolille. Muutamat miehet – mutta ei isäni – panivat kätensä pääni päälle ja suorittivat toimituksen.
Tunsin useiden isojen käsien painon päälläni. Isä, joka istui penkillä muutaman metrin päässä, tunsi erilaisen painon – rinnassaan. Ääni puhui hänelle hänen sisimmässään sanoen: ”Sinun pitää olla poikasi vierellä seuraavan kerran, kun näin tapahtuu.”
Seuraavina viikkoina isä käänsi elämänsä suunnan ja alkoi käydä kirkossa joka sunnuntai. Pian kirkosta tuli perhe-elämämme keskipiste.
Isästä tuli diakonien, opettajien ja pappien koorumini neuvoja, pyhäkoulunopettajani sekä koripallo-, softball- ja lentopallovalmentajani. Kun olimme kotiopetustovereita, isä auttoi muita miehiä ja perheitä palaamaan aktiivisiksi kirkossa.
Isäni avulla koin oman henkilökohtaisen kääntymykseni, joka muutti minua. Sen jälkeen olen yrittänyt huomioida miehiä, jotka isäni tavoin saattaisivat vastata kutsuun tulla parhaaksi isäksi, mitä he voivat olla.
Olen ikuisesti kiitollinen siitä, mitä Bill-enoni, ystävällinen Alkeisyhdistyksen opettaja, viisas piispa ja isäni tekivät hyväkseni 60 vuotta sitten.