Julkaistaan vain sähköisenä: nuorille aikuisille
Jouduin kokemaan väkivaltaa – kuinka voisin ikinä antaa anteeksi?
Kannoin todella paljon vihaa ja kaunaa vuosien ajan, mutta Jeesuksen Kristuksen evankeliumi auttoi minua löytämään toivon.
Kun olin hyvin pieni, kärsin monenlaista väkivaltaa ja kaltoinkohtelua erään perheeni jäsenen ja erään toisen perheeni ulkopuolisen taholta. Tuon kaltoinkohtelun vuoksi sydämeni oli varttuessani pelon, vihan ja suuren kaunan vallassa. Toisinaan uskoin olevani itse syy siihen, mitä minulle oli tapahtunut, ja tunsin syyllisyyttä. Tunsin itseni maailman likaisimmaksi ihmiseksi. Ja kannoin noita tunteita mukanani varttuessani aikuiseksi.
Kaikki kuitenkin muuttui, kun olin 20-vuotias ja lähetyssaarnaajat koputtivat oveeni esittääkseen minulle erityisen sanoman – sanoman, joka oli täynnä uskoa, rakkautta ja toivoa. He kertoivat minulle Jeesuksen Kristuksen evankeliumista.
Kun kuuntelin heitä, tunsin sydämessäni rauhaa ja levollisuutta, jotka olivat olleet kadoksissa suurimman osan elämästäni. Saatoin vilpittömästi tuntea, että taivaallinen Isä ja Jeesus Kristus todella rakastavat minua ja että arvoni ei ollut heikentynyt kaikesta kokemastani huolimatta. Voisiko tämä olla keino päästä viimein vapaaksi syyllisyydestä ja häpeästä, joita olin kantanut mukanani koko elämäni ajan?
Tietoa Vapahtajan parantavasta voimasta
Lähetyssaarnaajat kävivät edelleen luonani ja opettivat minua, ja vain kaksi kuukautta myöhemmin minut kastettiin. En ollut koskaan elämässäni ollut niin onnellinen. Kun opin yhä enemmän, evankeliumin periaatteet ja opetukset osoittivat minulle, kuinka voisin (se oli itse asiassa mahdollista!) saada voimaa kulkea eteenpäin rauhaa tuntien, antaa anteeksi ja lopettaa ristiriidan, jota olin kantanut niin kauan sydämessäni.1
Erityisesti minua lohduttivat seitsemänkymmenen koorumin jäsenen, vanhin Patrick Kearonin sanat yleiskonferenssissa, kun hän puhui väkivallasta. Hän opetti:
”Sinua eivät määrittele ne kauheudet, joita sinulle on tehty. Loistava totuus on, että sinut määrittelee iankaikkisesti olemassa oleva identiteettisi Jumalan poikana tai tyttärenä – –.
Kädet ojennettuina Vapahtaja tarjoaa teille parantumisen lahjan. Rohkeudella, kärsivällisyydellä ja uskollisella keskittymisellä Häneen voitte ennen pitkää oppia ottamaan täysin vastaan tämän lahjan. Voitte päästää irti tuskastanne ja jättää sen Hänen jalkojensa juureen.”2
Tiedän nyt, etten ole syyllinen siihen, mitä minulle tapahtui – olin muiden ihmisten kauhistavien tekojen uhri.
Olen hyvin kiitollinen Jeesuksen Kristuksen parantavasta voimasta. Se, että opin Hänestä ja pyrin seuraamaan Häntä, on auttanut minua kulkemaan eteenpäin tietäen, että Hän kärsi puolestani ja ymmärtää kaiken, mitä olen joutunut kokemaan. Se, että opin, että Hän kantoi kuormani yksin, niin ettei minun tarvitsisi koskaan tehdä sitä, oli minulle hämmästyttävä oivallus ja on syventänyt uskoani Häneen.
Tuskan korvautuminen rauhalla
Kokemani väkivallan aiheuttama myllerrys ei kuitenkaan ollut ainoa osa minua, joka tarvitsi parantumista. Opin, että sovituksensa voimalla Jeesus Kristus paitsi puhdistaa meidät synneistämme myös lohduttaa meitä ja auttaa meitä kulkemaan eteenpäin, kasvamaan ja antamaan anteeksi niille, jotka ovat loukanneet meitä syvästi.
Anteeksiantaminen on vaikeaa, ja joskus se voi tuntua mahdottomalta. Niin oli hyvin pitkään minun tapauksessani. Mutta kun keskityin toipumaan väkivallan jälkiseurauksista, tajusin, että voisin työskennellä kohti anteeksiantoa hitaasti ajan kuluessa, koska se oli välttämätöntä täydellisen toipumisen kannalta.
Presidentti Russell M. Nelson opetti meille äskettäin ristiriitojen lopettamisesta elämässämme. Hän sanoi: ”Jos anteeksianto tuntuu tällä hetkellä mahdottomalta, pyytäkää Jeesuksen Kristuksen sovitusveren kautta voimaa avuksenne. Kun teette niin, lupaan teille henkilökohtaista rauhaa ja hengellisen liikevoiman sysäyksen.”3
Vapauttaakseni sieluni vihasta ja kaunasta turvasin siihen, että Vapahtaja auttaisi minua todella antamaan anteeksi ja pääsemään eroon ristiriidasta sydämessäni. Se oli pitkä prosessi, mutta kun osoitin uskoa, tunsin Vapahtajan rohkaisevan rakkauden ja rauhan korvaavan ne kielteiset tunteet, joita olin kantanut todella kauan. Pystyin viimein ymmärtämään, että vaikka menneisyyttä ei voi pyyhkiä pois eikä muuttaa, sen voi hyväksyä ja siitä voi päästä yli, ja se auttoi minua tuntemaan suurta toivoa tulevaisuuteen.
Kristus on meidän kanssamme
Huolimatta siitä, mihin uskoin nuorena, Herra on meidän kanssamme kaikessa. Hän rakastaa meitä äärettömällä rakkaudella. Elämäntilanteessani olin hyvin toivoton, mutta Hän näytti minulle, kuinka Hän voi auttaa meitä kääntämään pahimman kärsimyksemme kauniiksi uskoksi ja voimaksi.
Rakastan tätä evankeliumia, eikä minulla ole mitään epäilyksiä polusta, jolle olen lähtenyt Jeesuksen Kristuksen opetuslapsena. Tiedän sydämessäni, että Jeesus Kristus ja taivaallinen Isäni rakastavat minua – ja meitä jokaista. He ovat valmiita auttamaan meitä tekemään mahdottomalta tuntuvia asioita, varsinkin jos mahdotonta on sellaisen anteeksiantaminen, mikä vaikuttaa anteeksiantamattomalta. Olkaa vahvoja, sinnikkäitä ja uskokaa, niin teitä siunataan runsaasti.
Tiedän, että minua on siunattu siten.