”Olet aina tiennyt”, Liahona, helmikuu 2023.
Henkilökuvia uskosta
Olet aina tiennyt
Olin saanut todistuksen palautetusta evankeliumista, mutta minulla oli vielä kymmenen kuukautta jäljellä työsopimustani toisen kirkon pappina.
Valokuva Leslie Nilsson
Kun olin noin yhdeksänvuotias, minulla oli paha hammaskipu. Kipu kävi sietämättömäksi, mutta meillä ei ollut rahaa mennä hammaslääkäriin. Siihen aikaan asuin enkelimäisen isoäitini luona Meksikossa.
Kyyneleet silmissään hän kysyi minulta: ”Uskotko Jeesukseen ja siihen, että Hän voi auttaa sinua?”
Sanoin hänelle uskovani. Hän pyysi minua menemään viereiseen huoneeseen, polvistumaan ja rukoilemaan ihmettä. Vuodatin sydämeni rukouksessa, mutta mitään ei tapahtunut. Turhautuneena painoin leukaani mahdollisimman lujaa ja pidin toisen rukouksen. Pian tuska oli poissa! Kun kiiruhdin kertomaan isoäidilleni, huomasin hänet polvillaan anomassa Jumalalta apua pienelle lapsenlapselleen. En ole koskaan unohtanut sitä näkymää, ja olen kiitollinen isoäidilleni.
Seurasi muitakin hengellisiä kokemuksia.
Kun täytin 14 vuotta, muutin Texasiin Yhdysvaltoihin vanhempieni ja sisarusteni luo. Löysin paikallisen kirkon ja aloin käydä siellä säännöllisesti. Jumalasta saamieni kokemusten ansiosta halusin kertoa Hänen nimestään ja evankeliumistaan kaikille, jotka kuuntelisivat minua. Kun olin 15-vuotias, ilmoittauduin pappisseminaariin tullakseni papiksi. Kahden vuoden ajan osallistuin Raamattu-tunneille ennen koulua, koulun jälkeen ja viikonloppuisin.
Eräänä aamuna lukiossa kuulin melua poikien pukuhuoneesta. ”Sinä mormoni!” joku huusi. En ollut koskaan aiemmin kuullut tuota sanaa, mutta se kuulosti loukkaukselta.
Myöhemmin sain tietää, että se, jolle huudettiin, oli hyvä ystäväni Derek.
”Olen pahoillani, että sinua kutsuttiin mormoniksi”, sanoin.
Derek hymyili ja kysyi: ”Et taida tietää, mikä mormoni on?”
Hän kertoi minulle, että se oli Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäsenistä käytetty nimitys.
”Oletko siis kristitty?” kysyin.
Kun hän vastasi myöntävästi, olin iloinen tietäessäni, että meillä oli yhteinen usko Jeesukseen Kristukseen.
”Oletko kysynyt Jumalalta?”
”Keitä nämä mormonit ovat”, mietin, ”ja mihin he uskovat?”
Menin internetiin ottamaan selvää. Muutaman minuutin kuluttua olin vakuuttunut siitä, ettei ystäväni loppujen lopuksi ollutkaan kristitty ja että hän joutuisi helvettiin. Niinpä ryhdyin työhön pelastaakseni hänet.
Seuraavien kahden vuoden aikana luin jokaisen kirjan, jonka löysin kirkosta, mukaan lukien koko Mormonin kirjan – kahdesti. Tapasin myös Derekin ja kokoaikaiset lähetyssaarnaajat yrittäen auttaa heitä.
Kun täytin 17 vuotta, valmistuin pappisseminaarista, minut asetettiin papiksi ja minusta tuli pienen seurakunnan pastori Texasissa. Kaksi kuukautta asettamiseni jälkeen keskustelin jälleen lähetyssaarnaajien kanssa.
Toinen heistä kysyi: ”Olet lukenut Mormonin kirjan ja olet osallistunut jokaiseen oppiaiheeseen, jonka voimme tarjota, mutta oletko kysynyt Jumalalta, onko sanomamme totta? Etkö tunnistaisikin Häneltä tulevan vastauksen?”
”Tietenkin”, vastasin ylpeänä.
”Nähdäkseni et voi hävitä tässä tilanteessa”, lähetyssaarnaaja vastasi. ”Jos kysyt Jumalalta, onko se, mihin ystäväsi uskoo, totta, ja Jumala sanoo, ettei se ole, niin olet suorittanut tehtävän, jota varten aloitit tämän matkan. Mutta jos Hän sanoo, että sanomamme on totta, mieti, kuinka paljon voisit saada.”
En ollut koskaan ajatellut sitä tuolla tavoin. Sinä iltana polvistuin huoneessani luettuani kohdan Moroni 10:3–5. Vastaukseni Jumalalta oli yksinkertainen mutta voimallinen. Hiljaisella, vienolla äänellä Hän vastasi minulle: ”Olet aina tiennyt.”
Uusi luku opetuslapseudessani
Nyt kun minulla oli todistus palautetusta evankeliumista, entä papintyöni? Minulla oli vielä kymmenen kuukautta jäljellä työsopimuksestani pastorina. Rukoiltuani paljon ja neuvoteltuani Jumalan kanssa päätin suorittaa palveluni loppuun. Seuraavien kymmenen kuukauden ajan kerroin edelleen perinteisistä Raamatun totuuksista, mutta mahdollisuuksien mukaan lisäsin palautetun evankeliumin näkökulman. Nuo totuudet koskettivat ihmisiä, ja pieni laumani kasvoi 20:stä lähes 150:een.
Kun työsopimukseni päättyi, minulle tarjottiin vakituista työpaikkaa, mutta tiesin, että oli aika mennä kasteelle ja liittyä kirkkoon. Oli aika aloittaa uusi luku opetuslapseuden matkallani.
Kun kerroin perheeni jäsenille, he eivät olleet iloisia – aluksi. Mutta kolme kuukautta kirkkoon liittymiseni jälkeen kastoin äitini ja kaksi sisarustani. Palveltuani kokoaikaisessa lähetystyössä Oklahoma Cityn lähetyskentällä Oklahomassa Yhdysvalloissa kastoin pikkusiskoni.
Jos joku kysyy, miksi muutin uskontoani, vastaan aina: ”Minä en muuttanut uskontoani – olen yhä harras kristitty. Sen sijaan vahvistin yksinkertaisesti suhdettani Vapahtajaan tulemalla kastetuksi jäseneksi Hänen kirkkoonsa – Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkkoon. Tunnen Hänet henkilökohtaisesti ja läheisemmin nyt kuin aiemmin, ja se on evankeliumin palautuksen, Mormonin kirjan, nykyajan profeettojen sekä temppelissä tarjolla olevien pelastuksen ja korotuksen pyhien toimitusten ansiota.”
Nyt minulla on etuoikeus työskennellä kokoaikaisena seminaarinopettajana. Omistan yhä elämäni Jeesukselle Kristukselle ja Hänen evankeliumilleen. Ja kerron yhä kaikille, jotka haluavat kuunnella ”suuren ilon ilosanomaa” (ks. Luuk. 2:10).