Juutalaisia hautaustapoja

Lasarus, Martta ja Maria olivat sisaruksia, jotka asuivat Betanian kaupungissa. He olivat Vapahtajan ystäviä, ja Hän kävi heidän luonaan useaan otteeseen. Tietyssä vaiheessa palvelutyötään Jeesus lähti Juudeasta, missä Betania sijaitsi, koska alueen juutalaiset halusivat surmata Hänet (ks. Joh. 10:39–40). Kun Jeesus oli poissa, Lasarus sairastui, kuoli ja hänet haudattiin juutalaisten tapojen mukaisesti (ks. Joh. 11:1–17).

Nämä ovat tapoja, joita he olisivat todennäköisesti noudattaneet Lasaruksen kuoltua ja häntä haudattaessa.

Kun henkilö oli kuollut, hänen silmänsä suljettiin. Ruumis pestiin tuoksuaineilla kuten nardusöljy, mirha ja aloe (ks. Luuk. 23:56; Joh. 19:38–40).

Ruumis käärittiin kankaaseen ja kannettiin perheen kotiin, missä sukulaiset ja naapurit saattoivat käydä (ks. Ap. t. 9:37).

Tavallisesti kahdeksan tunnin kuluessa kuolemasta ruumis kannettiin hautaan paareilla, jotta kaikki vierailijat näkisivät ruumiin (ks. Luuk. 7:12–14). Naiset johtivat kulkuetta. Perheenjäsenet repivät vaatteensa surun merkkinä.

Jotkin haudat oli kaiverrettu kallioon (ks. Matt. 27:58–60). Haudoissa oli pieni suuaukko, joten ihmisten oli kumarruttava päästäkseen sisään.

Ruumis laskettiin kivestä hakatulle penkille. Hauta suljettiin suurella pyöreällä kivellä, jotta varkaat tai eläimet eivät pääsisi sisään.¹

Kun Jeesus oli herättänyt Lasaruksen kuolleista, Hänen opetuslapsillaan oli voimallinen syy tuntea toivoa eikä vain surra rakkaan ihmisen menetystä. He eivät voineet kieltää, että Jeesuksen Kristuksen ansiosta ”hauta [ei] saisi voittoa eikä kuolemalla olisi pistintä” (Moosia 16:7).