Palvelutyötä toivon ja uskon turvin

Kun pidämme liittomme osoittaen uskoa, me voimme olla apuna johdattamassa muita toivon lähteen luo.

Kuva

nainen koskettaa Vapahtajan viitan helmaa

Esimerkki toivosta ja uskosta

Markuksen evankeliumissa on koskettava kertomus eräästä naisesta, ”jota kaksitoista vuotta oli vaivannut verenvuoto”. Saamme tietää, että ”hän oli kärsinyt paljon monien lääkärien käsissä ja kuluttanut kaiken omaisuutensa saamatta mitään apua; pikemminkin hänen tilansa oli huonontunut”. (Mark. 5:25–26.)

Kaksitoista vuotta on pitkä aika kärsiä. Koko omaisuus on paljon kulutettavaa. Ja hänen tilansa oli vain huonontunut. Jos jollakulla oli oikeus tuntea toivottomuutta, niin tällä naisella.

Silti, kun ”hän oli kuullut Jeesuksesta, – – hän väentungoksessa tuli Jeesuksen taakse ja kosketti [Jeesuksen viittaa]”, koska hän uskoi, että ”jos pääsen koskettamaan edes hänen viittaansa, niin minä paranen”.

Markus kertoo, että naisen uskon tähden ”siinä samassa verenvuoto tyrehtyi ja hän tunsi ruumiissaan, että vaiva oli poissa”. (Mark. 5:27–29.)

Naisen Jeesukseen kohdistuvaan toivoon ja uskoon vastattiin siunauksella. ”Jeesus sanoi hänelle: ’Tyttäreni, uskosi on parantanut sinut. Mene rauhassa, sinä olet päässyt vaivastasi.’” (Mark. 5:34.)

Missä tahansa haasteessa, olipa se kooltaan tai kestoltaan millainen hyvänsä, toivoa tarvitaan kipeästi. Pelko ja epätoivo voivat lamaannuttaa meidät. Mutta toivo ja usko Jeesukseen Kristukseen kutsuvat elämäämme Hänen voimaansa ja siunauksiaan.

Toivon ja uskon osoittaminen palvelutyössä

Palvelutyöveljinä ja -sisarina meidän täytyy turvautua tuohon samaan toivoon ja uskoon. Palvelutyö voi olla sekä palkitsevaa että haasteellista. Kun joku, jota haluamme auttaa, ei näytä haluavan sitä, voi olla helppoa menettää toivo. Ehkäpä olet tällaisessa tilanteessa parhaillaan jonkun perheenjäsenen tai ystävän kanssa tai jonkun sellaisen henkilön kanssa, jonka auttamistehtävä on nyt annettu sinulle. Ehkäpä verenvuodosta kärsivän naisen tavoin vain Herra tietää, kuinka paljon aikaa ja ponnisteluja olet käyttänyt yrittäessäsi löytää jotakin, mistä on apua. Mutta jos me tuon naisen tavoin löydämme toivon jatkaa auttamista uskoa osoittaen, niin Vapahtajan voima voi olla ratkaisu.

Toisinaan haasteena on palvella niitä, joilla on vaikeuksia tuntea kylliksi toivoa osoittaakseen uskoa. On joitakuita, jotka Markuksen evankeliumin naisen tavoin saattavat kohdata kroonisia sairauksia, taloudellisia takaiskuja tai mitä tahansa selvästikin musertavia koettelemuksia. Tieto siitä, etteivät he ole yksin kamppailuissaan, voi olla voimallinen toivon lähde. Voimme auttaa heitä löytämään tämän toivon, kun osoitamme halukkuutemme kantaa heidän kuormiaan, surra heidän kanssaan, lohduttaa heitä ja olla Jumalan todistajina (ks. Moosia 18:9–10).¹

Kuva

kaksi naista lukemassa lehteä tytön kanssa

Kasvattakaamme toivoa ja uskoa

Kuinka voimme kasvattaa Kristuksen kaltaisia toivon ja uskon ominaisuuksia? Tässä on muutamia ajatuksia:

Vanhin Dieter F. Uchtdorf kahdentoista apostolin koorumista on opettanut, että toivo on luottamusta siihen, että Jeesus Kristus täyttää lupauksensa sinulle.² Koska ”toivo on Hengen lahja [ks. Moroni 8:26]”³, se on jotakin, mitä voimme rukoilla (ks. OL 46:7–9).
Presidentti Russell M. Nelson on opettanut, että uskon vahvistaminen vaatii työtä. Hän kertoi, kuinka me voimme vahvistaa uskoamme tutkimalla, päättämällä uskoa, toimimalla uskossa, osallistumalla pyhiin toimituksiin kelvollisesti ja pyytämällä apua taivaalliselta Isältä.⁴