”Me seuraamme mestaripalvelijaa”, Liahona, lokakuu 2024.
Me seuraamme mestaripalvelijaa
Jeesus Kristus on täydellinen esimerkkimme myötätuntoisesta palvelutyöstä kaikkia kohtaan.
Kristus, esikuva, Hiram Powers, Smithsonian American Art Museum, museohankinta Ralph Cross Johnsonin muistoksi
Kun osallistun vaarnakonferensseihin kaikkialla kirkossa, minulla on suurenmoinen tilaisuus mennä vaarnanjohtajien kanssa käymään yksittäisten jäsenten ja perheiden luona ja palvella heitä. Näillä palvelutyökäynneillä mietin toisinaan, mitä sanoa ja tehdä, etenkin kun ne, joiden luona vierailen, käyvät läpi vaikeita haasteita. Mutta sen sijaan että keskittyisin siihen, mitä voisin sanoa tai tehdä, olen huomannut, että keskittyminen mestaripalvelijaan – Vapahtajaamme Jeesukseen Kristukseen – auttaa minua eniten palvellessani muita.
Kuten kaikessa hyvässä, Hän on täydellinen esimerkkimme. Kun lähdemme kodistamme – ja poistumme mukavuusalueeltamme – palvelemaan lähimmäisiämme, kuten Vapahtaja tekisi, Hän opastaa meitä pyrkimyksissämme. Palvelutyöstämme tulee silloin merkityksellisempää kuin mikään, mitä voisimme mitenkään sanoa tai tehdä omin voimin.
Älä mene ohi
Kun Jeesukselta kysyttiin: ”Kuka sitten on minun lähimmäiseni?” (Luuk. 10:29), Hän käytti tilaisuutta hyväkseen esittäen vertauksen. Hän kertoi miehestä, joka oli matkalla Jerusalemista Jerikoon, ”kun rosvojoukko yllätti hänet”. Rosvot ryöstivät hänet, pieksivät hänet ja jättivät hänet ”henkihieveriin” tielle. (Ks. Luuk. 10:30.)
Pian ohi kulki pappi. Papin on täytynyt nähdä, että mies oli kriittisessä tilassa, mutta hän ei pysähtynyt auttamaan. Hän ”väisti ja meni ohi” (Luuk. 10:31). Seuraavaksi eräs leeviläinen näki, kuinka pahasti mies oli loukkaantunut. Hänkin ”väisti ja meni ohi” (Luuk. 10:32). Sitten paikalle tuli samarialainen. Jeesus kuvaili, että samarialaisella oli jotakin sellaista, mitä papilla ja leeviläisellä ei ollut: samarialaisen ”tuli [miestä] sääli” (Luuk. 10:33), ja ”hän meni miehen luo, – – sitoi [haavat] ja piti hänestä huolta” (Luuk. 10:34).
Laupias samarialainen, François Sicard
Vertaus laupiaasta samarialaisesta ei koske pelkästään pappeja, leeviläisiä ja samarialaisia. Kyse on oikeastaan meistä. Meillä on veljiä ja sisaria, jotka ovat jääneet haavoittuneina elämän tien varteen. He voivat olla keitä tahansa – ystäviä, sukulaisia, naapureita, paikkakuntalaisia ja jopa niitä, jotka istuvat kanssamme kappelissa sunnuntaina. Näemmekö me heidät ja menemme ohi? Vai palvelemmeko me heitä myötätuntoisesti, kuten laupias samarialainen palveli? Useimmilla niistä, joita näemme, ei ole näkyviä haavoja. Monet kärsivät hiljaa eivätkä pyydä apua. Ainoa tapa olla varmoja suhtautumistavastamme on kohdata muut sillä rakkaudella ja myötätunnolla, jota samarialainen osoitti. Kristuksen kaltainen palveleminen tarkoittaa myötätunnon osoittamista kaikille.
Rukoile, että näkisit muiden tarpeet
Kun Jeesus kulki väkijoukon läpi, eräs nainen, jota oli vaivannut verenvuoto 12 vuotta, kurkotti Hänen puoleensa uskossa. Kun nainen kosketti Jeesuksen viitan tupsua, Jeesus tunsi, että Hänestä ”lähti voimaa”. Jeesus kääntyi naisen puoleen ja sanoi: ”Tyttäreni, uskosi on parantanut sinut. Mene rauhassa.” (Ks. Luuk. 8:43–48.)
Kun ystävät veivät Jeesuksen luo halvaantuneen katon läpi, Jeesus paransi halvaantuneen ensin hengellisesti. ”Poikani, sinun syntisi annetaan anteeksi”, Hän sanoi. Tämän seurauksena lainopettajat syyttivät Jeesusta jumalanpilkasta. Auttaakseen paikalla olevia ymmärtämään, että Hänellä on ”valta antaa maan päällä syntejä anteeksi”, Jeesus sanoi miehelle: ”Nouse, ota vuoteesi ja mene kotiisi.” Heti mies ”nousi – – kaikkien nähden”. (Ks. Mark. 2:3–12.) Kristuksen voima parantaa sairaita fyysisesti oli sama voima, jota Hän käytti parantaakseen hengellisesti sairaita.
Nämä kaksi tapausta – ja monet muut – osoittavat, että Vapahtaja ymmärtää täydellisesti sekä muiden ajalliset että hengelliset tarpeet ja palvelee heitä noiden tarpeiden mukaisesti. Me voimme tehdä samoin. Vaikka emme pystykään näkemään täydellisesti muiden tarpeita, kuten Vapahtaja näkee, me voimme rukoilla kykyä nähdä nuo tarpeet, johdatusta siihen, kuinka vastata niihin, ja olla vastaus jonkun toisen rukoukseen.
Kun näemme ne, meidän täytyy myös toimia myötätuntoisesti. Mitä merkitystä on nähdä, ellemme tee mitään? Jos näemme emmekä tee mitään, me voimme menettää hengellisen näkökykymme. Kun toimimme – pieninkin tavoin – me saamme enemmän Vapahtajan valoa, jotta näkisimme paremmin lähimmäisemme ja palvelisimme heitä paremmin.
Ole heidän kanssaan
Toisinaan saatamme epäröidä muiden palvelemista. Saatamme olla huolissamme siitä, kuinka muut suhtautuvat tai kuinka vastaanottavaisia he ovat. Niin on käynyt omalla kohdallani. Niinä hetkinä tärkeintä, mitä voimme tehdä, on olla heidän kanssaan ja rakastaa heitä. Vapahtaja on jälleen täydellinen esimerkkimme.
Juuri ennen kuin ylösnoussut Vapahtaja ilmestyi nefiläisille, he olivat kokeneet monia katastrofeja ja synkkää pimeyttä. He tarvitsivat kipeästi helpotusta. Vapahtaja olisi voinut vain puhua heille taivaasta ja kertoa heille, mitä heidän piti kuulla (ks. 3. Nefi 9–10), mutta Hän ilmestyi heille ja meni heidän keskuuteensa. Hän opetti heitä ja rukoili heidän kanssaan ja heidän puolestaan. (Ks. 3. Nefi 11–19.)
Hän kysyi: ”Onko teillä keskuudessanne sairaita? Tuokaa heidät tänne. Onko teillä rampoja tai sokeita tai ontuvia tai raajarikkoja tai spitaalisia tai surkastuneita tai kuuroja tai millään tavalla vaivaisia? Tuokaa heidät tänne, niin minä parannan heidät, sillä tunnen myötätuntoa teitä kohtaan; sisimpäni on täynnä armoa. – –
Ja tapahtui, että kun hän oli näin puhunut, koko väkijoukko meni sinne yhdessä – – kaikkien niiden kanssa, jotka olivat jollakin tavalla vaivaisia, ja hän paransi heidät joka ainoan, kun heidät tuotiin hänen luoksensa.” (3. Nefi 17:7, 9, korostus lisätty.)
Jos koet epävarmuutta tai huolta muiden palvelemisesta, älä ole huolissasi siitä, mitä sanoa tai tehdä. Aloita vain olemalla paikalla. Presidentti Russell M. Nelson on opettanut, että ”hyvä innoitus perustuu hyvään tietoon”. Kun olet heidän kanssaan, opit tuntemaan heitä ja tiedät, milloin käydä heidän luonaan, kun he ovat sairaita, milloin tarjota ja antaa pappeuden siunauksia, milloin kuunnella ja ”[kantaa toisten] kuormia, jotta ne olisivat keveitä”, ”[surra] surevien kanssa, [lohduttaa] niitä, jotka ovat lohdutuksen tarpeessa” ( Moosia 18:8–9) ja riemuita niiden kanssa, jotka riemuitsevat! Älä epäröi. Sinua innoitetaan siinä, mitä Vapahtaja haluaa sinun sanovan ja tekevän, kun palvelet.
Noudata Hänen malliaan
Vapahtajan ensimmäinen teko Hänen ilmestyttyään nefiläisille oli kehottaa heitä nousemaan ja tulemaan Hänen luokseen ja pistämään kätensä Hänen kylkeensä ja tunnustelemaan naulojen jälkiä Hänen käsissään ja jaloissaan (ks. 3. Nefi 11:14).
Vapahtaja ei halunnut, että he vain näkisivät Hänet. He olivat jo nähneet Hänen ”laskeutuvan taivaasta; – – ja [seisovan] heidän keskellään” (3. Nefi 11:8). Hän halusi, että jokainen heistä tulisi Hänen luokseen ja tuntisi Hänet ja tietäisi, mitä Hän oli tehnyt koko maailman hyväksi. ”Ja tämän he tekivät mennen yksitellen, kunnes he kaikki olivat menneet” (3. Nefi 11:15, korostus lisätty).
Hän kutsui myös kaksitoista opetuslasta ja ”antoi heille vallan kastaa” (3. Nefi 11:22) ja opetti opin kasteesta (ks. 3. Nefi 11:23–27). Sitten hän käski nefiläisiä lopettamaan kaiken kiistelyn. ”Katso, minun oppini ei ole yllyttää ihmisten sydämiä vihaisina toisiaan vastaan, vaan minun oppini on, että sellaisen on loputtava” (3. Nefi 11:30).
Vapahtajan palvelutyö Mormonin kirjassa toimii monin tavoin mallina omalle palvelutyöllemme. Me voimme auttaa veljiämme ja sisariamme tulemaan Jeesuksen Kristuksen luokse, kannustaa heitä menemään kasteelle ja saamaan muut pelastuksen toimitukset sekä rakastaa heitä ja olla rauhantekijöitä, kuten profeetta on opettanut meille.
Toisinaan ei ole helppoa yrittää auttaa muita. Saatamme jopa olla keskellä omia koettelemuksiamme, minkä vuoksi on vaikeampaa tuntea halua palvella Vapahtajan tavalla. Lunastajalle sattui koettelemuksia ja vaikeuksia palvelutyössään. Kun otamme päällemme Hänen nimensä ja olemme Hänen todistajinaan (ks. Moosia 18:9), meitä pyydetään kulkemaan, kuten Hän kulki, ja auttamaan ja rakastamaan niitä, joiden kanssa olemme tekemisissä.
Jos seuraamme Jeesusta Kristusta – mestaripalvelijaa – ja palvelemme muita, kuten Hän palvelisi, Hän vahvistaa meitä ja antaa meille voimaa. Palvelemalla me voimme siunata muiden elämää ja kokea rauhaa ja iloa omassamme.