Toivon riemuvoitto
Toivo on elävä lahja – lahja, joka kasvaa, kun vahvistamme uskoamme Jeesukseen Kristukseen.
Rakkaat veljeni ja sisareni eri puolilla maailmaa, kun aloitamme tämän hyvin erityisen yleiskonferenssiajan, taivaan katseet ovat varmasti kiinnittyneet meihin. Me kuulemme Herran äänen Hänen palvelijoidensa välityksellä. Me tunnemme Pyhän Hengen ”johdattavaa, ohjaavaa, lohduttavaa” vaikutusta, ja uskomme vahvistuu.
Kolme vuotta sitten presidentti Russell M. Nelson aloitti yleiskonferenssin näillä sanoilla: ”Puhdas ilmoitus sydämessänne oleviin kysymyksiin tekee tästä konferenssista antoisan ja unohtumattoman. Ellette ole vielä tavoitelleet Pyhän Hengen palvelusta, joka auttaa teitä kuulemaan, mitä Herra haluaa teidän kuulevan näiden kahden päivän aikana, kutsun teitä tekemään niin nyt. Tehkää tästä konferenssista aikaa, jolloin kestitsette itseänne sanomilla, joita Herra lähettää palvelijoidensa välityksellä.”
Pyhät kirjoitukset liittävät kolme sanaa voimallisesti toisiinsa: usko, toivo, rakkaus. Toivon lahja on korvaamaton lahja Jumalalta.
Sanaa toivo käytetään monista asioista, joiden haluamme tapahtuvan. Esimerkiksi ”Toivon, ettei sada” tai ”Toivon, että joukkueemme voittaa”. Tarkoitukseni on puhua pyhästä ja iankaikkisesta toivostamme, joka keskittyy Jeesukseen Kristukseen ja palautettuun evankeliumiin, sekä luvattujen vanhurskauden siunausten luottavaisesta odotuksesta.
Meidän toivomme iankaikkisesta elämästä
Meidän toivomme iankaikkisesta elämästä on varma Kristuksen armosta ja omien valintojemme kautta, mikä suo meille merkittävän siunauksen palata taivaalliseen kotiimme ja elää ikuisesti rauhassa ja onnellisuudessa taivaallisen Isämme, Hänen rakkaan Poikansa, uskollisen perheemme ja kallisarvoisten ystäviemme sekä niiden vanhurskaiden miesten ja naisten kanssa, joita on elänyt jokaisella mantereella ja jokaisena vuosisatana.
Maan päällä me koemme iloa ja surua, kun meitä testataan ja koetellaan. Voittomme tulee uskosta Jeesukseen Kristukseen, kun voitamme syntimme, vaikeutemme, kiusauksemme, epäoikeudenmukaisuutemme ja tämän kuolevaisen elämän haasteet.
Kun vahvistamme uskoamme Jeesukseen Kristukseen, me näemme kamppailujemme yli iankaikkisuuden siunauksiin ja lupauksiin. Kuin valo, jonka kirkkaus kasvaa, toivo kirkastaa synkeän maailman, ja me näemme loistavan tulevaisuutemme.
Toivo tulee Jumalalta
Taivaallinen Isämme ja Hänen rakas Poikansa ovat alusta asti siunanneet innokkaasti vanhurskaita kallisarvoisella toivon lahjalla.
Kun Aadam ja Eeva olivat lähteneet puutarhasta, enkeli opetti heitä kertoen lupauksesta, että Jeesus Kristus tulisi. Toivon lahja valaisi heidän elämäänsä. Aadam julisti: ”Silmäni ovat avautuneet, ja tässä elämässä minulla on ilo.” Eeva puhui heidän lunastuksensa ilosta ja iankaikkisesta elämästä, ”jonka Jumala antaa kaikille kuuliaisille”.
Aivan kuten Pyhä Henki antoi toivoa Aadamille, Herran Hengen voima valistaa uskollisia tänä päivänä valaisten iankaikkisen elämän todellisuutta.
Vapahtaja lähettää meille Lohduttajan, Pyhän Hengen, kumppanin, joka tuo uskoa, toivoa ja rauhaa, ”[ei] sellaista jonka maailma antaa”.
”Maailmassa”, Vapahtaja sanoi, ”te olette ahtaalla, mutta pysykää rohkeina: minä olen voittanut maailman.”
Vaikeuksien aikoina me teemme valinnan luottaa Herraan uskossa. Rukoilemme hiljaa: ”Älköön toteutuko minun tahtoni, vaan sinun.” Tunnemme Herran hyväksyvän sävyisän halukkuutemme, ja odotamme luvattua rauhaa, jonka Herra lähettää valitsemanaan aikana.
Apostoli Paavali opetti: ”Toivon Jumala täyttäköön ilolla ja rauhalla teidät, – – niin että teillä – – olisi runsas toivo”, ”toivokaa ja iloitkaa, ahdingossa olkaa kestäviä” ”Pyhän Hengen voimasta”.
Opetus toivosta
Profeetta Moroni tiesi omakohtaisesti, millaista on tuntea toivoa Kristuksessa koettelemusten aikana. Hän selitti raastavaa tilannettaan:
”Minä olen yksin. – – Eikä minulla ole – – minne mennä.”
”Enkä minä ilmaise itseäni – –, etteivät he hävitä minua.”
On huomionarvoista, että tänä synkkänä ja yksinäisenä hetkenä Moroni kirjoittaa muistiin isänsä sanoja toivosta:
”Jos ihmisellä on uskoa, hänellä täytyy olla toivoa, sillä ilman uskoa ei voi olla toivoa.”
”Mitä teidän on toivottava? – – Teidän tulee toivoa Kristuksen sovituksen ja hänen ylösnousemuksensa voiman kautta tulevanne herätetyiksi iankaikkiseen elämään.”
Veljeni ja sisareni, toivo on elävä lahja – lahja, joka kasvaa, kun vahvistamme uskoamme Jeesukseen Kristukseen. ”Usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan.” Me rakennamme tätä todellisuutta – uskomme todistusaineistoa – rukoilemalla, solmimalla temppeliliittoja, pitämällä käskyt, kestitsemällä itseämme jatkuvasti pyhillä kirjoituksilla ja nykyajan profeettojen sanoilla, nauttimalla sakramentin, palvelemalla muita ja palvelemalla viikoittain Jumalaa muiden pyhien kanssa.
Toivon huone
Jotta toivomme vahvistuisi lisääntyvän jumalattomuuden aikana, Herra on ohjannut profeettaansa tuomaan maan päälle Hänen temppeleitään.
Kun astumme Herran huoneeseen, me tunnemme Jumalan Hengen, joka vahvistaa toivomme.
Temppeli todistaa tyhjästä haudasta ja siitä, että elämä verhon tuolla puolen jatkuu kaikille.
Niille, joilla ei ole iankaikkista kumppania, toimitukset vahvistavat voimallisesti, että jokainen vanhurskas ihminen saa jokaisen luvatun siunauksen.
Siinä, kun nuori pari polvistuu alttarin ääreen tullakseen sinetöidyksi – ei vain ajaksi vaan iankaikkisuudeksi – on ylevää toivoa.
Jälkeläisillemme annetut lupaukset antavat meille suunnattoman paljon toivoa, olivatpa heidän nykyiset olosuhteensa mitkä tahansa.
Ei ole mitään kipua, ei sairautta, ei epäoikeudenmukaisuutta, ei kärsimystä eikä mitään, mikä voi synkentää toivomme, kun uskomme ja pidämme lujasti kiinni liitoistamme, joita olemme solmineet Jumalan kanssa Herran huoneessa. Se on valon huone, toivon huone.
Kun toivo hylätään
Me vuodatamme surun kyyneliä nähdessämme niiden surun ja epätoivon, joilla ei ole toivoa Kristuksessa.
Seurasin hiljattain etäältä pariskuntaa, joka kerran uskoi Kristukseen mutta päätti sitten hylätä uskonsa. He menestyivät maailmassa, ja he saivat mielihyvää älykkyydestään ja uskonsa hylkäämisestä.
Kaikki näytti olevan hyvin, kunnes aviomies, joka oli vielä nuori ja energinen, yhtäkkiä sairastui ja kuoli. Auringonpimennyksen tavoin he olivat peittäneet Pojan valon, ja seurauksena oli toivonpimennys. Epäuskossaan vaimo tunsi nyt olevansa hämmentynyt, tuskallisen valmistautumaton, kykenemätön lohduttamaan lapsiaan. Hänen älykkyytensä oli kertonut hänelle, että hänen elämänsä oli täydellisessä järjestyksessä, kunnes yhtäkkiä hän ei nähnyt minkäänlaista huomista. Hänen epätoivonsa toi pimeyttä ja hämmennystä.
Toivoa sydäntä särkevässä murhenäytelmässä
Saanen verrata hänen tuskallista epätoivoaan erään toisen perheen toivoon Kristuksessa sydäntä särkevänä aikana.
Kaksikymmentäyksi vuotta sitten veljenpoikani Ben Andersenin ja hänen vaimonsa Robbien vastasyntynyt poika lennätettiin heidän idaholaisesta maalaisyhteisöstään kiireesti sairaalaan Salt Lake Cityyn. Saavuin sairaalaan, ja Ben selitti, että heidän vauvansa sydämessä oli vakavia, hengenvaarallisia komplikaatioita. Asetimme kätemme Treyn pienen pään päälle. Herra siunasi häntä niin, että elämä jatkui.
Treylle tehtiin sydänleikkaus hänen elämänsä ensimmäisellä viikolla, ja lisää leikkauksia seurasi. Vuosien kuluessa kävi ilmeiseksi, että Trey tarvitsisi sydämensiirron. Vaikka hänen fyysinen toimintansa oli rajoitettua, hänen uskonsa kasvoi. Hän kirjoitti: ”En ole koskaan säälinyt itseäni, koska olen aina tiennyt, miten tärkeää on uskoa Jeesukseen Kristukseen ja saada todistus pelastussuunnitelmasta.”
Trey piti puhelimessaan tätä tunnettua lainausta presidentti Nelsonilta: ”Elämämme olosuhteet eivät vaikuta kovinkaan paljon tuntemaamme iloon, mutta siihen vaikuttaa erittäin paljon se, mihin me keskitymme elämässämme.”
Trey kirjoitti: ”Olen aina odottanut innolla palvelemista kokoaikaisessa lähetystyössä, mutta – – lääkärini antavat minun palvella lähetystyössä vasta kun minulle tehtävästä sydämensiirrosta on kulunut vähintään vuosi. – – Olen pannut uskoni Jeesukseen Kristukseen.”
Trey oli innoissaan siitä, että hänet hyväksyttiin aloittamaan opinnot BYU:ssa tämän lukukauden alussa pääaineena kirjanpito, mutta vielä innostuneempi hän oli heinäkuun lopulla, kun hän sai erittäin odotetun puhelun tulla sairaalaan sydämensiirtoa varten.
”Vielä yksi vuosi”, Trey sanoi, ”ja olen lähetystyössä.”
Odotukset olivat suuret, kun hänet vietiin leikkaussaliin. Leikkauksen aikana ilmeni kuitenkin tuhoisia komplikaatioita, eikä Trey koskaan palannut tajuihinsa.
Hänen äitinsä Robbie sanoi: ”Perjantai oli ollut mitä sydäntä särkevin päivä – – koettaessamme vain käsittää tilanteen. – – Olin valvonut myöhään yrittäessäni käsitellä kaikkea. – – Mutta lauantaina heräsin tuntien täydellistä iloa. Se ei ollut vain rauhaa. Se ei ollut kieltämistä. Tunsin iloa poikani puolesta, ja tunsin iloa hänen äitinään. – – Ben oli noussut minua paljon aikaisemmin, ja kun vihdoin ehdimme juttelemaan, Ben oli herännyt tuntien aivan samaa.”
Ben selitti: ”Sieluuni tuli selkeyttä, kun Jumala opetti minua Pyhän Henkensä kautta. Heräsin neljältä aamulla ja olin täynnä sanoin kuvaamatonta rauhaa ja iloa. Kuinka tämä on mahdollista? – – Treyn kuolema on hyvin tuskallista, ja kaipaan häntä kovasti. Mutta Herra ei jätä meitä ilman lohtua. – – Odotan innolla riemukasta jälleennäkemistä.”
Toivon lupaus
Trey oli merkinnyt päiväkirjaansa nämä sanat presidentti Nelsonin yleiskonferenssipuheesta: ”Ei tunnu mahdolliselta tuntea iloa, kun oma lapsi kärsii parantumattomasta sairaudesta tai kun menettää työpaikkansa tai kun oma puoliso pettää luottamuksen. Mutta täsmälleen sitä iloa Vapahtaja tarjoaa. Hänen ilonsa on jatkuvaa, ja se vakuuttaa meille, että ’[ahdinkomme] kestävät vain pienen hetken’ [OL 121:7] ja että ne pyhitetään meidän hyväksemme.”
Veljet ja sisaret, rauha, jota etsitte, ei ehkä tule niin nopeasti kuin haluaisitte, mutta lupaan teille, että kun luotatte Herraan, niin Hänen rauhansa tulee.
Ravitkaamme kallisarvoista uskoamme ponnistellen eteenpäin tuntien täydellistä toivon kirkkautta. Todistan, että meidän toivonamme on Vapahtajamme Jeesus Kristus. Hänen ansiostaan kaikki vanhurskaat unelmamme toteutuvat. Hän on toivon – toivon riemuvoiton – Jumala. Hän elää, ja Hän rakastaa teitä. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.