Hänen kätensä on valmiina auttamaan meitä

Vanhin Juan Pablo Villar

seitsemänkymmenen koorumista

Kun käännymme Jeesuksen Kristuksen puoleen uskossa, Hän on aina läsnä.

Kun olin lapsi, lähdimme perheen kanssa rantalomalle kotimaani Chilen rannikolle. Olin innoissani saadessani viettää joitakin päiviä perheeni kanssa kesästä nauttien. Olin myös todella innoissani, koska ajattelin, että voisin vihdoin mennä kahden isoveljeni mukaan ja tehdä sitä, mitä he yleensä tekivät huvitellakseen vedessä.

Eräänä päivänä veljeni menivät leikittelemään sinne, missä aallot murtuivat, ja tunsin itseni tarpeeksi isoksi ja kypsäksi seuratakseni heitä. Kun siirryin kohti sitä aluetta, huomasin, että aallot olivat suurempia kuin miltä ne näyttivät rannalta. Äkkiä yksi aalto lähestyi minua nopeasti ja yllätti minut. Minusta tuntui kuin luonnonvoima olisi ottanut minut valtaansa, ja minut kiskaistiin meren syvyyksiin. En pystynyt näkemään tai tuntemaan kiintopisteitä, kun heittelehdin ympäriinsä. Juuri kun luulin, että seikkailuni maan päällä saattaisi olla päättymässä, tunsin käden vetävän minua kohti pintaa. Viimein näin auringon ja pystyin hengittämään.

Veljeni Claudio oli nähnyt yritykseni käyttäytyä kuin aikuinen ja tullut avukseni. En ollut kaukana rannasta. Vaikka vesi oli matalaa, olin sekaisin enkä ollut tajunnut, että olisin voinut auttaa itseäni. Claudio sanoi minulle, että minun piti olla varovainen ja jos halusin, hän voisi opettaa minua. Vaikka olin niellyt litroittain vettä, ylpeyteni ja haluni olla iso poika olivat vahvempia, ja sanoin: ”Selvä.”

Claudio sanoi, että minun pitäisi hyökätä aaltojen kimppuun. Sanoin itselleni, että varmasti häviäisin sen taistelun valtavalta vesiseinämältä näyttävää vastusta vastaan.

Uuden suuren aallon lähestyessä Claudio sanoi nopeasti: ”Katso minua, näin se tehdään.” Claudio juoksi saapuvaa aaltoa päin ja sukelsi siihen ennen kuin se murtui. Hänen sukelluksensa teki minuun niin suuren vaikutuksen, etten huomannut seuraavaa saapuvaa aaltoa. Niinpä jälleen kerran jouduin meren syvyyksiin ja luonnonvoimien heiteltäväksi. Muutamaa sekuntia myöhemmin käsi tarttui käteeni, ja minut vedettiin jälleen kohti pintaa ja ilmaa. Ylpeyteni liekki oli hiipumassa.

Tällä kertaa veljeni kutsui minut sukeltamaan kanssaan. Hänen kutsunsa mukaisesti seurasin häntä, ja me sukelsimme yhdessä. Tuntui kuin olisin voittanut mitä monimutkaisimman haasteen. Se ei todellakaan ollut kovin helppoa, mutta tein sen veljeni avun ja hänen näyttämänsä esimerkin ansiosta. Hänen kätensä pelasti minut kahdesti. Hänen esimerkkinsä näytti minulle, kuinka selviytyä haasteestani ja olla voittaja sinä päivänä.

Presidentti Russell M. Nelson on kehottanut meitä ajattelemaan selestisesti, ja minä haluan noudattaa hänen neuvoaan ja soveltaa sitä kesäiseen kertomukseeni.

Vapahtajan valta vastustajaan

Jos ajattelemme selestisesti, me ymmärrämme, että me kohtaamme elämässämme haasteita, jotka tuntuvat suuremmilta kuin kykymme voittaa ne. Eläessämme kuolevaisuudessa me olemme alttiina vastustajan hyökkäyksille. Kuten aallot, joilla oli valta minuun tuona kesäpäivänä, me voimme tuntea itsemme voimattomiksi ja haluta antaa periksi vahvemmalle kohtalolle. Nuo ”pahansuovat aallot” voivat töniä meitä puolelta toiselle. Mutta älkää unohtako, kenellä on valta niihin aaltoihin ja – itse asiassa – kaikkiin asioihin. Se on Vapahtajallamme Jeesuksella Kristuksella. Hänellä on voima auttaa meitä selviytymään jokaisesta kurjasta vaivasta tai epäsuotuisasta tilanteesta. Riippumatta siitä, tunnemmeko olevamme lähellä Häntä, Hän voi silti tavoittaa meidät siellä, missä olemme, sellaisina kuin olemme.

Kun käännymme Hänen puoleensa uskossa, Hän on aina läsnä, ja hyväksi näkemänään aikana Hän on valmis ja halukas tarttumaan käsiimme ja vetämään meidät ylös turvalliseen paikkaan.

Vapahtaja ja Hänen esimerkkinsä palvelutyöstä

Jos ajattelemme selestisesti, me tunnistamme Jeesuksen Kristuksen täydellisenä esimerkkinä palvelutyöstä. Pyhissä kirjoituksissa on meille siitä malli, kun Hän tai Hänen opetuslapsensa ojentavat kätensä jollekulle apua, pelastusta tai siunausta tarvitsevalle. Kuten kertomuksessani – tiesin, että veljeni oli kanssani, mutta se, että hän oli kanssani, ei riittänyt. Claudio tiesi, että olin pulassa, ja hän tuli auttamaan minua ja nosti minut vedestä.

Toisinaan ajattelemme, että meidän tarvitsee vain olla apua tarvitsevan kanssa, mutta usein voimme tehdä enemmänkin. Kun meillä on iankaikkinen näkökulma, me voimme saada ilmoitusta ja tarjota oikeaan aikaan apua muille, jotka ovat avun tarpeessa. Voimme luottaa Pyhän Hengen johdatukseen ja innoitukseen havaita, millaista apua tarvitaan, olipa se sitten ajallista tukea, kuten emotionaalista lohdutusta, ruokaa tai apua päivittäisissä tehtävissä, tai hengellistä opastusta, jolla voimme auttaa muita heidän matkallaan, kun he valmistautuvat saamaan pyhiä liittoja, solmivat niitä ja pitävät ne kunniassa.

Vapahtaja on valmiina pelastamaan meidät

Kun Pietari, vanhin apostoli, ”käveli vettä pitkin Jeesuksen luo – –, hän pelästyi ja alkoi vajota.” Silloin hän huusi: ”Herra, pelasta minut!” Jeesus tiesi, että Pietari oli osoittanut uskoa tullessaan Hänen luokseen vettä pitkin. Hän oli myös tietoinen Pietarin pelosta. Kertomuksen mukaan ”Jeesus ojensi heti kätensä, tarttui häneen” ja sanoi seuraavat sanat: ”Vähäinenpä on uskosi! Miksi aloit epäillä?” Jeesuksen sanojen tarkoituksena ei ollut nuhdella Pietaria vaan muistuttaa Pietaria siitä, että Hän, Messias, oli tämän ja opetuslasten kanssa.

Jos ajattelemme selestisesti, me saamme sydämeemme vahvistuksen siitä, että Jeesus Kristus on todellakin meidän pelastajamme, puolustajamme Isän luona ja Lunastajamme. Kun osoitamme uskoa Häneen, Hän pelastaa meidät langenneesta tilastamme sekä haasteistamme, heikkouksistamme ja tarpeistamme tässä ajallisessa elämässä ja antaa meille kaikista lahjoista suurimman, mikä on iankaikkinen elämä.

Vapahtaja ei luovuta meidän suhteemme

Veljeni ei luovuttanut tuona päivänä vaan oli sinnikäs, jotta voisin oppia toimimaan itse. Hän oli sinnikäs, vaikka se vaati minun pelastamistani kahdesti. Hän oli sinnikäs, vaikka en oppinutkaan aluksi. Hän oli sinnikäs, jotta voisin voittaa tuon haasteen ja onnistua. Jos ajattelemme selestisesti, me ymmärrämme, että Vapahtajamme on kanssamme niin monta kertaa kuin on tarpeen antaen apua, jos haluamme oppia, muuttua, voittaa, selviytyä tai onnistua missä tahansa, mikä tuo elämäämme todellista ja iankaikkista onnellisuutta.

Vapahtajan kädet

Pyhissä kirjoituksissa ikuistetaan Vapahtajan käsien vertauskuvallisuus ja merkitys. Hänen sovitusuhrissaan Hänen kätensä lävistettiin nauloilla, jotta Hänet saatiin kiinnitettyä ristille. Ylösnousemuksensa jälkeen Hän ilmestyi opetuslapsilleen täydellisessä ruumiissa, mutta jäljet Hänen käsissään muistuttavat edelleen Hänen äärettömästä uhristaan. Hänen kätensä on aina tukenamme, vaikka emme aluksi näkisikään tai tuntisikaan sitä, koska taivaallinen Isämme on valinnut Hänet Vapahtajaksemme, koko ihmiskunnan Lunastajaksi.

Jos ajattelen selestisesti, niin tiedän, ettei meitä ole jätetty yksin tässä elämässä. Vaikka meidän on kohdattava haasteita ja koettelemuksia, taivaallinen Isämme tuntee kykymme ja tietää, että voimme kestää tai voittaa vaikeutemme. Meidän täytyy tehdä oma osamme ja kääntyä Hänen puoleensa uskossa. Hänen rakas Poikansa Jeesus Kristus on pelastajamme, ja Hän on aina kanssamme. Hänen nimessään, Jeesuksen Kristuksen pyhässä nimessä. Aamen.