Tervetuloa kirkkoon, joka on täynnä iloa
Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen lunastavan elämän ja tehtävän vuoksi me voimme – ja meidän pitäisi – olla iloisin kansa maan päällä!
Minut kastettiin Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkkoon vuoden 1987 jouluaattona, miltei 37 vuotta sitten. Se oli todella suurenmoinen päivä elämässäni ja iankaikkisella matkallani, ja olen syvästi kiitollinen ystävistä, jotka valmistivat tietä ja toivat minut tämän uuden syntymän vesien äärelle.
Tapahtuipa teidän kasteenne eilen tai vuosia sitten, kokoonnuttepa isossa usean seurakunnan yhteisessä kirkkorakennuksessa tai olkikattoisen katoksen alla, otattepa sakramentin vastaan Vapahtajan muistoksi thain tai suahilin kielellä, haluan sanoa teille: Tervetuloa kirkkoon, joka on täynnä iloa! Tervetuloa kirkkoon, joka on täynnä iloa!
Kirkko, joka on täynnä iloa
Taivaallisen Isämme jokaista lastaan varten laatiman rakastavan suunnitelman ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen lunastavan elämän ja tehtävän vuoksi me voimme – ja meidän pitäisi – olla iloisin kansa maan päällä! Silloinkin kun elämän myrskyt usein levottomassa maailmassa riepottelevat meitä, me voimme vaalia kasvavaa ja kestävää ilon ja sisäisen rauhan tunnetta, koska meillä on toivo Kristuksessa ja ymmärrämme oman paikkamme kauniissa onnensuunnitelmassa.
Herran virkaiältään vanhin apostoli, presidentti Russell M. Nelson, on puhunut ilosta, joka tulee Jeesukseen Kristukseen keskittyvästä elämästä, lähes jokaisessa puheessa, jonka hän on pitänyt sen jälkeen kun hänestä tuli kirkon presidentti. Hän on tiivistänyt sen ytimekkäästi: ”Ilo tulee Hänestä ja Hänen ansiostaan. – – Myöhempien aikojen pyhille Jeesus Kristus on ilo!”
Me olemme Jeesuksen Kristuksen kirkon jäseniä. Olemme jäseniä kirkossa, joka on täynnä iloa! Eikä meidän ilomme kansana pitäisi olla missään ilmeisempää kuin silloin, kun kokoonnumme joka lepopäivä yhteen sakramenttikokouksiimme palvelemaan kaiken ilon lähdettä! Täällä me kokoonnumme seurakuntaperheidemme kanssa juhlistamaan Herran ehtoollisen sakramenttia, vapautumistamme synnistä ja kuolemasta sekä Vapahtajan voimallista armoa! Tänne me tulemme kokemaan Jeesuksen Kristuksen antamaa iloa, turvaa, anteeksiantoa, kiitollisuutta ja yhteenkuuluvuutta!
Onko tämä Kristuksessa yhdessä riemuitsemisen henki sellaista, mitä te löydätte? Onko tämä sitä, mitä te itse tuotte mukananne? Ehkä ajattelette, ettei tällä ole paljoakaan tekemistä teidän kanssanne, tai ehkä olette yksinkertaisesti tottuneet siihen, miten asiat on aina tehty. Mutta iästämme tai tehtävästämme riippumatta me kaikki voimme vaikuttaa siihen, että sakramenttikokouksistamme tulee sellaisia ilon täyteisiä, Kristukseen keskittyviä, lämminhenkisiä hetkiä, jollaisia ne voivat olla, iloisen kunnioituksen hengen elävöittämiä.
Iloinen kunnioitus
Iloinen kunnioitus? ”Onko sellaista?” saatatte kysyä. No, kyllä on! Me rakastamme, arvostamme ja kunnioitamme syvästi Jumalaamme, ja kunnioituksemme kumpuaa sielusta, joka riemuitsee Kristuksen runsaasta rakkaudesta, armosta ja pelastuksesta! Tämän Herran iloisen kunnioittamisen pitäisi olla ominaista pyhille sakramenttikokouksillemme.
Monille kunnioitus tarkoittaa kuitenkin vain tätä: käsivarret tai kädet laitetaan tiukasti ristiin, pää painetaan, silmät suljetaan ja pysytään paikallaan – loputtomiin! Tämä saattaa olla hyödyllinen tapa opettaa toimeliaita pieniä lapsia, mutta kun kasvamme ja opimme, huomatkaamme, että kunnioitus on paljon muutakin. Sellaisiako me olisimme, jos Vapahtaja olisi kanssamme? Ei, sillä ”[Hänen lähellään] on ehtymätön ilo”.
No, monille meistä tämä muutos sakramenttipalveluksessa vaatii harjoitusta.
Osallistuminen vai jumalanpalvelus
Me emme kokoonnu lepopäivänä vain sitä varten, että osallistumme sakramenttikokoukseen ja kuittaamme sen suoritetuksi. Me kokoonnumme yhteen palvelemaan Jumalaa. Näiden kahden välillä on merkittävä ero. Osallistuminen tarkoittaa sitä, että on läsnä. Mutta Jumalan palveleminen on sitä, että tietoisesti ylistämme ja kunnioitamme Jumalaamme tavalla, joka muuttaa meidät!
Korokkeella ja kuulijakunnan keskellä
Jos kokoonnumme Vapahtajan ja Hänen mahdollistamansa lunastuksen muistoksi, meidän kasvojemme tulisi kuvastaa iloamme ja kiitollisuuttamme! Vanhin F. Enzio Busche kertoi kerran siitä, kun hän oli seurakunnanjohtaja ja eräs pieni poika kuulijakunnan keskellä katsoi häntä korokkeella ja kysyi kovalla äänellä: ”Mitä tuo mies, jolla on ilkeät kasvot, tekee tuolla edessä?” Ne, jotka istuvat korokkeella – puhujat, johtohenkilöt, kuoro – ja ne, jotka kokoontuvat kuulijakuntaan, toivottavat kasvojensa ilmeillä toisilleen ”tervetuloa kirkkoon, joka on täynnä iloa”!
Laulujen laulaminen
Kun laulamme, ylistämmekö me yhdessä Jumalaamme ja Kuningastamme riippumatta äänemme laadusta vai mumisemmeko me vain vai olemmeko kokonaan laulamatta? Pyhissä kirjoituksissa sanotaan, että vanhurskaiden laulu on Jumalalle rukous, johon Hänen sielunsa on mieltynyt. Joten lauletaan! Ja ylistetään Häntä!
Puheet ja todistukset
Me keskitämme puheemme ja todistuksemme taivaalliseen Isään ja Jeesukseen Kristukseen sekä Heidän evankeliuminsa mukaan nöyrästi elämisen hedelmiin – hedelmiin, jotka ovat ”makeampia kuin kaikki, mikä on makeaa”. Silloin me todella saamme kestitä itseämme kylliksemme, niin ettei meidän ole nälkä eikä jano, ja meidän kuormistamme tulee keveitä ilon tähden Hänen Pojastaan.
Sakramentti
Jumalanpalveluksemme loistavana keskipisteenä on itse sakramentin siunaaminen ja saaminen, leivän ja veden, jotka kuvaavat Herramme sovituslahjaa ja kokoontumisemme koko tarkoitusta. Tämä on ”pyhää hengellisen uudistumisen aikaa”, kun todistamme uudelleen, että olemme halukkaita ottamaan päällemme Jeesuksen Kristuksen nimen, ja solmimme jälleen liiton muistaa Vapahtajan aina ja pitää Hänen käskynsä.
Joissakin vaiheissa elämää saatamme lähestyä sakramenttia raskain sydämin ja lannistavin taakoin. Toisinaan taas tulemme huolten ja vaikeuksien taakoista vapaina. Kun kuuntelemme tarkoin leivän ja veden siunaamista ja nautimme nuo pyhät tunnusmerkit, saatamme haluta ajatella Vapahtajan uhria, Hänen tuskiaan Getsemanessa, Hänen ahdistustaan ristillä sekä niitä murheita ja tuskia, joita Hän kesti meidän puolestamme. Juuri se tuo lievitystä sieluumme, kun yhdistämme oman kärsimyksemme Hänen kärsimykseensä. Toisinaan taas haluamme kiitollisella kunnioituksella ihmetellä sitä ”suurta ja ihanaa” iloa, jonka Jeesuksen loistelias lahja on tehnyt mahdolliseksi elämässämme ja iankaikkisuuksissamme! Riemuitsemme siitä, mikä vielä on edessäpäin – siitä, että tapaamme jälleen rakkaan Isämme ja ylösnousseen Vapahtajamme.
Olemme ehkä tottuneet ajattelemaan, että sakramentin tarkoituksena on istua penkissä miettimässä vain kaikkia niitä tapoja, joilla olemme epäonnistuneet edellisellä viikolla. Mutta käännetäänpä tämä käytäntö päälaelleen. Hiljaisuudessa voimme pohtia niitä monia tapoja, joilla olemme menneellä viikolla nähneet Herran hellittämättä tavoittelevan meitä ihmeellisellä rakkaudellaan! Voimme pohtia, mitä tarkoittaa tämä: ”Löytäkää päivittäisen parannuksenteon ilo.” Voimme kiittää niistä hetkistä, jolloin Vapahtaja on ollut mukana vaikeuksissamme ja onnistumisissamme, ja tilanteista, jolloin olemme tunteneet Hänen armoaan, anteeksiantoaan ja voimaansa, jotka antavat meille lujuutta voittaa vaikeutemme ja kantaa kuormamme kärsivällisesti ja jopa iloiten.
Kyllä, me pohdimme kärsimyksiä ja epäoikeudenmukaisuuksia, joita Lunastajamme kärsi meidän syntiemme vuoksi, ja se saa aikaan vakavaa pohdintaa. Mutta joskus jäämme jumiin sinne – puutarhaan, ristin juurelle, haudan sisälle. Emme siirry ylöspäin kohti iloa siitä, että hauta on avautunut, kuolema on kukistettu ja Kristus on voittanut kaiken, mikä saattaa estää meitä tuntemasta rauhaa ja palaamasta taivaalliseen kotiimme. Vuodatimmepa sakramentin aikana surun tai kiitollisuuden kyyneliä, tehkäämme niin tuntien kunnioittavaa ihmetystä hyvästä uutisesta, että Isä on antanut lahjana Poikansa!
Vanhemmat, joilla on pieniä lapsia tai erityistarpeisia lapsia
Pienten tai erityistarpeita omaavien lasten vanhemmille ei useinkaan ole olemassa sellaista kuin levollisuuden ja hiljaisen mietiskelyn hetki sakramentin aikana. Mutta pieninä hetkinä viikon varrella voitte opettaa esimerkillänne rakkautta, kiitollisuutta ja iloa, jota tunnette Vapahtajaa kohtaan ja Hänen ansiostaan, kun huolehditte jatkuvasti Hänen pienistä karitsoistaan. Tässä pyrkimyksessä mikään vaivannäkö ei mene hukkaan. Jumala on hyvin tietoinen teistä.
Perhe- ja seurakuntaneuvostot
Samalla tavoin kotona me voimme alkaa kasvattaa toiveitamme ja odotuksiamme kirkossa viettämämme ajan suhteen. Perheneuvostoissa voimme keskustella siitä, kuinka jokainen voi merkityksellisin tavoin omalta osaltaan edistää sitä, että kaikki toivotetaan tervetulleiksi kirkkoon, joka on täynnä iloa! Voimme suunnitella ja odottaa saavamme iloisen kokemuksen kirkossa.
Seurakuntaneuvosto voi saada näkemyksen ja sen mukaisesti luoda iloisen kunnioituksen kulttuuria sakramenttikokoushetkiimme määrittäen avuksi käytännön askelia ja visuaalisia vihjeitä.
Ilo
Ilo on erilaista eri ihmisille. Joillekin se voi olla riemukas tervehdys ovella. Toisille se voi olla sitä, että hiljaa autetaan ihmisiä tuntemaan olonsa mukavaksi hymyilemällä ja istumalla heidän viereensä ystävällisesti ja avoimin sydämin. Niille, jotka tuntevat jääneensä ulkopuolelle tai syrjään, tämän tervetulotoivotuksen lämpö on ratkaisevan tärkeää. Viime kädessä voimme kysyä itseltämme, millainen Vapahtaja haluaisi sakramenttikokoushetkemme olevan. Kuinka Hän haluaisi, että jokainen Hänen lapsistaan toivotetaan tervetulleeksi, hänestä huolehditaan, häntä ravitaan ja rakastetaan? Miltä Hän haluaisi meistä tuntuvan, kun tulemme uudistumaan muistamalla Häntä ja palvelemalla Häntä?
Lopuksi
Uskon matkani alussa ilo Jeesuksessa Kristuksessa oli ensimmäinen suuri löytöni, ja se muutti maailmani. Jos ette ole vielä löytäneet tätä iloa, alkakaa tavoitella sitä. Tämä on kutsu ottaa vastaan Vapahtajan antama rauhan, valon ja ilon lahja – nauttia siitä, ihmetellä sitä ja riemuita siitä jokaisena lepopäivänä.
Mormonin kirjan Ammon ilmaisee sydämeni tunteet, kun hän sanoo:
”Nyt, eikö meillä ole syytä riemuita? On, minä sanon teille, ettei maailman alusta asti koskaan ole ollut ihmisiä, joilla olisi ollut niin suuri syy riemuita kuin meillä; niin, ja iloni innostaa minua jopa kerskumaan Jumalastani, sillä hänellä on kaikki valta, kaikki viisaus ja kaikki ymmärrys; hän käsittää kaiken, ja hän on armollinen Olento, jopa niin, että pelastaa ne, jotka tekevät parannuksen ja uskovat hänen nimeensä.
Nyt, jos tämä on kerskumista, niin minä tahdonkin kerskua, sillä tämä on minun elämäni ja valoni, – – iloni ja suuri kiitokseni.”
Tervetuloa kirkkoon, joka on täynnä iloa! Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.