Vain muutaman vuoden kuluessa
Ellemme ole uskollisia ja kuuliaisia, me voimme muuttaa Jumalan antaman vaurauden siunauksen ylpeyden kiroukseksi, joka kääntää ja harhauttaa huomiomme pois.
Rakkaat veljeni ja sisareni, tänään istuessani korokkeella olen nähnyt tämän konferenssikeskuksen täyttyvän kolme kertaa – ensimmäistä kertaa koronapandemian jälkeen. Te olette Jeesuksen Kristuksen omistautuneita opetuslapsia ja olette innokkaita oppimaan. Kiitän teitä uskollisuudestanne. Rakastan teitä.
Ezra Taft Benson palveli Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon presidenttinä marraskuusta 1985 toukokuuhun 1994. Olin 33-vuotias, kun presidentti Bensonista tuli kirkon presidentti, ja 42-vuotias, kun hän kuoli. Hänen opetuksensa ja todistuksensa vaikuttivat minuun syvällisillä ja voimallisilla tavoilla.
Yksi presidentti Bensonin palvelukauden tunnusmerkeistä oli se, että hän keskittyi Mormonin kirjan tarkoitukseen ja tärkeyteen. Hän tähdensi toistuvasti, että ”Mormonin kirja on uskontomme lakikivi – todistuksemme lakikivi, oppimme lakikivi ja lakikivi todistuksessa Herrastamme ja Vapahtajastamme”. Hän korosti usein myös ylpeyden syntiä koskevia opetuksia ja varoituksia, joita on tässä myöhempien aikojen todistuksessa Jeesuksesta Kristuksesta.
Presidentti Bensonin eräs tietty opetus vaikutti minuun suuresti ja vaikuttaa edelleen Mormonin kirjan tutkimiseeni. Hän sanoi:
”Mormonin kirja – – on kirjoitettu meidän aikaamme varten. Nefiläisillä ei koskaan ollut tätä kirjaa, ei myöskään muinaisten aikojen lamanilaisilla. Se on tarkoitettu meille. Mormon kirjoitti nefiläisen kulttuurin lähetessä loppuaan. Jumalan innoittamana – Hänen, joka näkee kaiken alusta asti – [Mormon] lyhensi vuosisatojen aikakirjat valiten ne kertomukset, puheet ja tapahtumat, joista olisi eniten hyötyä meille.”
Presidentti Benson jatkoi: ”Kaikki Mormonin kirjan tärkeimmät kirjoittajat todistivat kirjoittavansa tuleville sukupolville. – – Jos he näkivät meidän aikamme ja valitsivat sen, mikä olisi meille arvokkainta, niin eikö meidän juuri sillä mielellä tule tutkia Mormonin kirjaa? Meidän tulee koko ajan kysyä itseltämme: ’Miksi Herra innoitti Mormonia – – ottamaan tämän [kertomuksen] mukaan aikakirjaansa? Mitä sellaista minä voin tästä [kehotuksesta] oppia, mikä auttaa minua elämään tänä aikana?’”
Presidentti Bensonin sanat auttavat meitä ymmärtämään, ettei Mormonin kirja ole ensisijaisesti historiallinen aikakirja, joka katsoo menneisyyteen. Sen sijaan tämä pyhä kirja katsoo tulevaisuuteen ja sisältää tärkeitä periaatteita, varoituksia ja opetuksia, jotka on tarkoitettu meidän aikamme olosuhteisiin ja haasteisiin. Näin ollen Mormonin kirja on kirja tulevaisuudestamme ja niistä ajoista, joissa me elämme nyt ja tulevaisuudessa.
Rukoilen Pyhän Hengen apua, kun nyt pohdimme meille nykyään merkityksellisiä opetuksia Mormonin kirjan Helamanin kirjasta.
Nefiläiset ja lamanilaiset
Helamanin ja hänen poikiensa aikakirja kuvaa kansaa, joka odotti Jeesuksen Kristuksen syntymää. Se puoli vuosisataa, josta tässä pyhässä aikakirjassa kerrotaan, korostaa lamanilaisten kääntymystä ja vanhurskautta sekä nefiläisten jumalattomuutta, luopumusta ja iljetyksiä.
Nefiläisten ja lamanilaisten välisten vertailujen ja vastakohtaisuuksien sarja, joka tässä muinaisessa aikakirjassa esitetään, on meille tänä aikana mitä valaisevin.
”Lamanilaisista, suurimmasta osasta heistä, oli tullut vanhurskas kansa, niin että heidän vanhurskautensa ylitti nefiläisten vanhurskauden heidän uskonsa lujuuden ja vakauden tähden.
[Ja] oli monia nefiläisiä, joista oli tullut paatuneita ja katumattomia ja perin jumalattomia, niin että he hylkäsivät Jumalan sanan ja kaiken saarnaamisen ja profetoimisen, jota heidän keskuuteensa tuli.”
”Ja näin me näemme, että nefiläiset alkoivat vaipua epäuskoon ja tulla jumalattomammiksi ja iljettävämmiksi, kun taas lamanilaiset alkoivat kehittyä tavattomasti Jumalansa tuntemisessa; niin, he alkoivat pitää hänen säädöksensä ja käskynsä ja vaeltaa vilpittömästi ja oikeamielisesti hänen edessään.
Ja näin me näemme, että Herran Henki alkoi vetäytyä pois nefiläisistä heidän sydämensä jumalattomuuden ja paatumuksen tähden.
Ja näin me näemme, että Herra alkoi vuodattaa Henkeään lamanilaisille, koska he alttiisti ja auliisti uskoivat hänen sanoihinsa.”
Ehkäpä hämmästyttävin ja vakavoittavin puoli tässä nefiläisten vajoamisessa luopumukseen on se tosiseikka, että ”kaikki tämä pahuus kohtasi heitä vain muutaman vuoden kuluessa”.
Nefiläiset kääntyivät pois Jumalasta
Kuinka kerran vanhurskas kansa saattoi niin lyhyessä ajassa muuttua paatuneeksi ja jumalattomaksi? Kuinka ihmiset saattoivat niin nopeasti unohtaa Jumalan, joka oli siunannut heitä niin runsaasti?
Nefiläisten kielteinen esimerkki on voimallisella ja syvällisellä tavalla opettavainen meille tänä aikana.
”[Ylpeys] alkoi tunkeutua – – niiden ihmisten sydämeen, jotka väittivät kuuluvansa Jumalan kirkkoon – – se johtui heidän tavattoman suurista rikkauksistaan ja heidän menestyksestään maassa.”
”[He olivat] kiinnittäneet [sydämensä] tämän maailman rikkauksiin ja turhuuksiin”, ”sen ylpeyden tähden, jonka [he olivat] sallineet päästä [sydämeensä] ja joka [nosti heidät] sen yläpuolelle, mikä on hyvää, [heidän] tavattoman suurten [rikkauksiensa] tähden!”
Muinaiset äänet tomusta anovat meitä tänä aikana oppimaan tämän ikuisen opetuksen: vauraus, omaisuus ja helppous muodostavat väkevän yhdistelmän, joka voi saada vanhurskaatkin juomaan ylpeyden hengellistä myrkkyä.
Se, että annamme ylpeyden päästä sydämeemme, voi saada meidät pilkkaamaan sitä, mikä on pyhää, olemaan uskomatta profetian ja ilmoituksen henkeä, polkemaan jalkoihimme Jumalan käskyt, kieltämään Jumalan sanan, karkottamaan profeetat, pilkkaamaan heitä ja herjaamaan heitä sekä unohtamaan Herran Jumalamme sekä olemaan haluamatta, että Herra meidän Jumalamme, joka meidät on luonut, hallitsisi ja vallitsisi meitä.
Sen vuoksi, ellemme ole uskollisia ja kuuliaisia, me voimme muuttaa Jumalan antaman vaurauden siunauksen ylpeyden kiroukseksi, joka kääntää ja harhauttaa huomiomme pois iankaikkisista totuuksista sekä keskeisistä ja tärkeistä hengellisistä asioista. Meidän täytyy aina varoa ylpeyden aiheuttamaa ja liioiteltua itseriittoisuuden tunnetta, oman riippumattomuutemme virheellistä arviointia ja itseemme keskittymistä muiden palvelemisen sijaan.
Kun keskitymme ylpeinä itseemme, meitä vaivaa myös hengellinen sokeus ja meiltä jää huomaamatta paljon, suurin osa tai kenties kaikki, mitä tapahtuu sisimmässämme ja ympärillämme. Emme voi katsoa ja keskittyä Jeesukseen Kristukseen ”maalina”, jos näemme vain itsemme.
Sellainen hengellinen sokeus voi saada meidätkin kääntymään pois vanhurskauden tieltä, lankeamaan kielletyille poluille ja joutumaan hukkaan. Kun sokeasti käännymme omille teillemme ja kuljemme tuhoisia kiertoteitä, meillä on taipumus nojata omaan ymmärrykseemme, kerskailla omasta voimastamme ja luottaa omaan viisauteemme.
Samuel Lamanilainen tiivisti ytimekkäästi nefiläisten kääntymisen pois Jumalasta: ”Te olette koko elinaikanne tavoitelleet sitä, mitä ette voineet saada, ja te olette tavoitelleet onnea tekemällä pahaa, mikä on vastoin sen vanhurskauden luonnetta, joka on meidän suuressa ja iankaikkisessa Päämiehessämme.”
Profeetta Mormon havaitsi: ”[Suurin osa] kansasta [pysyi] ylpeydessään ja jumalattomuudessaan ja [vähemmistö vaelsi] tarkemmin Jumalan edessä.”
Lamanilaiset kääntyivät Jumalan puoleen
Helamanin kirjassa lamanilaisten lisääntyvä vanhurskaus on jyrkkänä vastakohtana nefiläisten nopealle hengelliselle rappiolle.
Lamanilaiset kääntyivät Jumalan puoleen, ja heidät johdatettiin tuntemaan totuus, kun he uskoivat pyhien kirjoitusten ja profeettojen opetuksiin, osoittivat uskoa Herraan Jeesukseen Kristukseen, tekivät parannuksen synneistään ja kokivat voimallisen sydämen muutoksen.
”Ja nyt kaikki, jotka ovat tähän päässeet, kuten itse tiedätte, ovat vahvoja ja lujia uskossa ja siinä, millä heidät on tehty vapaiksi.”
”[Teidän tulee nähdä], että suurin osa [lamanilaisista] on velvollisuutensa polulla, ja he vaeltavat tarkoin Jumalan edessä ja noudattavat tarkoin hänen käskyjänsä ja säädöksiänsä ja tuomioitansa. – –
He pyrkivät väsymättömän uutterasti johdattamaan loput veljistään tuntemaan totuuden.”
Tämän seurauksena ”[lamanilaisten vanhurskaus] ylitti nefiläisten vanhurskauden heidän uskonsa lujuuden ja vakauden tähden”.
Varoitus ja lupaus
Moroni julisti: ”Katso, Herra on näyttänyt minulle suuria ja ihmeellisiä asioita siitä, minkä on pian tapahduttava, sinä aikana, jolloin nämä asiat tulevat julki teidän keskuudessanne.
Katso, minä puhun teille ikään kuin olisitte läsnä, ettekä te kuitenkaan ole. Mutta katso, Jeesus Kristus on näyttänyt teidät minulle, ja minä tiedän teidän tekemisenne.”
Muistattehan, että Mormonin kirja katsoo tulevaisuuteen ja sisältää tärkeitä periaatteita, varoituksia ja opetuksia, jotka on tarkoitettu minulle ja teille meidän nykyaikamme olosuhteisiin ja haasteisiin.
Luopumusta voi tapahtua kahdella perustasolla – instituutioiden tasolla ja yksilötasolla. Instituutioiden tasolla Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko ei katoa luopumuksen vuoksi eikä sitä oteta pois maan päältä.
Profeetta Joseph Smith julisti: ”Totuuden viiri on pystytetty. Yksikään epäpyhä käsi ei voi estää työn etenemistä. – – Jumalan totuus etenee uljaana, jalona ja riippumattomana, kunnes se on täyttänyt jokaisen mantereen, käynyt jokaisella seudulla, pyyhkäissyt yli jokaisen maan ja kaikunut jokaiseen korvaan, kunnes Jumalan aivoitukset on täytetty ja suuri Jehova on sanova, että työ on tehty.”.
Yksilötasolla jokaisen meistä täytyy ”[varoa] ylpeyttä, ettei [meistä] tulisi sellaisia kuin nefiläiset muinoin”.
Saanen esittää, että jos te tai minä uskomme olevamme kyllin vahvoja ja lujia välttääksemme ylpeyden ylimielisyyttä, niin kenties me jo kärsimme tästä tappavasta hengellisestä sairaudesta. Yksinkertaisesti sanottuna, jos te tai minä emme usko, että ylpeys voisi vaivata meitä, niin me olemme suojattomia ja hengellisessä vaarassa. Vain muutaman päivän, viikon, kuukauden tai vuoden kuluessa me saatamme menettää hengellisen syntymäoikeutemme paljon vähemmästäkin kuin keittokulhollisesta.
Jos kuitenkin te tai minä uskomme, että ylpeys voi koetella meitä, niin me teemme johdonmukaisesti niitä pieniä ja yksinkertaisia asioita, jotka suojelevat meitä ja auttavat meitä tulemaan ”lapsen kaltaiseksi, alistuvaksi, sävyisäksi, nöyräksi, kärsivälliseksi, sellaiseksi, joka on täynnä rakkautta ja halukas alistumaan kaikkeen, mitä Herra näkee hyväksi panna [meidän kannettavaksemme]”. ”Siunattuja ovat ne, jotka nöyrtyvät ilman, että heidän on pakko olla nöyriä.”
Kun noudatamme presidentti Bensonin neuvoa ja kysymme itseltämme, miksi Herra innoitti Mormonia sisällyttämään Helamanin kirjan lyhennelmäänsä ne kertomukset, kehotukset ja varoitukset, jotka hän sisällytti siihen, lupaan, että me huomaamme näiden opetusten soveltuvan oman elämämme ja perheemme erityisiin olosuhteisiin nykyään. Kun tutkimme ja pohdimme tätä innoitettua aikakirjaa, meitä siunataan silmillä, jotka näkevät, korvilla, jotka kuulevat, mielellä, joka käsittää, ja sydämellä, joka ymmärtää ne opetukset, jotka meidän tulee oppia, jotta varoisimme ylpeyttä emmekä joutuisi kiusaukseen.
Todistan iloiten, että Jumala, iankaikkinen Isä, on meidän Isämme. Jeesus Kristus on Hänen ainosyntyinen ja rakas Poikansa. Hän on meidän Vapahtajamme. Ja todistan, että kun vaellamme Herran Hengen sävyisyydessä, niin me vältämme ylpeyden ja voitamme sen ja meillä on rauha Hänessä. Tästä todistan Herran Jeesuksen Kristuksen pyhässä nimessä. Aamen.