Kuinka opettaa lapsia, joilla on jokin vamma

Vapahtaja on opettanut: ”Herra on opettava kaikkia sinun lapsiasi, ja suuri on sinun lastesi rauha” (3. Nefi 22:13).

Alkeisyhdistyksen johtohenkilöillä on tärkeä tehtävä opettaa Jeesuksen Kristuksen evankeliumia kaikille lapsille, mukaan lukien ne, joilla on jokin vamma. Alkeisyhdistys on paikka, jossa jokaisen lapsen tulee tuntea itsensä tervetulleeksi, saada rakkautta ja kannustusta sekä tuntea kuuluvansa joukkoon. Tässä ilmapiirissä kaikkien lasten on helpompi ymmärtää taivaallisen Isämme ja Jeesuksen Kristuksen rakkautta sekä tuntea ja tunnistaa Pyhän Hengen vaikutusta.

Jokainen lapsi on Jumalalle kallisarvoinen. Jokainen tarvitsee rakkautta, arvostusta ja tukea.

Neuvottele muiden kanssa, kun pyrit Alkeisyhdistyksessänne ottamaan huomioon niiden lasten tarpeet, joilla on jokin vamma.

Neuvottele lapsen vanhempien kanssa. Vanhemmat tuntevat lapsensa tavallisesti paremmin kuin kukaan muu. He voivat opettaa sinulle, kuinka huomioida lapsen tarpeet, hänen kykynsä keskittyä ja tavat, joilla hän oppii mieluiten. Jotkut lapset esimerkiksi reagoivat erityisen hyvin musiikkiin, toiset kertomuksiin, kuviin, pyhiin kirjoituksiin tai liikkeisiin. Käytä monia eri opetusmenetelmiä ja pidä huoli siitä, että otat mukaan tapoja, joilla kukin lapsi oppii parhaiten.

Jotkut vammaiset lapset reagoivat hyvin visuaalisiin vihjeisiin. Käytä tässä kuvatun kaltaisia vihjeitä osoittaaksesi, milloin on aika rukoilla tai olla kunnioittava tai milloin on laulutuokio.

Hahmot voi tulostaa osoitteessa sharingtime.lds.org.
Neuvottele muiden Alkeisyhdistyksen johtohenkilöiden ja opettajien kanssa. Rukoilkaa ja työskennelkää yhdessä löytääksenne keinoja auttaa jokaista lasta oppimaan Jeesuksen Kristuksen evankeliumia ja tuntemaan itsensä rakastetuksi.

Lisätietoja siitä, kuinka voi auttaa lapsia, joilla on erityistarpeita, on julkaisun Opettaminen, kutsumuksista suurin sivuilla 38–39 ja osoitteessa disabilities.lds.org.
Neuvottele seurakuntaneuvoston kanssa. Pappeusjohtajilla ja muiden apujärjestöjen johtohenkilöillä saattaa olla ideoita siitä, kuinka voi auttaa lapsia, joilla on erityistarpeita. Yhdessä seurakunnassa ylipappien ryhmä tarjoutui järjestämään joka viikko ”alkeisyhdistysvaarin” istumaan erään pienen autistisen pojan kanssa. (Ihanteellisinta olisi, jos tämä olisi sama henkilö joka viikko.) Tämä auttoi poikaa keskittymään oppiaiheeseen ja tuntemaan itsensä rakastetuksi.

Vanhin M. Russell Ballard on opettanut: ”On selvää, että niille meistä, joille on uskottu kallisarvoisia lapsia, on annettu pyhä, ylevä [taloudenhoitajan] tehtävä, sillä me olemme niitä, joille Jumala on antanut tehtäväksi ympäröidä tämän ajan lapset rakkaudella ja uskon tulella ja ymmärryksellä siitä, keitä he ovat” (”Katsokaa pienokaisianne”, Valkeus, lokakuu 1994, s. 40).