Luku- ja kirjoitustaito kohentaa elämää

Kaksi myöhempien aikojen pyhää kertoo siitä, kuinka luku- ja kirjoitustaidon oppiminen muuttaa elämää.

Kaikkialla maailmassa ihmiset kohentavat omaa elämäänsä ja muiden elämää opettelemalla perusluku- ja kirjoitustaidon.

Rakkaus oppimista kohtaan

Shirley Florence Sainz, joka syntyi Meksikossa, kertoo, kuinka hänen äitinsä kamppailu oppia lukemaan ja kirjoittamaan muodostui siunaukseksi muille:

”Kun äitini Anita Valenzuela Mendoza oli kaksivuotias, isoisäni kuoli kaivosonnettomuudessa. Isoäitini jäi kahdeksan lapsen yksinhuoltajaksi, ja hänelle jäi hyvin vähäiset keinot huolehtia heistä. Isoäitini ei osannut lukea tai kirjoittaa, eikä hän ymmärtänyt numeroita.

Kun äitini oli kuusivuotias, hänellä oli etuoikeus käydä koulua, vaikkei hänellä ollutkaan kyniä, paperia eikä kirjoja. Siitä huolimatta hän rakasti oppimista, joten hän kirjoi lautasliinoja, lakaisi luokkahuonetta ja kantoi sisään polttopuita ansaitakseen paperia. Kotona isoäitini ompeli arvokkaat sanomalehtipaperisivut yhteen muistivihkoksi äidilleni.

Opettajat arvostivat äitini innokkuutta. Välittämättä hänen nukkavieruista vaatteistaan ja kurittomista hiuksistaan he ravitsivat hänen tiedonnälkäänsä. Alkeiskouluvuosien päättyessä yhden äitini opettajan perhe tarjosi hänelle mahdollisuutta opiskella lisää. Äiti ei kuitenkaan pystynyt lähtemään, ja hänen koulunkäyntinsä loppui.

Vuosia myöhemmin kun äitini oli 27-vuotias, hänen opintonsa jatkuivat, kun hän tapasi isäni ja tämä tutustutti hänet evankeliumiin. Äidistä oli ihanaa oppia lukemalla pyhiä kirjoituksia. Myös Apuyhdistys tarjosi hänelle monia mahdollisuuksia lisätä tietämystään.

Äiti juurrutti minuun rakkauden oppimista kohtaan, ja olen valmistunut collegesta ja olen nyt itse alkeiskoulun opettaja. Kahden sukupolven aikana perhettäni on siunattu suuresti sen vuoksi, että eräs nuori tyttö – äitini – opetteli lukemaan ja kirjoittamaan. Hänen luku- ja kirjoitustaitonsa avasi hänelle oven ymmärtää Jeesuksen Kristuksen evankeliumia ja ottaa sen vastaan. Sen seurauksena kaikkia äitini jälkeläisiä on siunattu.”

Evankeliumin lukutaitoluokka

Sisar Sainzin kertomus ei ole ainoa laatuaan. Kun ihmiset oppivat lukemaan ja kirjoittamaan, he voivat kasvaa evankeliumin ymmärtämisessä ja olla siunauksena muiden elämässä. Perusluku- ja kirjoitustaidon oppiminen auttoi nigerialaista kirkon käännynnäistä Paul Imieteheä paremmin ymmärtämään evankeliumia ja kertomaan siitä muille. Hän muistelee:

”Liityin Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkkoon Warrissa Nigeriassa. Jäsenyyteni kirkossa sai minut käsittämään, että minun oli tarpeen oppia lukemaan ja kirjoittamaan. Kun pappeusjohtajani antoivat minulle tehtäväksi pitää puheita ja rukouksia, minulla oli tapana pysyä poissa kirkosta. Se sai minut tuntemaan hyvin suurta häpeää.

Kun muutin Abujaan, näin kirkon kirjoja ja lehtiä ja tunsin voimakasta tarvetta oppia lukemaan ja kirjoittamaan. Halusin lukea näitä julkaisuja, joita muut jäsenet lukivat ja joista he iloitsivat. Useimmat kirkon jäsenistä siellä ilmaisivat mielellään ajatuksiaan lausuessaan oman todistuksensa evankeliumista, ja minäkin halusin pystyä ilmaisemaan niitä voimakkaita tunteita, joita minulla on evankeliumin totuudesta. Tiesin silloin, että minun täytyi oppia lukemaan ja kirjoittamaan.

Eräänä sunnuntaina päätin osallistua pyhäkoulun evankeliumin lukutaitoluokkaan. Ensimmäisenä päivänäni luokassa näin, että muut oppilaat olivat pääasiassa sisaria ja nuorempia poikia. Olin ainoa aikuinen mies luokassa. Mieleni teki kovasti lähteä, mutta voimakas haluni oppia piti minut siellä. Opettajamme kannusti meitä jokaista osallistumaan lukiessamme kohtia evankeliumin lukutaito-oppaasta ja pyhistä kirjoituksista.

Ponnistelin kovasti oppiakseni lukemaan. Luin pyhiä kirjoituksia ja kirkon lehtiä. Ymmärrykseni kehittyi, kun minut kutsuttiin toiseksi neuvonantajaksi Idun seurakunnan pyhäkoulun johtokuntaan. Alussa epäilin kykyjäni, mutta kun minut erotettiin tehtävään, seurakunnanjohtaja lausui siunauksen, jonka mukaan saisin kyvyn pitää kutsumuksen kunniassa. Kun minua erotettiin tehtävään, tunsin luottavaisuuden tunnetta.

Kaksi viikkoa myöhemmin sain tehtäväksi opettaa aikuisten pyhäkoulua. Vaikka olinkin huolissani kyvyistäni, valmistauduin koko viikon ajan kotona töiden jälkeen ja jopa työtauoillani. Kun sunnuntai koitti ja oli aika opettaa, lausuin lyhyen hiljaisen rukouksen ja pyysin taivaallista Isää ohjaamaan minua. Kun avasin suuni puhuakseni, yllätyin siitä, että sanat vain virtasivat. Luulin änkyttäväni, mutta niin ei käynyt.

Useimmat luokan jäsenistä ovat saaneet enemmän koulutusta kuin minä, mutta heidän vastauksensa ja kasvojensa ilmeet kannustivat minua. Tunsin rauhaa koko oppitunnin ajan.

Evankeliumin lukutaitoni on herättänyt minussa voimakkaan halun kehittää myös muodollista koulutustani. Se on myös auttanut minua ymmärtämään evankeliumia paremmin ja suonut minulle paremmat mahdollisuudet palvella muita.

Olen ammatiltani puuseppä, ja työskentelen eräässä rakennusfirmassa, jossa käytän puunveistotaitojani. Nigeriassa meillä on sanonta: ’Kirves, jota käytämme puun veistämiseen, on niin tärkeä, että kannamme sitä kaksin käsin ja lepuutamme sitä olallamme.’ Kirves on liian tärkeä laskettavaksi maahan. Sillä tavalla suhtaudun kirkkoon ja evankeliumin lukutaitooni. Kannan niitä kaksin käsin ja olallani enkä voi laskea niitä maahan.

Olen kiitollinen seurakuntamme johtajille, jotka kannustivat minua oppimaan – varsinkin veli Lawrence Monyeille, evankeliumin lukutaitoluokan opettajalleni.”

Veli Imietehe oppi lukemaan ja kirjoittamaan evankeliumin lukutaitoluokassaan, ja sen seurauksena hänen itseluottamuksensa kasvoi ja hänen todistuksensa evankeliumista vahvistui. Hän on sittemmin ollut siunauksena monien seurakuntansa jäsenten elämässä.

Voitko sinä auttaa?

Evankeliumin lukutaidon oppilaan opas Ye Shall Have My Words (Te saatte minun sanani, varastonumero 34476) on saatavilla englannin, ranskan, portugalin ja espanjan kielillä. Ne, jotka voisivat hyötyä siitä eniten, eivät pysty lukemaan näitä sanoja. Voitko sinä auttaa heitä?

Me voimme auttaa

”Olen hieman ottanut selvää luku- ja kirjoitustaidosta maailmassa. Maapallon [kuudesta] miljardista ihmisestä miljardi ei osaa lukea tai kirjoittaa. – – Millainen murhenäytelmä – millainen karu, kurja ja synkkä murhenäytelmä. Se, ettei osaa lukea, ymmärtää, kirjoittaa – millainen murhenäytelmä. Me voimme auttaa poistamaan tämän kirouksen. Asioita voidaan tehdä tämän sietämättömän tilanteen muuttamiseksi.”

Presidentti Gordon B. Hinckley, Teachings of Gordon B. Hinckley, 1997, s. 314.