Vanhin Hafen puhui perhekongressissa

Vanhin Bruce C. Hafen seitsemänkymmenen koorumista puhui ympäri maailmaa tulleille valtuutetuille siitä, miten tärkeää on palauttaa perinteisen avioliiton merkitys. Hän esitti ajatuksensa neljännessä perheiden maailmankongressissa, joka pidettiin Varsovassa Puolassa 11.–13. toukokuuta 2007.

”Kautta maailmanhistorian on eletty ’yleismaailmallista rakkaustarinaa’, jossa poika ja tyttö tapaavat, rakastuvat ja menevät sitten naimisiin”, vanhin Hafen sanoi. Avioside ei vaikuta yksin aviopariin, vaan koko yhteiskunnalla on suuri kiinnostus tuon suhteen onnistumiseen.

”Siksi vieraat ja ystävät ovat aina juhlineet häitä yhteisöllisinä tapahtumina”, vanhin Hafen sanoi. ”Avioliitto on ollut aina ratkaiseva sidos kankaassa, joka pitää yhteiskunnan koossa. Jokainen avioliitto vaikuttaa sen keskeisessä piirissä oleviin, ja tuo vaikutus leviää vähitellen avioparista edelleen heidän lastensa myötä laajempaan yhteisöön. – –

Yhteisö osallistuu häihin, ei udellakseen yksityisasioita vaan koska yhteisön kannalta kunkin avioliiton onnistumisella ja jälkikasvulla on valtava merkitys. Naimisiinmeno tarkoittaa sitä, että sitoutuu julkisesti ottamaan vastuun lapsistaan ja heidän vaikutuksestaan sellaiseen yhteisöön, jonka ajan myötä luomme”, hän selitti.

Hän totesi, että nämä sosiaaliset ja henkilökohtaiset odotukset tekevät avioliitosta tärkeimmän keinon välittää arvoja sukupolvelta toiselle. Silti tämä ratkaisevan tärkeä yhteiskunnan pitkäaikaisen vakauden lähde on heikkenemässä.

”Yli 80 prosenttia eurooppalaisista ja 46 prosenttia amerikkalaisista on sitä mieltä, että pariskunnan on hyväksyttävää asua yhdessä ilman avioitumisaikeita”, vanhin Hafen sanoi. Pelkästään Skandinaviassa noin 82 prosenttia esikoisista syntyy avioliiton ulkopuolella – vaikka lukuisissa tutkimuksissa avopareille syntyvillä lapsilla on osoitettu olevan psykologisia ja muita riskejä. Tällaisilla trendeillä on vakavia sosiaalisia seurauksia.

Lisäksi avioerojen määrä vuoden 1960 jälkeen Yhdysvalloissa – nykyään maailman eroaltteimmassa maassa – on yli kaksinkertaistunut, mikä tarkoittaa sitä, että puolet nykyisistä avioliitoista päättyy eroon. Luku olisi vieläkin korkeampi, jos mukaan laskettaisiin avoparien eroamiset, joiden lukumäärä on lisääntynyt 760 prosenttia Yhdysvalloissa vuoteen 1960 verrattuna.

”Voimme nähdä avioliiton vastaisen vallankumouksen voiman niissä tilastoissa, jotka osoittavat huimaa nousua avioliiton ulkopuolella syntyneiden lasten, avoliittojen ja avioerojen määrässä”, vanhin Hafen sanoi. ”Viimeisten 40 vuoden aikana monet ihmiset – – ovat lakanneet uskomasta, että avioliitto on julkinen, pitkäaikainen sosiaalinen instituutio. – – Nykyajan yhteiskunta on ’unohtanut’ yleismaailmallisen rakkaustarinan ’juonen’.”

Perinteisen avioliiton rappeutuminen alkoi 1960-luvun kansalaisoikeusliikkeen aikana. Vanhin Hafen totesi, että muutoksia Amerikan rotu- ja sukupuolisyrjintään oli tarpeen tehdä. Jotkut äärimmäisyyksien tavoittelijat menivät kuitenkin pidemmälle ja asettuivat vastustamaan lakeja ja tapoja, jotka tukivat perhesuhteita. ”Vapautusliikkeen” etenemisen huumassa tuomarit sallivat aikuisten vapausvaatimusten tallata alleen lapsen parhaan.

”Näin kerran pienen pojan seisomassa aivan yksin eksyneen ja pelokkaan näköisenä”, vanhin Hafen sanoi. ”Hänellä oli yllään suuri t-paita, jossa oli iskulause: ’Jättäkää minut rauhaan.’ Tuo poika – – havainnollistaa sitä ironiaa, että vastuuttomien aikuisten annetaan jättää lapset heitteille heidän ’oikeudessaan tulla jätetyiksi rauhaan’ kaikkien niiden vapauden nimissä, [joiden he sanovat olevan] perhesiteiden ahdistaman yhteiskunnan vankeja.”

”Tutkimukset osoittavat myös, että monien vaikeuksissa olevien nuorten yhteinen nimittäjä on se, ettei heillä ole naimisissa olevia vanhempia, ja aviopareihin verrattuna avopareilla esiintyy todennäköisemmin masennusta, alkoholi- ja huumeongelmia sekä uskottomuutta. Heillä on alhaisempi tulotaso, ja he ovat onnettomampia sekä kokevat kahdesta kolmeen kertaa enemmän fyysistä väkivaltaa”, vanhin Hafen selitti.

Vanhin Hafen puhui myös samaa sukupuolta olevien avioliiton vakavasta aiheesta. Viisitoista vuotta sitten yksikään maa maailmassa ei suhtautunut samaa sukupuolta olevien avioliittoon niin vakavasti kuin nykyään. ”Juridiset mielipiteet tukevat samaa sukupuolta olevien avioliittoja ja perustavat ne henkilökohtaisen vapauden ja yksityisyyden käsitteisiin, eivät avioliiton yhteiskunnalliseen arvoon”, hän totesi.

”Homoliittokeskustelu tuokin siten esiin karun kysymyksen: pitäisikö avioliitto tunnustaa pelkästään yksityiseksi aikuisen valinnaksi, vai onko se instituutio, jolla on julkinen tarkoitus edistää lasten ja yhteiskunnan sekä myös aviopuolisoiden etua?” vanhin Hafen sanoi.

Vanhin Hafen päätti puheensa tekemällä yhteenvedon neljästä tärkeimmästä sosiaalisesta ”hyvästä”, jotka perinteinen avioliitto tuo tullessaan: ensiksi, lasten tarpeet ja oikeudet täyttyvät paremmin; toiseksi, kansalaishyveitä opetetaan ja välitetään seuraavalle sukupolvelle; kolmanneksi, vanhemmat päättävät, mitä arvoja lasten tulee oppia; ja neljänneksi, se mahdollistaa vakaimmat ihmissuhteisiin kohdistuvat odotukset.

”Halukkuuteni solmia avioliitto kuten halukkuuteni saada lapsi kertoo perheelleni ja yhteiskunnalle, että panostan näihin suhteisiin pitkällä aikavälillä”, vanhin Hafen sanoi. ”Silloin vaimoni ja lapseni voivat myös panostaa niihin miettimättä, onko heidän uhrauksensa heidän vaivannäkönsä arvoista.”