Kirkon historioitsija käsitteli historian roolia kirkon tehtävässä
”Kirkon historia- ja sukututkimusosaston päätarkoituksena”, sanoi vanhin Marlin K. Jensen seitsemänkymmenen koorumista, ”on auttaa Jumalan lapsia tekemään pyhiä liittoja ja pitämään ne.” Se on pyhissä kirjoituksissa annettu velvoite, jonka profeetta Joseph Smith sai kirkon alkuaikoina.
Puhuessaan Mormon History Associationin [Mormonihistoriaseura] vuosikonferenssissa 26. toukokuuta 2007 vanhin Jensen, joka nimitettiin kirkon historioitsijaksi ja kirjuriksi huhtikuussa 2005, selosti yksityiskohtaisesti historiaosaston kehitystä ja työtä, jota monet johtajat ovat tehneet ottaessaan vakavasti Herran kirkon perustamispäivänä antaman käskyn pitää aikakirjaa kirkosta.
”En puhu ammattihistorioitsijana vaan ’kirkon historioitsijana’, yhtenä pitkässä ketjussa kirkon johtavia virkailijoita, jotka on kutsuttu määrittelemättömäksi ajaksi täyttämään tehtävää, joka annettiin ilmoituksena profeetta Joseph Smithille”, hän sanoi.
Osaston aiemmat saavutukset ovat hänen mukaansa keskittyneet pääasiassa kirkon kiehtovan historian sisältävien aikakirjojen kokoamiseen ja säilyttämiseen ja vähemmässä määrin niiden julkaisemiseen.
”Mikä on kirkon historian keskeinen tarkoitus?” hän kysyi. ”Kirkosta on tullut suuri kansainvälinen organisaatio, jonka hengellinen painopiste on siirtymässä yhä enemmän eteläiselle pallonpuoliskolle. Nämä ja muut tekijät ovat saaneet meidät vakuuttuneiksi siitä, ettemme voi jatkaa historiallista tehtäväämme entiseen tapaan.”
Rukoiltuaan ja pohdittuaan muutaman kuluneen vuoden sitä, kuinka ohjata osaston tulevaisuuden suuntaa, vanhin Jensen sanoi, että ”meidän mielestämme historian täytyy vaikuttaa kirkon kokonaistehtävään – – ihmiskunnan pelastukseen”.
Vanhin Jensen huomautti, että tällainen toimeksianto erottaa kirkon historia- ja sukututkimusosaston muista ammattilaisista ja historian harrastajista.
”Se on jalo, ylevä ja kunnianhimoinen tavoite, johon ei helposti päästä, eivätkä ammattikollegamme sitä mahdollisesti aina täysin arvosta”, hän sanoi.
Hän lisäsi, että tämän toimeksiannon täyttämiseksi kirkon historia- ja sukututkimusosasto keskittyy kolmeen arviointiperusteeseen: varmistamaan Jumalan suurten asioiden muistamisen, säilyttämään osaltaan valtakunnan ilmoitetun järjestyksen sekä todistamaan palautuksen totuudesta ja puolustamaan sitä.
Tämä tavoite ”määrittelee työmme ja kohderyhmämme”, luoden ”työlle suuremmat ulottuvuudet kuin voimme omillamme saada aikaan – ja siten tarpeen tehdä yhteistyötä”, vanhin Jensen sanoi. Se ”muuttaa meidät pelkästä passiivisesta keräilijästä aktiiviseksi organisaatioksi, joka asettaa tärkeysjärjestyksen sille, mitä kootaan, levitetään, tutkitaan ja kirjoitetaan”.
”Maailmanlaajuista kirkkoa palvelevan osaston rakentaminen edellyttää muutosta ajattelussa, eikä se tapahdu täysin tuskattomasti”, hän totesi. Sellainen kehitys edellyttää organisatorisia muutoksia, jotka tähdentävät kirkon koko jäsenistön ja myös johtajien palvelemista. Kaikissa näissä muutoksissa on teknologiasta otettava täysi hyöty.
Toinen merkittävä askel kohti historiaosaston kehittymistä on rakentaa 23 000 m2:n suuruinen rakennus, joka tullaan tuntemaan kirkon historian kirjastona.
”Rakentaminen alkoi viime lokakuussa ja etenee aikataulun mukaan vuoden 2009 puolivälissä tapahtuvaan vihkimiseen. Kirjastossa tullaan säilyttämään mittaamattoman arvokkaita kokoelmiamme, ja sen on tarkoitus olla avoin, kutsuva ja hyvin toimiva”, vanhin Jensen sanoi.
Mukailtu Church News -lehdessä 2. kesäkuuta 2007 julkaistusta artikkelista.