Yhteyden näkeminen
Chen Yang Su-yuan on ollut sokea vuodesta 1981 lähtien, jolloin hänelle ilmaantui komplikaatioita harmaakaihileikkauksen jälkeen. Näkökyvyn menettäminen auttoi häntä kuitenkin löytämään evankeliumin, ja se on lopulta auttanut häntä huomaamaan temppeli- ja sukututkimustyön tärkeyden.
Hiljattain sokeutunut sisar Chen ei käsittänyt, että kaksi nuorta naista, jotka pyysivät hänen ovellaan lasillista vettä, olivat lähetyssaarnaajia. Sillä, että hän pyysi heidät sisään, oli suuri vaikutus hänen elämäänsä.
”Useimmat ihmiset pitivät minua hyödyttömänä, koska olin sokea”, sisar Chen kertoo. ”Se ei kuitenkaan ollut sitä, mitä Jumala halusi minulle kertoa. Sen jälkeen kun olin menettänyt näkökykyni, Hän lähetti luokseni lähetyssaarnaajat opettamaan minulle, että me kaikki olemme Jumalan lapsia ja että Hän on lunastanut meidät korkealla hinnalla. Sain tietää oman arvoni Jeesuksen maksamien lunnaiden perusteella. Olen mittaamattoman arvokas.”
Siitä lähtien sisar Chen on palvellut monissa tehtävissä Chung Lin 1. seurakunnassa Tao Yuanin vaarnassa, samoin kuin temppelissä vuodesta 1992 lähtien.
Näkökyvyn menettäminen ei jäänyt kuitenkaan ainoaksi koettelemukseksi, joka sisar Chenin täytyi kohdata. Vuonna 1987 hän oli vähällä kuolla sen jälkeen kun hänelle oli kasvanut suuri kysta, joka vaati yhden kylkiluun poistamista. Hän selvisi hengissä, mutta hänen elinikäiset säästönsä hupenivat sairaalalaskuihin. Hän ihmetteli, miksei Jumala ollut vain ottanut häntä pois.
Sisar Chen kertoo Hänen vastauksensa olleen: ”Sinulla on vielä tehtävänä monia asioita.”
Pian sen jälkeen sisar Chen tunsi sukututkimuksen kutsuvan.
”Ihmettelin, kuinka tekisin sukututkimustyötä, ellen pysty näkemään”, hän kertoo. ”Tunne ei kuitenkaan mennyt pois.”
Erään rakkaan ystävän avulla sisar Chen on tutkinut pääsukulinjaansa 22 sukupolvea taaksepäin ja toiminut itse sijaisena kaikissa toimituksissa naisten puolesta. Nyt hän työskentelee päälinjaan liittyvien sukuhaarojen parissa. Työtä tehdessään hän on oppinut arvostamaan temppelityön ja sukututkimuksen välistä kiinteää yhteyttä.
”Temppelissä saamme monia toimituksia, ja ne ovat kaikki tärkeitä”, sisar Chen sanoo. ”Meidän täytyy kuitenkin tutkia omaa sukuamme. Me emme pysty antamaan näitä toimituksia esivanhemmillemme ilman sukututkimustyötä.”
”Sukututkimus- ja temppelityö ovat samaa työtä”, vanhin Dennis B. Neuenschwander seitsemänkymmenen koorumista on sanonut. ”Sukututkimuksen pitäisi olla temppelitoimitusnimien ensisijainen lähde, ja temppelitoimitukset ovat sukututkimuksen ensisijainen syy.”1
Sisar Chen kamppailee nyt uuden sairauden sekä lievän sydänkohtauksen jälkivaikutusten kanssa. Kaksikymmentä vuotta sen jälkeen kun hän oli ensimmäisen kerran kysynyt Jumalalta, miksi Hän oli jättänyt hänet, hän huomasi kysyvänsä taas samaa – ja saavansa saman vastauksen. ”Enkö ole jo kertonut sinulle?” hän tunsi Jumalan sanovan. ”Sinulla on yhä temppelityötä tehtävänä.”
Niinpä sisar Chen viettää edelleenkin yhden viikon kuukaudesta temppelissä.
”Nämä ovat asioita, joita meidän tulee tehdä esivanhempiemme hyväksi ja joita he eivät itse pysty tekemään”, hän sanoo. ”Omassa tilanteessani minulla ei ole aikaan liittyviä sitoumuksia, joita toisilla on työssään ja muualla. Minun tulee työskennellä uutterasti nyt, kun vielä pystyn.”