ENSIMMÄISEN PRESIDENTTIKUNNAN SANOMA
Me todistamme Jeesuksesta Kristuksesta
Hieman yli 2 000 vuotta sitten Juudean Betlehemissä syntyi ihmiskunnan Lunastaja. Hänen ollessaan vielä pienokainen Hänet tuotiin Jerusalemin temppeliin. Siellä Maria ja Joosef kuulivat Simeonin ja Hannan lausumat ihmeelliset profetiat tästä pienestä lapsesta, josta oli määrä tulla maailman Vapahtaja.
Jeesus vietti suuren osan lapsuudestaan Galilean Nasaretissa, ja 12-vuotiaana Hänet tuotiin jälleen temppeliin. Maria ja Joosef löysivät Hänet keskustelemasta opettajien kanssa, jotka ”kuuntelivat häntä ja kysyivät Häneltä kysymyksiä” (Joseph Smithin raamatunkäännös Luuk. 2:46).
Jeesus varttui nuoreksi mieheksi, ja Hänelle ”karttui ikää ja viisautta; Jumalan ja ihmisten suosio seurasi häntä” (Luuk. 2:52). Johannes kastoi Hänet Jordanissa ”Jumalan vanhurskaan tahdon” täyttämiseksi (Matt. 3:15). Ennen julkisen palvelutyönsä aloittamista Hän paastosi 40 päivää ja yötä ja kesti Saatanan kiusaukset. Sitten Hän ryhtyi opettamaan, parantamaan ja siunaamaan.
Suuri Jehova
Jeesus oli todellakin Vanhan testamentin suuri Jahve eli Jehova. Hän jätti Isänsä kuninkaalliset hovit korkeudessa ja alentui tulemaan maan päälle pienokaisena, joka syntyi kaikkein vaatimattomimpiin oloihin. Hänen syntymänsä ennustettiin vuosisatoja aikaisemmin, kun Jesaja julisti profeetallisesti: ”Sillä lapsi on syntynyt meille, poika on annettu meille. Hän kantaa valtaa harteillaan, hänen nimensä on Ihmeellinen Neuvontuoja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen Isä, Rauhan Ruhtinas.” (Jes. 9:5.)
Tämä Jeesus Kristus, josta me vakaasti todistamme, on, kuten Johannes Ilmestyskir-jassa julisti, luotettava todistaja, ”joka on esikoisena noussut kuolleista ja on maailman kuninkaiden hallitsija”. Hän ”rakastaa meitä ja on verellään vapauttanut meidät synneistämme [ja] on tehnyt meidät kuningassuvuksi ja Jumalan, Isänsä, papeiksi, hänelle kunnia ja valta aina ja ikuisesti!” (Ilm. 1:5–6.)
Maailman Vapahtaja
Hän oli ja on Kaikkivaltiaan Poika. Hän oli ainoa täydellinen ihminen, joka on vaeltanut maan päällä. Hän paransi sairaat ja sai rammat kävelemään, sokeat näkemään ja kuurot kuulemaan. Hän herätti kuolleet. Kuitenkin Hän salli oman henkensä otettavan sovituksessa, jonka suuruus on meidän käsityskykymme ulottumattomissa.
Luukas kirjoittaa, että tämä tuska oli niin suurta, että ”hänen hikensä vuoti maahan veripisaroiden tavoin” (Luuk. 22:44), mikä on vahvistettu sekä Mormonin kirjassa että Opissa ja liitoissa (ks. Moosia 3:7; OL 19:18). Hänen kärsimykseensä Getsemanessa ja Golgatan ristillä, joka sijaitsi vain muutaman sadan metrin päässä Getsemanesta, sisältyi sekä fyysisiä että hengellisiä ”koetuksia, – – tuskaa, nälkää, janoa ja uupumusta”, sanoi kuningas Benjamin, ”jopa enemmän kuin ihminen voi kärsiä kuolematta” (Moosia 3:7).
Getsemanen tuskan jälkeen seurasivat Hänen vangitsemisensa, Hänen oikeudenkäyntinsä, Hänen tuomitsemisensa, sitten Hänen ristinkuolemansa sanomaton tuska, jota seurasi hautaaminen Joosefin hautaan ja voitokas astuminen esiin ylösnousemuksessa. Hänestä – Betlehemin vaatimattomasta pienokaisesta, joka kaksi vuosituhatta sitten kulki Palestiinan pölyisiä teitä – tuli Herra Kaikkivaltias, kuninkaiden Kuningas, pelastuksen Antaja kaikille. Kukaan ei voi täysin käsittää Hänen elämänsä loistokkuutta, Hänen kuolemansa ylevyyttä, Hänen ihmiskunnalle suomansa lahjan yleismaailmallisuutta. Me julistamme varauksettomasti samaa kuin sadanpäällikkö Hänen kuolemansa yhteydessä: ”Tämä mies oli todella Jumalan Poika!” (Mark. 15:39.)
Elävä Herramme
Sellainen on vanhan maailman testamentin, Pyhän Raamatun, todistus. Ja on olemassa toinenkin todistus, uuden maailman testamentin, Mormonin kirjan, todistus. Siinä Isä esitteli ylösnousseen Poikansa julistaen: ”Nähkää minun rakas Poikani, johon minä olen mielistynyt, jossa minä olen kirkastanut nimeni” (3. Nefi 11:7). Tämä jumalallinen esittely aloittaa selonteon Vapahtajamme palvelutyöstä muutamien Hänen muiden lampaidensa (ks. Joh. 10:16) keskuudessa sen jälkeen kun Hän oli noussut taivaaseen Jerusalemissa. Mormonin kirjan sanomana kannesta kanteen on Jeesuksen Kristuksen jumalallisuus ja ne iankaikkiset siunaukset, jotka kaikki Jumalan pojat ja tyttäret voivat saada Hänen lunastavan rakkautensa ansiosta. Erään Mormonin kirjan profeetan sanoin:
”Sillä me ponnistelemme uutterasti kirjoittaaksemme, saadaksemme lapsemme sekä veljemme uskomaan Kristukseen ja tekemään sovinnon Jumalan kanssa; sillä me tiedämme, että armosta me pelastumme kaiken sen jälkeen, mitä voimme tehdä. – –
Ja me puhumme Kristuksesta, me riemuitsemme Kristuksessa, me saarnaamme Kristuksesta, me profetoimme Kristuksesta ja me kirjoitamme profetioidemme mukaisesti, jotta lapsemme tietäisivät, mistä lähteestä he voivat odottaa syntiensä anteeksiantoa.” (2. Nefi 25:23, 26.)
Kaiken tämän lisäksi on nykyajan profeettojen julistus: ”Ja nyt, niiden monien todistusten jälkeen, jotka hänestä on annettu, tämän todistuksen, kaikista uusimman, me annamme hänestä, että hän elää!” (OL 76:22.) Opissa ja liitoissa Hän todistaa kiistattomasti omasta jumalallisesta tehtävästään: ”Minä olen Alfa ja Oomega, Kristus, Herra; aivan niin, minä olen hän, alku ja loppu, maailman Lunastaja” (OL 19:1).
Hänessä näemme paitsi Mestarimme ja Hyvän Paimenen myös suuren Esikuvamme, joka pyytää meitä: ”Jos tahdot olla täydellinen, niin – – tule – – ja seuraa minua” (Matt. 19:21).
Kulmakivi
Hän on nimeään kantavan kirkon, Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon, kulmakivi. Ihmisille ei ole annettu mitään muuta nimeä, joka meidät pelastaisi (ks. Ap. t. 4:12). Hän on Pelastajamme, iankaik-kisen elämän Tuoja (ks. Hepr. 5:9). Ei ole ketään Hänen vertaistaan. Ei ole koskaan ollut. Ei ole koskaan oleva. Kiitos olkoon Jumalalle Hänen rakkaan Poikansa lahjasta, Hänestä, joka antoi henkensä, jotta me saisimme elää, ja joka on meidän uskomme ja Hänen kirkkonsa tärkein, järkkymätön kulmakivi.
Uskomme keskipiste
Me emme tiedä kaikesta, mikä meitä odottaa. Elämme epävarmuuden maailmassa. Jotkut saavuttavat suuria. Toisia odottaa pettymys. Joillakuilla on edessään paljon riemua ja iloa, hyvää terveyttä ja mukavaa elämää. Toisilla kenties sairautta ja runsain määrin murhetta. Emme tiedä. Mutta yhden asian tiedämme. Niin kuin Pohjantähti taivaalla, maailman Lunastaja, Jumalan Poika on varma ja vakaa kuolemattoman elämämme ankkuri, toipa tulevaisuus tullessaan mitä tahansa. Hän on pelastuksemme kallio, voimamme, lohtumme, uskomme keskipiste.
Auringonpaisteessa ja varjossa me katsomme Häneen, ja Hän on valmiina rohkaisemaan ja suomaan hymynsä meille.
Hän on palvontamme keskipiste. Hän on elävän Jumalan Poika, Isän Esikoinen, Ainosyntyinen lihassa. Hänet on ”herätetty kuolleista, esikoisena niiden joukosta jotka ovat kuolleet” (1. Kor. 15:20). Hän on Herra, joka tulee jälleen ”hallitsemaan maan päällä kansaansa” (OL 76:63; ks. myös Miika 4:7; Ilm. 11:15).
Ketään yhtä suurta ei ole koskaan vaeltanut maan päällä. Kukaan toinen ei ole antanut vastaavaa uhria tai suonut vastaavaa siunausta. Hän on maailman Vapahtaja ja Lunastaja. Minä uskon Häneen. Minä julistan Hänen jumalallisuuttaan ilman epäilyksen häivääkään. Minä rakastan Häntä. Minä lausun Jeesuksen Kristuksen nimen kunnioittaen ja ihmeissäni. Hän on meidän Kuninkaamme, meidän Herramme, meidän Mestarimme, elävä Kristus, joka seisoo Isänsä oikealla puolella. Hän elää! Hän elää loistavana ja ihmeellisenä, elävän Jumalan elävä Poika.