VOIMALLINEN SYDÄMENMUUTOS
Sairaanhoitajakoulutuksen jälkeen ryhdyin työskentelemään lastensairaalan teho-osastolla. Minulla oli halu oppia ja saada kokemusta, näyttää, mihin pystyin. En kuitenkaan kuvitellut, että se olisi niin vaikeaa – sekä fyysisesti että emotionaalisesti. En voinut ymmärtää, miksi maailma on niin paha, että jopa vanhemmat voivat aiheuttaa korvaamatonta vahinkoa omille lapsilleen. En liioin ymmärtänyt, miksi Jumala sallii lasten kuolla. Työskenneltyäni vuoden sairaalassa sieluni oli näännyksissä.
Sitten sain tietää, että perheeni jäsenet kävivät keskusteluja myöhempien aikojen pyhiin kuuluvien lähetyssaarnaajien kanssa. Tein pitkää päivää enkä voinut olla kotona, kun noita keskusteluja käytiin. Pian sisareni ja äitini kastettiin. Ja minusta tuntui, että jäin yksin kysymyksineni ja ratkaisemattomine ongelmineni. Vaikka perheeni yritti järjestää minulle tapaamisen lähetyssaarnaajien kanssa, en halunnut nähdä heitä. Mutta kerran kun sisaret Johnson ja Marchuk olivat käymässä, liityin mukaan heidän keskusteluunsa. Seuraavalla kerralla he opettivat minulle hengellisen oppiaiheen, ja kykenin löytämään vastauksia kysymyksiin, joiden kanssa olin kamppaillut pitkän aikaa. Pian minut kastettiin ja konfirmoitiin.
Siitä lähtien kun minusta tuli Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäsen, olen tuntenut uskoni Jeesukseen Kristukseen tukeneen minua. Olen kokenut yhä uudelleen rukouksen voiman, ja tunnen, että olen tullut pimeydestä valoon. Kuusi vuotta kirkossa ovat saaneet minut vakuuttumaan siitä, että Jeesus Kristus on Vapahtajani. Ja Jeesuksen Kristuksen ansiosta minulla on nyt mahdollisuus päästä lähemmäs taivaallista Isääni.