Ystävien kesken

Ole tyytyväinen

Vanhin Alexander A. Odumea, joka on vyöhykeseitsenkymmen Afrikan läntisellä vyöhykkeellä, haastatteli F. Onyebueze Nmeribe.

”Olen oppinut tulemaan toimeen sillä, mitä minulla on” (Fil. 4:11).

Vartuin kylässä Etelä-Nigeriassa. Isäni hankki elannon maanviljelijänä ja kasvatti myytäväksi jamssia, maissia, maniokkia, ratamoa ja muita kasveja. Vanhempani opettivat minua esimerkillään tekemään lujasti työtä. Me kaikki teimme työtä maatilalla, ja meillä oli riittävästi ruokaa syötäväksi. Isäni uskoi, että jos ihminen tekisi lujasti työtä ja eläisi kunnollisesti, hän menestyisi.

Vanhempani eivät olleet kirkon jäseniä, mutta he uskoivat Jumalaan. He opettivat minulle, että Jumala elää ja että Jeesus Kristus on Vapahtaja.

Isäni opetti minulle myös periaatteen kunnioittaa itseäni vanhempia ihmisiä – olla kuuliainen auktoriteeteille. Minun yhteisössäni on perinteenä kunnioittaa itseään vanhempia ihmisiä.

Kun olin lapsi, eräs naapuri toi meille ruokaa erään juhlan aikana. Kun perheemme saa sellaisen lahjan, kotonani on tapana, että isä päättää, milloin perhe syö ruoan. Sillä kertaa isäni ei ollut kotona. Halusin oikein kovasti syödä sitä ruokaa, joten itkin ja pyysin, että äiti antaisi sitä minulle. Äiti halusi kunnioittaa isäni perinteistä roolia, mutta hän ei kuitenkaan halunnut, että minä olisin onneton. Hän leikkasi palan ruoasta ja antoi siitä vähän minulle.

Kun isä tuli myöhemmin kotiin, hän ei pitänyt siitä, mitä minä olin tehnyt. Hän kutsui minut huoneeseensa ja kertoi minulle, että hän oli pettynyt siksi, että en ollut osoittanut tyytyväisyyttä siihen, mitä minulla jo oli. Hän opetti minulle, että vain ne, jotka ovat tyytyväisiä siihen, mitä heillä on, saavat mielenrauhaa ja hyvän elämän.

Vuosia myöhemmin aloin käydä monissa kirkoissa, mutta en koskaan tuntenut olevani kotona. Kun eräänä päivänä palasin töistä kotiin, vuokraemäntäni kertoi minulle, että vaimoni ja minun on muutettava pois seuraavaan päivään mennessä. En keksinyt mitään väärää tekoa tai ongelmaa, joka olisi saanut hänet pyytämään, että me lähtisimme.

Menin erään ystäväni luo pyytämään apua, että löytäisin nopeasti uuden asunnon, ja tapasin siellä lähetyssaarnaajat. He esittelivät itsensä ja sanoivat, että he voisivat vastata kysymyksiini, kun oppiaihe olisi pidetty. Kun he opettivat profeetta Joseph Smithistä ja evankeliumin palautuksesta, minä ajattelin, kuinka olin siirtynyt kirkosta toiseen, mutta en ollut löytänyt totuutta. Sovin tapaamisen lähetyssaarnaajien kanssa, ja he opettivat vaimoani ja minua. Pian meidät kastettiin ja konfirmoitiin.

Sen jälkeen minulla on ollut monia tehtäviä kirkossa. Olen huomannut, että vanhempani olivat antaneet minulle hyvin lujan perustan, niin että uskoin Jumalaan, olin tyytyväinen siihen, mitä minulla on, ja tiesin, että Jeesuksen Kristuksen sovituksen avulla me voimme pelastua.

Lapset, kuunnelkaa vanhempienne neuvoja ja noudattakaa Alkeisyhdistyksen opettajienne ja johtajienne opetuksia. Minä tiedän, että jos te olette kuuliaisia, jos te luette Mormonin kirjaa, jos te pidätte kasteenliittonne kunniassa, Herra siunaa teitä.