Yksi kerta lähetystyössä riittää muuttamaan ihmisten elämän mutta ei tyydyttämään palveluntarvetta
Kun Rose ja Ron Harvey menivät naimisiin vuonna 1950, he eivät aavistaneet, että he viettäisivät 16 vuotta avioliitostaan kokoaikaisessa lähetystyössä.
”En haaveillutkaan sellaisesta”, sisar Harvey sanoo.
Vuodesta 1992 lähtien tämä kanadalainen aviopari on palvellut yhdeksän kertaa kirkon lähetystyössä ja saarnannut eri puolilla Yhdysvaltoja ja Kanadaa sekä Tyynenmeren saarilla.
Heidän kokemuksensa ovat olleet ylentäviä. ”Kotiin palataan hyvin hengellisenä”, sisar Harvey sanoo. Mutta heidän kokemaansa sydämen muutosta ei ole varattu ainoastaan niille, jotka palvelevat 16 vuotta. ”Ei tarvitse palvella lähetystyössä yhdeksää kertaa. Me palasimme kotiin muuttuneina ihmisinä jo ensimmäisen lähetystyökertamme jälkeen.”
Veli ja sisar Harvey ovat saavuttaneet menestystä, he ovat kasvaneet evankeliumissa, karaistuneet koettelemuksissa ja voittaneet riittämättömyydentunteita. Nykyään heidän suhteensa on läheisempi kuin milloinkaan, ja he kertovat mieluusti vahvistumisestaan ja siunauksista, joita Herra on suonut heille ja heidän perheelleen.
Kutsuttu palvelemaan – yhä uudestaan
Veli ja sisar Harveyn ensimmäinen lähetystyökerta Minneapolisin lähetyskentällä Minnesotassa Yhdysvalloissa vuonna 1992 oli suurenmoinen kokemus, erityisesti sisar Harveylle, joka oli halunnut palvella kokoaikaisessa lähetystyössä siitä lähtien kun hänen lapsensa olivat valmistautuneet lähtemään kukin omaan lähetystyöhönsä. Hän ja hänen aviomiehensä saivat iloa jäsenten aktivoinnista ja lähetysseurakunnan perustamisesta heidän siellä ollessaan.
Myöhemmin pari palveli toisen kerran käännytystyössä Rapid Cityn lähetyskentällä Etelä-Dakotassa Yhdysvalloissa ja sitten sukututkimustyössä sukututkimuskirjastossa Salt Lake Cityssä Utahissa Yhdysvalloissa sekä Utah Correctional Institute -nimisessä vankilassa. Jälkimmäinen lähetystyöpaikka tuotti ainutlaatuisia haasteita, ja veli ja sisar Harvey tunsivat suurta myötätuntoa vankilassa olevia veljiään ja sisariaan kohtaan.
Sitten he tekivät käännytystyötä Vancouverin lähetyskentällä Kanadassa, toimivat kaksi kertaa humanitaarisessa palvelulähetystyössä Amerikan Samoassa ja Sacramentossa Kaliforniassa Yhdysvalloissa. Pian sen jälkeen heidät kutsuttiin taas sukututkimustyöhön, tällä kertaa Calgaryn lähetyskentälle Kanadaan.
Vietettyään puolitoista vuotta Calgaryssa he palvelevat nyt toista kertaa sukututkimustyössä Galgaryn lähetyskentällä siihen kuuluvissa Goldenissa Brittiläisessä Kolumbiassa ja Cardstonissa Albertassa.
Tavallisten haasteiden kohtaaminen
Veli ja sisar Harveyn palveluvuodet eivät ole tulleet ilman haasteita. Heidän on pitänyt voittaa samoja esteitä kuin muidenkin lähetystyöhön aikovien, kuten taloudelliset näkökohdat, pelko, oikeiden tilaisuuksien löytäminen ja perhehuolet.
Talous: Yksinkertainen ja säästeliäs elämä antoivat veli ja sisar Harveylle mahdollisuuden palvella. He yksinkertaistivat talouttaan hankkiutumalla eroon tarpeettomista kuluista ja laskuista ja tallettamalla työ- ja kansaneläkkeensä suoraan määrätilille. Vaikka heidän varansa eivät olekaan olleet ylenmääräisiä, ne ovat aina riittäneet. ”Meillä ei ole milloinkaan ollut paljon rahaa. Meillä on vain ollut paljon uskoa”, sisar Harvey sanoo.
Pelko: Veli Harvey kirjoitti päiväkirjoissaan (he ovat kumpikin pitäneet päiväkirjaa ensimmäisestä lähetystyökerrastaan lähtien Minneapolisissa), että hän piti itseään riittämättömänä saarnaamaan sanaa, ja toisinaan sisar Harvey tunsi samoin. Heidän huolenaan oli ”Tiedänkö tarpeeksi?” sisar Harvey sanoo. ”Emme olleet käyneet paljon kouluja – – mutta astuimme kuitenkin maailmaan yrittääksemme käännyttää ihmisiä. – – Herran edustaminen on suuri vastuu.” Kokemuksistaan he ovat oppineet, että Herra pitää huolen niistä, jotka Häntä palvelevat.
Oikeiden mahdollisuuksien löytäminen: Palvelumahdollisuuksia on niin monenlaisia, että niistä löytyy sopivia lähes kaikille aviopareille näiden taidot ja lahjat huomioon ottaen. Pareja neuvotaan harkitsemaan ainutlaatuisia lahjojaan ja kykyjään samoin kuin terveyttään ja taloudellista tilannettaan, kun he menevät piispan tai seurakunnanjohtajan puheille. Ne tehtävät, joissa veli ja sisar Harvey ovat palvelleet, ovat yhtä moninaisia kuin paikat, joissa he ovat asuneet. He ovat palvelleet mielihyvin siellä, minne Herra on heidät kutsunut, olipa se humanitaarisina palvelulähetyssaarnaajina, sukututkimuslähetyssaarnaajina tai käännytyslähetyssaarnaajina.
Perhe: Yksi vanhempien lähetyssaarnaajien suurimmista huolenaiheista on poissaolo perheensä luota. Vanhin ja sisar Harveyn perheeseen kuuluu 7 lasta, 39 lastenlasta ja 25 lastenlastenlasta. Poissaolo heidän luotaan vuosikausien ajan on ollut vaikeaa, mutta nyt he tuntevat suurempaa läheisyyttä jälkeläisiinsä kuin ennen lähtöään. ”Voin tuskin ilmaista sitä rakkautta, joka välillemme kasvoi. – – Jos teistä tuntuu, ettette voi lähteä lastenne takia, olette käsittäneet asian aivan väärin”, sisar Harvey sanoo.
Veli ja sisar Harvey ovat muistaneet kaiken aikaa, että he ovat Herran asialla. ”Se on Hänen työtään ja kirkkauttaan. On uskottava, että niin on”, sisar Harvey sanoo.
Uskon perinnön vahvistaminen
Veli ja sisar Harveyn suorittama palvelu on yltänyt paljon heidän lähetystyötään laajemmalle. Se on koitunut siunaukseksi heidän jälkeläisilleen tavoilla, joita he eivät olisi milloinkaan voineet kuvitella. ”Olemme aivan ihmeissämme siitä, mitä se on tehnyt lapsillemme”, sisar Harvey sanoo.
Kaikki veli ja sisar Harveyn jälkeläiset ovat yhtä mieltä siitä, että näiden esimerkillä on ollut suuri vaikutus heidän elämäänsä. ”Kun lastenlapset lähtevät palvelemaan lähetyskentällä, he ajattelevat isoäitiä ja isoisää, jotka palvelevat sydämestään, väkevyydestään, mielestään ja voimastaan kypsällä iällään, ja hekin haluavat tehdä parhaansa”, sanoo Teri Kearl, yksi veli ja sisar Harveyn tyttäristä.
Kun veli ja sisar Harvey näkivät, millainen myönteinen vaikutus heillä oli perheeseensä ensimmäisen ja toisen lähetystyökertansa jälkeen, se innoitti heitä jatkamaan palvelemistaan.
”Kun isovanhemmat menevät palvelemaan lähetystyössä, tavallaan he palvelevat myös omaa perhettään monin tavoin”, sisar Harvey sanoo.
Heidän tyttärentyttärensä Nicole Kearl, joka palvelee Pocatellon lähetyskentällä Idahossa Yhdysvalloissa, kirjoitti isovanhemmistaan hiljattain näin: ”Se että olen nähnyt heidän omistautumisensa Herralle, on antanut minulle suuremman halun palvella Herraa. Olen varma, että heidän suurenmoinen esimerkkinsä vaikutti osaltaan minun haluuni palvella lähetystyössä.”
Pääseminen lähemmäksi toisiaan ja Herraa
Veli ja sisar Harvey tuntevat olevansa läheisempiä lapsilleen ja lastensa lapsille palvelemisensa vuoksi, mutta he ovat tulleet läheisemmiksi myös toisilleen. Sisar Harvey kuvasi heidän päivittäistä pyhien kirjoitusten tutkimistaan ”kaikkien aikojen suurimmaksi siunaukseksi”.
Veli Harvey lisäsi, että hän tuntee paljon suurempaa läheisyyttä vaimoaan kohtaan heidän yhteisen palvelunsa takia. ”Hänen tunteensa ovat minunkin tunteitani. Kun hän itkee, minäkin itken. Kun hän nauraa, minäkin nauran”, hän sanoo.
Myös heidän suhteensa Herraan on kehittynyt, kun he turvaavat Hänen lohtuunsa ja opastukseensa. ”Sitä menee lähetystyöhön ja on aivan itsekseen”, sisar Harvey sanoo. ”Vapahtajaan turvaa aivan toisin kuin Häneen on koskaan ennen turvannut.”
Veli ja sisar Harvey ovat huomanneet, että heistä on pidetty huolta niin kauan kuin he ovat olleet halukkaita kuuntelemaan Hengen kuiskauksia.
”On kuin Herra avaisi ovia – – nopeammin kuin niistä voi kävellä”, sisar Harvey sanoo. ”Tarvitaan vain halua ja halukasta sydäntä.”