Kuinka löysin Kristuksen Kapernaumista
Vuosien suunnittelemisen ja valmistelemisen jälkeen lähdin viimein perheen ja läheisten ystävien kanssa kohti Pyhää maata. Kun lähestyimme Galileanjärveä, odotimme hartaasti näkevämme Kapernaumin.
Matteuksen evankeliumissa meille kerrotaan, että kun ihmiset olivat torjuneet Kristuksen Hänen kotikaupungissaan Nasaretissa, Vapahtaja piti Kapernaumia kotikaupunkinaan (ks. Matt. 9:1). Juuri Kapernaumissa ja Galileanjärven rannoilla Kristus kutsui opetuslapsikseen Pietarin, Jaakobin, Johanneksen, Andreaksen ja myöhemmin Matteuksen (ks. Matt. 4:18–22; 9:9).
Kapernaum tarkoittaa ”Nahumin kylää” tai lohdun ja lohdutuksen kylää. Kristus todella tunsi myötätuntoa tuon kaupungin ihmisiä kohtaan ja lohdutti heitä karkottamalla pahoja henkiä, parantamalla ”kaikki sairaat” ja jopa herättämällä eloon kuolleita (ks. Matt. 8:16; Mark. 5:35–42). Vaikka Kristus myöhemmin nuhteli Kapernaumin asukkaita siitä, että he torjuivat Hänet, Hän teki siellä luultavasti enemmän ihmeitä kuin missään muualla.
Kapernaumissa me tutkimme raunioita ja vaelsimme pitkin vanhan kaupungin teitä ihmeissämme siitä, mitä tässä pienessä kylässä oli tapahtunut (ks. Matt. 11:23). Jäin myöhemmin paikoilleni ja istahdin puun alle pohtimaan ja katselemaan Galileanjärveä. Suuret odotukseni siitä, että tuntisin pyhien kirjoitusten tapahtumien heräävän eloon, eivät kuitenkaan täyttyneet. Vaikka olin valmistellut matkaa, halunnut vilpittömästi etsiä Kristusta ja päättäväisyydelläni tuonut meidät viimeinkin tänne, tunsin tyhjyyttä, joka painoi raskaana sydäntäni.
Miksei tämä paikka, jossa Kristus siunasi niin monia ihmisiä, olisi siunaukseksi myös meidän elämässämme? Kun painiskelin tunteideni kanssa, halusin lukea pyhiä kirjoituksia. Kysyin jokaiselta ryhmämme jäseneltä, mutta valitettavasti kukaan ei ollut tuonut Raamattua mukanaan. Onneksi yhdellä ryhmämme jäsenistä oli kämmentietokone, jossa oli elektroninen versio pyhistä kirjoituksista. Pian kokoonnuimme kuuntelemaan, kun yksi meistä luki Matteuksen evankeliumin 4. luvun ja Markuksen evankeliumin 5. luvun jakeet Vapahtajasta Kapernaumissa.
Heti kun huomiomme siirtyi pyhiin kirjoituksiin, tuntemani tyhjyyden tilalle tuli lohduttava todistus Vapahtajan rakkaudesta ja niiden tapahtumien todellisuudesta, joista pyhät kirjoitukset kertovat. Olimme tulleet Kapernaumiin etsimään Kristusta, mutta emme löytäneet Häntä ennen kuin tutkimme pyhiä kirjoituksia. Todistusta ei antanut meille ympäristö vaan Pyhä Henki.
Pyhien kirjoitusten tutkimista voidaan täydentää historialla, kommentaareilla, lingvistisillä oivalluksilla ja joskus matkoilla, mutta mikään ei korvaa sitä, että uppoutuessamme pyhiin kirjoituksiin saamme opetusta suoraan Hengeltä. Esimerkkinä tästä periaatteesta olivat Moosian pojat, jotka ”olivat tutkineet tarkoin kirjoituksia tunteakseen Jumalan sanan” (Alma 17:2).
Olkoon päivittäinen pyhien kirjoitusten tutkiminen keskeisellä sijalla etsiessämme Kristusta, sillä pyhät kirjoitukset ovat todellakin paras paikka löytää Hänet.