Karkkipallo
”Minä puhun sinulle sinun mielessäsi ja sinun sydämessäsi Pyhän Hengen kautta” (OL 8:2).
Rachel heräsi nälkäisenä. Hän hyppäsi vuoteesta ja juoksi ruokakomerolle. Hän aukaisi oven ja vilkaisi ylähyllyä. Siellä se oli – karkkipurkki! Hänen lempikarkkinsa välkehtivät purkissa kuin kiiltävät marmorikuulat. Ne olivat vastustamattomia punaoransseja palloja, joissa oli herkullinen suklaasisus.
Rachel vilkuili nopeasti ympärilleen, oliko äiti tai isi näkemässä. Hän kuuli heidän äänensä mutta heitä ei näkynyt missään. Hiljaa hän työnsi tuolin ruokakomeron eteen ja nousi sille. Sitten hän kurkotti kättään ja kiersi auki karkkipurkin kannen. Hän kahmaisi kourallisen karkkeja, kiersi purkin kannen kiinni ja juoksi käytävää pitkin kohti huonettaan. Mutta kun hänen vanhempiensa äänet tulivat lähemmäs, hän puikahti kylpyhuoneeseen ja sulki oven.
Katsellessaan nälkäisenä karkkejaan Rachel mietti: ”Osaisinkohan heittää yhden ilmaan ja siepata sen suuhuni?” Ja sen enempää ajattelematta hän heitti karkin korkealle ilmaan. Se lensi hänen päänsä yläpuolelle ja putosi sitten suoraan hänen avoimeen suuhunsa ja juuttui kurkkuun. Hän ei pystynyt hengittämään!
Hän yritti huutaa mutta ei kyennyt päästämään ääntäkään. ”Isi, auta minua!” hän huusi sydämessään. ”Taivaallinen Isä, auta minua!” hän rukoili. Kyyneleet virtasivat poskille, kun hän yritti vetää henkeä, mikä ei onnistunut. Häntä kuvotti ja pyörrytti.
Äkkiä isä ryntäsi huoneeseen. Hän nosti Rachelin takaapäin syliinsä ja rutisti käsivartensa tiukasti Rachelin ympärille. Plop! Karkki lensi pesualtaaseen. Rachel haukkoi ahnaasti henkeä. Isä laski hänet maahan ja piteli häntä lähellään. ”Kaikki on hyvin, Rachel”, hän sanoi tyynnytellen. ”Sinulla on nyt kaikki hyvin.”
”Kiitos, isi”, Rachel sanoi. ”Anteeksi, että otin karkkeja ilman lupaa. Minä rakastan sinua.”
Äiti tuli kylpyhuoneeseen. ”Mitä tapahtui?” hän kysyi.
”Minä kuulin äänen”, isä vastasi. ”Se sanoi: ’Tyttäresi on vaarassa! Mene hänen luokseen!’ Löysin Rachelin kylpyhuoneesta, mutta en tiennyt, mikä oli hätänä. Sitten ääni sanoi: ’Nosta hänet syliin!’ Tein niin, ja karamelli lensi ulos hänen suustaan.”
Äiti halasi Rachelia lujasti.
Rachelilla oli sinä päivänä paljon ajateltavaa. Hän ajatteli karkkia ja rehellisenä olemista. Hän ajatteli sitä, miten hyvältä jokainen hengenveto tuntui. Hän ajatteli sitä, miten paljon hän rakasti taivaallista Isää sekä äitiä ja isiä. Mutta kaikkein eniten hän ajatteli Pyhää Henkeä. Isi oli estänyt häntä tukehtumasta, koska isi oli kuunnellut. Hän halusi olla sellainen kuin isi ja kuunnella aina Pyhää Henkeä.
Kuvitus Matt Smith