Evankeliumi elämässäni
Hengen avulla
Rakennustyöläinen makasi siinä, minne oli pudonnut, uhkaavassa tasapainossa parikymmentä senttiä leveällä lankulla 30 metrin korkeudella ilmassa. Pudonnut teräspalkki oli osunut häneen ja leikannut hänen vasemman käsivartensa ja säärensä osittain irti.
Toimin ensihoitajana Yorkshiren pelastushelikopterissa, jonka toimialueena on suurin osa Pohjois-Englantia, enkä koskaan tiedä, mitä seuraava hätäkutsu tuo tai millainen tilanne on edessämme, kun pääsemme tapahtumapaikalle.
Tässä tapauksessa uhria ei voinut siirtää turvallisesti ennen kuin hänen vammansa arvioitaisiin. Nosturi nosti minut metallisella lastauslavalla korkeuksiin. Kun pääsin uhrin luo, yksi rakennustyöläinen piteli nosturin tavoin kiinni heijastintakkini selästä ja antoi minulle siten vapaat kädet liikkua ja tutkia uhrin.
Tällaisessa tilanteessa vuosien koulutus ottaa ohjat, joten aloin arvioida miehen vammoja. Miehen polven päällä oli hätäkenttäside, jonka työporukan oma ensiapuvastaava oli asettanut paikoilleen. Yleensä tutkisin vamman vahingon arvioimiseksi, koska se on järjestys, jota meidät on koulutettu noudattamaan.
Mutta kun ojensin käteni, Henki kuiskasi minulle: ”Älä siirrä sidettä.” En siis koskenut siihen. Vielä kolme kertaa tapauksen aikana muut mukana olleet – ensiapuvastaava, kollegani maassa ja lääkäri – kannustivat minua tutkimaan polvivamman ja kolme kertaa Henki kehotti minua olemaan koskematta siteeseen. Kun olimme vakauttaneet potilaan tilan, nostimme hänet lastauslavalle, meidät molemmat laskettiin maahan ja kuljetimme hänet sairaalaan.
Ensiavun elvytystiloissa meitä odotti traumatiimi. Yksi lääkäri otti nopeasti kenttäsiteen polven päältä. Potilaalta repesi heti valtimo ja alkoi runsas verenvuoto. Sairaalan valvotussa ympäristössä tämä hengenvaarallinen tilanne hoidettiin nopeasti. Jos se olisi tapahtunut lankulla 30 metrin korkeudessa, uhri ei varmaankaan olisi jäänyt henkiin.
Joka aamu rukoilen ja pyydän taivaallista Isää auttamaan minua, siunaamaan minua innoituksella tietää, kuinka voin parhaiten auttaa veljiäni ja sisariani, jotka ovat sinä päivänä avun tarpeessa. Vuosien varrella kokemus on opettanut minulle, että kehottipa Henki minua tekemään mitä tahansa, olen kuuliainen. Tuo kuuliaisuus on suojellut minua itseänikin.
Esimerkiksi yksi tehtävistäni on toimia navigaattorina ja ohjata helikopterilentäjä tapahtumapaikalle. Pelastushelikopterit voivat lentää ja lentävätkin melkein minne tahansa, minkä vuoksi ne ovat korvaamattomia ehtiessään onnettomuuspaikalle nopeasti, mutta sen vuoksi ne ovat myös alttiina vaaroille. Kun lennämme yli 225 kilometrin tuntinopeudella, voimakaapelit ja puhelinlangat voivat olla lähestulkoon näkymättömiä. Ja ne voivat leikkautua helikopterin läpi hetkessä.
Erään kerran olimme laskeutumassa mitä tukalimpaan paikkaan. Äkkiä Henki sanoi minulle: ”Pane kirjoitusalusta lattialle!” Melkein heti uudelleen tunsin: ”Pane se lattialle!” Niinpä kumarruin eteenpäin laskemaan kirjoitusalustani polvieni vieressä olevalle laatikolle. Kun tein niin, näkökulmani vaihtui ja näin voimakaapelin suoraan alapuolellamme. ”Kaapeleita! Kaapeleita! Kaapeleita alapuolella!” kykenin vain sanomaan. Ja vaikka me itse asiassa kosketimme kaapelia ja saimme sen painumaan, lentäjä reagoi heti, ja me kohosimme pois ja pelastuimme. Se on ollut täpärin hätätilanne, johon olen joutunut. Ilman Hengen kuiskausta se ensivastetehtävä olisi päättynyt aivan eri tavalla.
Olen hyvin kiitollinen siitä rakastavasta tavasta, jolla taivaallinen Isä on tietoinen kaikista tarpeistamme. Herra pitää meistä aina huolta. Hän haluaa, että me kaikki pysymme hengellisesti turvassa ja palaamme kotiin Hänen luokseen, joten Hän puhuu meille usein Hengen hiljaisella, vienolla äänellä. Meidän pitää vain kuunnella ja totella.
Ilman Hengen kuiskausta se ensivastetehtävä olisi päättynyt aivan eri tavalla.