Mistä tiedän
Se kirja herätti uteliaisuuteni
Tuijotin Mormonin kirjaa ja mietin sanomaa, jonka lähetyssaarnaajat olivat opettaneet.
Eräänä päivänä ystäväni ja minä kokoonnuimme juhlimaan. Juttelimme, joimme ja tupakoimme ystäväni kotona. Sitten tajusin, ettei Patrick kokeillut koskaan mitään niistä aineista, joita muut meistä käyttivät. Muistin, että hän oli mormoni.
Koska tuli myöhä, kaikki muut paitsi Patrick ja minä lähtivät erikseen omille tahoilleen. Me lähdimme kahdestaan jeepney-kyydillä. Miettien yhä sitä, miksi Patrick ei käyttänyt aineita, muistelin päivää neljä vuotta aiemmin, jolloin olimme 16-vuotiaita. Muistin meidän kävelleen kadulla lähellä kouluamme, kun kerroin hänelle, että halusin jonakin päivänä papiksi.
”Meidän kirkossamme voisit jo olla pappi”, Patrick vastasi. ”Sinut pitää vain asettaa. Kun sitten täytät 19, voit saarnata evankeliumia lähetyssaarnaajana.”
”Tuo on naurettavaa”, sanoin ajatellen, ettei hän tiennyt paljonkaan evankeliumista. ”Kuinka 19-vuotias voi saarnata ihmisille? Papit opiskelevat pitkän aikaa, että osaavat saarnata.”
Patrick väitti, että hänen kirkossaan 19-vuotiaat osasivat saarnata. Hän kertoi minulle, että hänen kirkossaan on myös toinen pyhä kirja, ja hän antoi minulle sellaisen. Selailin sitä kotona ja tunsin, että siinä kirjassa on jotakin selittämätöntä. Mutta en tosissani välittänyt siitä. Työnsin sen vain laatikkoon, jossa se lojui seuraavat neljä vuotta.
Kun nyt lähdimme juhlista jeepneyllä, kysyin Patrickilta, minne hän oli menossa. ”Tapaan muutamia ystäviä. He ovat vanhimpia – lähetyssaarnaajia.” Muistin nähneeni heitä lähistöllä. Kysyin Patrickilta, veisikö hän minut vanhimpien luo, niin että voisin esittää heille joitakin kysymyksiä heidän kirkostaan.
Tapasimme lähetyssaarnaajat eräässä myymälässä lähellä heidän asuinaluettaan, ja he tervehtivät meitä kädenpuristuksella. Se oli hyvin virallista. Mutta kun he olivat esittäytyneet, tajusin, että he vaikuttivat ihan tavallisilta kavereilta. He halusivat sopia tapaamisen vastatakseen kysymyksiini.
”Okei, antakaa numeronne, ja jos olen vapaa, lähetän teille tekstiviestin”, vastasin. En minä oikeastaan aikonut lähettää heille tekstiviestiä.
Kun tulin kotiin, hain käsiini kirjan, jonka Patrick oli antanut minulle neljä vuotta aiemmin – jokin siinä herätti uteliaisuuteni. Seuraavana aamuna lähetin lähetyssaarnaajille tekstiviestin ja pyysin heitä opettamaan minua. He aloittivat evankeliumin palautuksesta. Se kuulosti hyvin erikoiselta, ja kysyin itseltäni: ”Miksi ihmiset haluavat palauttaa jotakin, kun he tietävät, että vanhemmat sukupolvet ovat erilaisia kuin meidän sukupolvemme nyt?”
Kahden keskustelun jälkeen päätin olla enää jatkamatta heidän kanssaan. Kun he kysyivät syytä, vastasin: ”En vain ole enää kiinnostunut.” Kului viikko. Istuin ja tuijotin Mormonin kirjaa miettien sanomaa, jota minulle oli opetettu. Aloin lukea kohtaa, jota lähetyssaarnaajat olivat kehottaneet minua lukemaan: 3. Nefi 11. Luin, että Jeesus meni toisen kansan luo osoittamaan, että Hän oli Vapahtaja ja Messias. 3. Nefin luvussa 15 oli yksi kohta, jonka tunnistin lukeneeni aiemmin Raamatusta, kohdasta Joh. 10:16. Sitä lähetyssaarnaajat eivät olleet edes vielä opettaneet minulle.
Kyyneleet virtasivat poskilleni ja huomasin itkeväni. Ymmärsin, kuinka suuresti Jeesus Kristus rakastaa meitä. Hän rakastaa meitä niin paljon, että Hän antoi oman henkensä pelastaakseen meidät synneistämme. En epäröinyt rukoilla ja pyytää, että saisin tietää, oliko käsissäni oleva Mormonin kirja totta. Rukoillessani aivan yksin huoneessani tunsin äkkiä, että siellä oli joku kuuntelemassa minua.
Sydämeni pehmeni saamistani vaikutelmista. Nousin ja sanoin: ”Tämä on tosi kirkko. Tiedän, että tämä on kirkko, jonka Jeesus Kristus palautti.”
Kastettani edeltävänä päivänä toistin rukousprosessin. Sydämeeni painui jälleen se, mitä olin kuullut ja tuntenut, ja tiesin, että Pyhä Henki oli ilmoittanut minulle totuuden. Tunsin sydämessäni ja mielessäni, että halusin mennä kasteelle uskoen, että Jeesuksen Kristuksen sovituksen ansiosta voisin puhdistua.
Jeesus Kristus sovitti syntimme, ja juuri siitä syystä koin kääntymyksen. Tiedän, että Hän oli ainoa, jolla on voima ja valtuus rakentaa uudelleen kirkkonsa meidän taloudenhoitokaudellamme. Kun nyt palvelen lähetyssaarnaajana Cagayan de Oron lähetyskentällä Filippiineillä, teen parhaani auttaakseni ihmisiä tuntemaan sen suuren ilon, jota itse koen nyt.
Kuvitus Paul Mann
Tapasimme lähetyssaarnaajat, ja he halusivat sopia tapaamisen vastatakseen kysymyksiini.