Tutkikaa Apuyhdistyksen työtä

Julie B. Beck

Apuyhdistyksen ylijohtaja

Kuukauden ensimmäisenä sunnuntaina Apuyhdistyksen johtokunta johdattaa meidät keskusteluun siitä, kuinka voimme täyttää pyhät ja vastuulliset tehtävämme Apuyhdistyksen sisarina.

Kun johtokuntamme aikoinaan kutsuttiin, meille annettiin joitakin vuosien varrella kerättyjä lähdeteoksia Apuyhdistyksen historiasta. Tutkimme niitä rukoillen, koska halusimme tietää Apuyhdistyksen tarkoituksen ja sen, mitä Herra haluaisi meidän tekevän johtokaudellamme.

Tutkiessamme huolellisesti järjestön historiaa opimme, että Apuyhdistyksen tarkoitus, kuten Herra on säätänyt, on organisoida, opettaa ja innoittaa Hänen tyttäriään heidän valmistamisekseen iankaikkisen elämän siunauksiin. Apuyhdistys sopii myöhempien aikojen pyhiin kuuluvan naisen elämän kaikkiin puoliin. Kotikäyntityö, palveleminen ja Apuyhdistyksen kokoukset opettavat ja innoittavat sisaria. Joka sunnuntai päämääränämme Apuyhdistyksessä on tutkia oppia ja periaatteita, jotka auttavat meitä saavuttamaan tarkoituksemme. Sunnuntain oppiaiheidemme ansiosta sisarten pitäisi kyetä elämään varmemmin evankeliumin mukaan perheessään ja kodissaan.

Ensimmäinen sunnuntai on erilainen

Kuukauden toisena, kolmantena ja neljäntenä sunnuntaina me tutkimme Evankeliumin periaatteet -kirjaa ja yleiskonferenssissa annettuja opetuksia keinona johtaa meidät iankaikkisen elämän siunausten äärelle. Sen sijaan kuukauden ensimmäisenä sunnuntaina Apuyhdistyksen johtokunnan jäsen opettaa ja johtaa meitä keskusteluun siitä, kuinka voimme täyttää pyhät ja vastuulliset tehtävämme Apuyhdistyksen jäseninä.

Myöhempien aikojen pyhiin kuuluvina naisina meillä on Jeesuksen Kristuksen palautettu evankeliumi ja todistus pelastussuunnitelmasta. Me olemme vastuussa tuon suunnitelman naisille kuuluvasta puolikkaasta. Sitä ei voi siirtää muille. Me olemme Herran edessä tilivelvollisia velvollisuuksiemme hoitamisesta. Ja kuukauden ensimmäinen sunnuntai on Herran meille Apuyhdistyksen sisarille lahjaksi antama aika oppia täyttämään vastuulliset tehtävämme.

Toivon, että käytämme tätä lahjaksi saamaamme aikaa täyttääksemme kolme elinikäistä velvollisuuttamme Apuyhdistyksen jäseninä: 1) lisätä uskoa ja henkilökohtaista vanhurskautta, 2) vahvistaa perheitä ja koteja sekä 3) etsiä ja auttaa tarvitsevia.

Toivon, että käännymme pyhien kirjoitusten ja hyväksytyn kirkon lähdeaineiston puoleen etsien esimerkkejä, periaatteita ja oppeja, jotka auttavat meitä hoitamaan nämä vastuulliset tehtävät, ja että opimme, kuinka voimme kohdata myöhempien aikojen haasteet. Emma Hale Smithiä, ensimmäistä Apuyhdistyksen johtajaamme, käskettiin ”selittämään kirjoituksia ja kehottamaan kirkkoa, sen mukaan kuin minun Henkeni sinulle antaa” (OL 25:7). Voimme noudattaa hänen esimerkkiään.

Jos minun olisi määrä tehdä niin ensimmäisen sunnuntain Apuyhdistyksen kokouksessa, aloittaisin päättämällä rukoillen, mitä meidän pitäisi oppia. Sitten tutkisin pyhiä kirjoituksia saadakseni selville, mitä niillä on meille opetettavana tuosta aiheesta. Ottaisin selville, mitä profeetat ja kirkon johtajat ovat opettaneet. Sitten rukoilisin Hengen johdatusta, kun kirjoittaisin muistiin joitakin keskustelukysymyksiä, joita voisimme käyttää tutkiessamme yhdessä asiaa ensimmäisen sunnuntain kokouksessamme. Toivoisin, että sisaret lähtisivät kotiin vahvempina ja käyttäisivät tätä samaa kaavaa tutkiessaan kodissaan ja opettaessaan perhettään.

Lisätkää uskoa ja henkilökohtaista vanhurskautta

Isoäitini Isabelle Bawden Bangerter tunnettiin naisena, jolla oli suuri usko. Hän omaksui uskon lapsena ja teki työtä lisätäkseen sitä koko elämänsä ajan. Hän opetti Apuyhdistyksessä monen vuoden ajan ja tuli tunnetuksi Apuyhdistyksen sisarten joukossa teologina, naisena, joka tunsi evankeliumin hyvin ja osasi opettaa sitä pyhistä kirjoituksista. Hän tutki pyhiä kirjoituksia aina kuolemaansa asti, jolloin hän oli 97-vuotias. Isoäiti Bangerter oli nainen, joka oli varma iankaikkisista tehtävistään ja velvollisuuksistaan. Kun olin nuori äiti, kysyin häneltä, oliko mahdollista kasvattaa vanhurskas jälkipolvi jumalattomuuden täyttämässä maailmassa. Hän kohottautui pystyyn ja sanoi painokkaasti minua sormellaan osoittaen: ”Kyllä! Sinun täytyy! Siksi sinä olet täällä!” Hänen opetuksensa innoitti minua tulemaan määrätietoisemmaksi vastuullisissa tehtävissäni ja kohtaamaan elämän suurempaa uskoa osoittaen. Apuyhdistyksessä on mahdollista opettaa joka viikko yhtä suoraan ja innoitetusti.

Sisaret kysyvät usein, kuinka selviytyä tämän kuolevaisen elämän kokemuksista täynnä uskoa. Kuukauden ensimmäinen sunnuntai antaa meille tilaisuuden koota ja yhdistää se yhteinen usko, joka vallitsee kussakin Apuyhdistyksessä. Kaikkien läsnäolijoiden viisaus voi auttaa vastaamaan todellisiin kysymyksiin ja tarjota innoitettuja vastauksia.

Seuraavassa on muita esimerkkejä aiheista, joita voimme tutkia ensimmäisenä sunnuntaina auttaaksemme lisäämään uskoamme ja henkilökohtaista vanhurskauttamme:

liittojen tekeminen ja pitäminen
temppelisuosituksen saamisen edellytykset ja palveleminen temppelissä
edellytykset Pyhän Hengen vaikutuksen saamiseen, tunnistamiseen ja noudattamiseen
Jeesuksen Kristuksen evankeliumin opettaminen ja puolustaminen
vilpittömät rukoukset itseksemme ja perheemme kanssa
perheillan pitäminen
omavaraisuuden ja kaukonäköisen elämäntavan periaatteiden soveltaminen käytäntöön.

Vahvistakaa perheitä ja koteja

Kun olin nuori Apuyhdistyksen sisar, meillä oli kerran kuukaudessa äitienvalmennusluokka. Vaikka minulla oli ihana ja taitava äiti, opin silti opettajiltani Apuyhdistyksessä olemaan parempi äiti ja kohentamaan kotiani. Opimme kodinhoidon periaatteita ja taitoja, opimme olemaan parempia vanhempia ja opimme vahvistamaan avioliittoamme.

Nuoret äidit kysyvät usein, voiko meillä vielä joskus olla äitienvalmennusta Apuyhdistyksessä. Vastaukseni on: kyllä. Kuukauden ensimmäisenä sunnuntaina voimme opetella huolehtimaan perheistä sekä hoivaamaan ja suojelemaan niitä.

Seuraavassa on joitakin esimerkkejä aiheista, joita me voimme tutkia ensimmäisenä sunnuntaina ja jotka auttavat meitä vahvistamaan perheitä ja koteja:

naisten jumalallisten tehtävien ymmärtäminen ja puolustaminen
pappeuden siunausten vastaanottaminen
iankaikkisten perheiden muodostaminen
lujan avioliiton säilyttäminen
lasten synnyttäminen ja kasvattaminen
rakkauden ilmaiseminen perheenjäsenille ja heidän hoivaamisensa
vastuun ottaminen vanhurskaan myöhempien aikojen pyhiin kuuluvan nousevan polven valmistamisesta
perhettä koskevan opin tunteminen, sen mukaan eläminen ja sen puolustaminen
edesmenneiden sukulaistemme etsiminen ja temppelitoimitusten suorittaminen heidän puolestaan.

Etsikää ja auttakaa avuntarpeessa olevia

Ensimmäisen sunnuntain oppiaiheet ovat tilaisuutemme vahvistaa toisiamme ja löytää vastauksia elämän vaikeuksiin. Olipa ajankohta mikä tahansa, monilla sisarista jokaisessa Apuyhdistyksessä on koettelemuksia ja pettymyksiä. Presidentti Boyd K. Packer, kahdentoista apostolin koorumin presidentti, on kutsunut jokaisen seurakunnan Apuyhdistystä ”sisarten piiriksi”. Hän on sanonut:

”Joka sisar – seisoipa hän missä tahansa tuossa piirissä – voi katsella kummallekin puolelle ja tuntea innoituksen hengen heijastuvan takaisin, ojensipa hän rakkauden lempeän käden kummalle puolelle tahansa. – –

Te palvelette järjestöänne, omaa asiaanne – Apuyhdistystä – tätä suurta sisarten piiriä. Teidän jokainen tarpeenne saa täyttymyksensä nyt ja iankaikkisuuksissa, jokainen laiminlyönti korjataan, jokainen väärinkäytös oikaistaan. Saatte kaiken tämän osaksenne ja hyvinkin pian, kun omistaudutte Apuyhdistykselle.”¹

Kokemukseni mukaan jokaisen seurakunnan Apuyhdistyksessä pystytään antamaan tarvittavaa tukea toinen toiselle. Jos tavoittelemme Pyhän Hengen apua ja otamme sen vastaan, kaikki vastaukset voidaan löytää kustakin sisarten piiristä.

Vastuullisena tehtävänämme on antaa apua – helpotusta köyhyyteen, sairauteen, epäilykseen, tietämättömyyteen ja kaikkeen, mikä estää naisia iloitsemasta ja edistymästä. Apuyhdistys on aina ollut antamassa apua muille.

Tiedämme, että koska elämme myöhempiä aikoja, kohtaamme yksilöinä ja perheinä monia vaikeita haasteita. Näitä haasteita ovat apatia, kaltoinkohtelu, köyhyys, masennus, perheen hajoaminen, riippuvuudet, sairaus, tottelemattomuus, työttömyys, vaino, velka ja väkivalta. Se tuntuu muistuttavan hyvin paljon apostoli Paavalin profetiaa kohdassa 2. Tim. 3:1–7, 13. Meidän ei kuitenkaan tarvitse pelätä. Meillä on Jeesuksen Kristuksen evankeliumi. Apostoli Paavali on antanut meille myös ratkaisun:

”Pidä sinä kiinni siitä, minkä olet oppinut. Sinähän olet siitä varma, koska tiedät, keiltä olet sen oppinut.

Olet myös jo lapsesta asti tuntenut pyhät kirjoitukset, jotka voivat antaa sinulle viisautta, niin että pelastut uskomalla Kristukseen Jeesukseen.

Jokainen pyhä, Jumalan Hengestä syntynyt kirjoitus on hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi ja kasvatukseksi Jumalan tahdon mukaiseen elämään.” (2. Tim. 3:14–16.)

Ensimmäisenä sunnuntaina Apuyhdistyksen johtokunnan jäsen voi tuoda Apuyhdistyksen työn henkilökohtaiselle tasolle. Hän voi keskittyä laupeudentyöhön ratkaisuna tiettyihin seurakunnan tarpeisiin. Hän voi kouluttaa sisaria olemaan kotikäyntiopettajia, jotka vastaavat toisten tarpeisiin niitä havaitessaan. Ja kun on sopivaa, hän voi antaa tehtäviä auttaakseen tiettyjä avuntarpeessa olevia henkilöitä.

Käyttäkää ensimmäistä sunnuntaita

Uskon, että kun Apuyhdistyksen johtohenkilöt tavoittelevat Pyhän Hengen apua, he saavat innoitusta siitä, mitä tutkia ja opettaa Apuyhdistyksen ensimmäisen sunnuntain kokouksessa. Tiedän, että Herran työ etenee edelleen ympäri maailman ja että se kukoistaa suurelta osin siksi, että kirkon hyvät naiset tekevät kaikkensa edistääkseen tätä työtä ensin omissa kodeissaan ja perheissään ja sitten muissa ystävä- ja tuttavapiireissään.

Astukaa esiin ja olkaa lujia

”Jotkut naiset ovat sanoneet, että on pelottavaa opettaa luokkaa tai puhua ryhmän edessä. Voin vakuuttaa teille, että tiedän kokemuksesta, että se voi olla melkoisen pelottavaa. Muistakaamme, mitä Eliza R. Snow sanoi veljentyttärelleen, joka kutsuttiin puhumaan erään ryhmän edessä. Kun tämä nainen nousi ja yritti puhua, hän ei kyennyt sanomaan mitään, koska pelko valtasi hänet. Lopulta hän vain istuutui. Eliza neuvoi häntä ystävällisesti ja lempeästi: ’Ei se mitään. Mutta kun sinua pyydetään puhumaan seuraavan kerran, yritä keksiä jotakin sanottavaa.’ – –

Eräässä hienossa Apuyhdistyksen kokouksessa Eliza R. Snow merkitsi pöytäkirjaan, että ’lähes kaikki läsnäolleet nousivat ja puhuivat, ja Herran Henki virkisti jokaista sydäntä kuin puhdistava virta’. Toivomme, että sisaremme nykyään tuntevat tulevansa ravituiksi, rakentuvat ja ylentyvät joka kerta, kun he osallistuvat sunnuntain oppitunnille. – –

Sisaret, enemmän kuin koskaan me tarvitsemme nyt naisia, jotka astuvat esiin ja ovat lujia. Me tarvitsemme naisia, jotka julistavat totuutta voimakkaasti, uskoen ja rohkeasti. Me tarvitsemme naisia näyttämään esimerkkiä vanhurskaudesta. Me tarvitsemme naisia, jotka tekevät ’innokkaasti työtä hyvän asian puolesta’ (OL 58:27). Meidän pitää elää niin, että elämämme on todistuksena siitä, että me rakastamme taivaallista Isäämme ja Vapahtajaa Jeesusta Kristusta ja että teemme kaiken, mitä he ovat pyytäneet meitä tekemään. Meidän pitää pelastaa kaikki se, mikä on parasta meidän sisimmässämme, niin että me voimme Jumalan tyttärinä tehdä osamme Jumalan valtakunnan rakentamiseksi. Me kaikki voimme auttaa siinä. Kuten Joseph julisti: ’Jos elätte etuoikeuksienne mukaisesti, mikään ei voi estää enkeleitä olemasta seurananne.’”

Barbara Thompson, toinen neuvonantaja Apuyhdistyksen ylimmässä johtokunnassa, ”Riemuitkaamme”, Liahona, marraskuu 2008, s. 115–116.

1. Lisätkää uskoa ja henkilökohtaista vanhurskautta. Ensimmäisen sunnuntain oppiaihe antaa meille tilaisuuden etsiä pyhistä kirjoituksista oppeja, jotka auttavat meitä kohtaamaan myöhempien aikojen haasteet.

2. Vahvistakaa perheitä ja koteja. Kuukauden ensimmäisenä sunnuntaina voimme opetella huolehtimaan perheistä sekä hoivaamaan ja suojelemaan niitä.

3. Etsikää ja auttakaa avun- tarpeessa olevia. Vastuullisena tehtävänämme on antaa apua – helpotusta köyhyyteen, sairauteen, epäilykseen, tietämättömyyteen ja kaikkeen, mikä estää naisia iloitsemasta ja edistymästä.

valokuvakuvitus Robert Casey; valokuva sisar Beckistä Busath Photography

Valokuvat sisar Thompsonista ja sisar Allredista Busath Photography; perheaiheinen valokuvakuvitus Christina Smith

Vasemmalla: valokuvakuvitus Craig Dimond